Pappailu 2.0

[RP]

Mä tunnen teidän tuskan. Tytsällä on vielä tapana todeta että nyt äitillä menee hermot, menikö jo, menikö jo, meni. Innolla odotan teini-ikäänsä :/

[NuoriDaavid]

Mä tunnen teidän tuskan. Tytsällä on vielä tapana todeta että nyt äitillä menee hermot, menikö jo, menikö jo, meni.

awwww

[küllküll]

Usein tullut marmatettua esikoisen raivareista ja uhmasta. Viimeisen viikon tuo on ollut sitten kuin herran enkeli. Kun eräänä iltana pikkuveli olisi tahtonut hänen unilelunsa välttämättä itselleen, meni reippaasti tekemään vaihtokauppaa toiseen nalleen - lähes oma-aloitteisesti.

Eilen toivotellessani hyvää yötä toivotti punkasta "ja oikeen hyvää ja rauhallista yötä sullekin, isi"

Jos olis sukassa reikä ollut, olisin valunut kenkään

[Riemumieli]

Uudesta päiväkodista tuli viestiä, että poika on kiltti. Vähän pelottaa, toivottavasti ei tule samanlaista nössöä kuin minusta, vaan tosimies (TM). Mikä neuvoksi? Säännöt pois, remmiä peliin, kaikki anteeksi, mitä???

[Elppis]

^Ajattele positiivisesti, saa kaikki gimmat.

[NuoriDaavid]

^Ajattele positiivisesti, saa kaikki gimmat.

W00t???

Rentuthan ne naiset vie.

[So Hard]

^Ajattele positiivisesti, saa kaikki gimmat.

W00t???

Rentuthan ne naiset vie.

Jos se isäänsä tai postimieheen tulee, niin kyllä se ainakin yhdeltä saa.

[NuoriDaavid]

^Ajattele positiivisesti, saa kaikki gimmat.

W00t???

Rentuthan ne naiset vie.

Jos se isäänsä tai postimieheen tulee, niin kyllä se ainakin yhdeltä saa.

Omaa äitiä ei yleensä lasketa. Muutenhan gattiskin olisi saanut.

[So Hard]

Omaa äitiä ei yleensä lasketa. Muutenhan gattiskin olisi saanut.

Niin ne pätevimmätkin suvut joskus vaan sammuvat.

[Ylermi Ylihankala]

Joo, kiltteys on vähän kuin ujous, kiltit syödään elävältä. Lapsi kannattaa kasvattaa pitämään puoliaan.

[RP]

Mä luulen että ei tässä ihan nyt sitä tarkoitetakkaan, ihan ainakaan niin vakavasti.

Kiltteyttä ei juurikaan kai tarvitse opettaa, ujoutta yms. saako niitä edes karsittua, eikö ne ole osa luonnetta.

Itse opetan tyttöä olemaan olematta kynnysmatto, koska tosiaan on niin kiltti, huomaavainen ja kohtelias toisille lapsille. Antaa omat lelunsa käyttöön, ei ota toisten kysymättä lupaa, hakee isojen poikien palloja kun ovat pihalla potkimassa yms. On erittäin epäitsekäs.

Mitä olen opettanut että jos hänen kädestään otetaan jotain pois niin ei käy, ei sovi. Osaa siis vaatia takaisin, pitää puolensa. Ja kun isot pojat alkaa kiusaamaan eli tahallaan potkimaan palloja kauas että tytsä joutuu juoksemaan ympäriinsä, niin se pysähtyy juuri niille aloilleen ja toteaa että ei käy, ei sovi.

Mä olen tosi kiltti ja kohtelias, mutta jos hypit silmille, ei hyvä heilu. Niin opetan ja aion jatkossakin opettaa pyöritteli joku silmiään taikka ei.

[NuoriDaavid]

Häh siis ette oo tosissanne? Eikös ole tutkittukin juttu että kiltteys jopa kannattaa? Totta kai kannattaa opettaa lapsi tulemaan toimeen toisten kanssa, en siis meinaa että opettaa kynnysmatoksi. (Vai onko sarkasmidetektorini kenties taas rikki?)

Enhän mä sanonut mitään suuntaan tai toiseen.

[RP]

Kiltteyttä ei juurikaan kai tarvitse opettaa, ujoutta yms. saako niitä edes karsittua, eikö ne ole osa luonnetta.

Tuntuu itsestäkin siltä että ihan sama mitä opettaa kun jokainen muksu on vaan niin sitä millainen nyt sattuu olemaan. Se varmaan on tosin mahdollista että tuo "mitä sattuu olemaan" onkin isoksi(?) osaksi tulosta siihen astisesta elämänkaaresta ja mallista minkä lapsi on saanut. Mulla on vaan sellainen olo, että ihan sama mitä selitän ja opetan, tuo toimii omana yksikkönään. Yritän toki silti opastaa ettei saa viedä niitä leluja kädestä vaan pitää kysyä lupa jne, mutta ei ainakaan toistaiseksi ole oppi mennyt perille. Onneksi ei ole luontaisesti mitenkään raju otteissaan, sitten saisi varmaan jo hävetä, sen verran omistushaluinen tuntuu tyttö olevan. Toivon että on vaan ikään kuuluvaa.

Siitä olen ylpeä kun asioidessa tyttö huutelee itse omat kiitoksensa ja olehyvänsä, kun äiti tekee ostoksia. Ilmeisesti meillä vanhemmilla on siis edes alkeelliset käytöstavat. Toivoisin osaavani opettaa lapselle niin hyvät käytöstavat, että sen olisi helppo olla kuin kala vedessä tilaisuuksissa, joissa epäsosiaali-äiti tuntee olonsa lähinnä orvoksi.

Varmasti on niin että se opittu malli on isossa osassa, mutta mielestäni nuo tietyt persoonan piirteet näkyvät jo synnytysosastolla. Oli aikaa seurata silloin, ja kyllä niissä vauvoissa oli isojakin eroja. Olisi mielenkiintoista nähdä sama konkkaronkka nyt, vanhempana.

Tässä iässähän mitä meidänkin muksut on; koetellaan, opetellaan, kehitytään. Missä teidän tytsä on omistushaluinen leluistaan (?) ja ottaa käsistä, mutta sanoo kiitos ja ole hyvä, meidän tytsä taas antaa lelunsa eikä ota käsistä, mutta ei osaa (opetuksista huolimatta) pyytää kauniisti jotain halutessaan vaan se on aina anna sitä, anna tätä NYT. Kiitos ja ole hyvä tulee kyllä, mutta unohtelee sopivasti ja pitää siitä erikseen huomautella.

Tuskin teillä opetetaan että ilman lupaa otetaan ja meilläkin opetetaan aina pyytämään kauniisti ja kiittämään, mutta näin se sitten on mennyt :D Eli varmasti luonnekysymys, ja myös kysymys siitä mitkä taidot se lapsi itse haluaa omaksua ja millä hetkellä sen haluaa tehdä.

Olen ihan vakuuttunut että noista tulee tervepäisiä otuksia :D

[NuoriDaavid]

Enhän mä sanonut mitään suuntaan tai toiseen.

Ok, kiltti poika! *taputtaa päälaelle*

[Elppis]

Suosittelen.

Jep, mieskin aina nauraa että "ihan kuin väittelisin sun kanssa", kun esikoisen kanssa tulee sanaharkkaa.

[Ylermi Ylihankala]

Itse ajattelen tytön luonteenpiirteet niin, että minua miellyttävät piirteet ovat suoraan minulta perittyjä tai opittuja ja ne muut piirteet sitten äitiltä tai ilkeiltä kavereilta omaksuttuja.

[masa]

Kolme viikkoa kuukauden faijalomasta takana, ja lasten kanssa olen leikkinyt koko aikana about en mitään.

Raksalla ramppaaminen alkaa olla jo rutiini ja kun neiti herättää aamuyöstä viiden maissa, syötän ja vaihdan sille vaipan, ja sit häivyn raksalle palatakseni illalla kasin jälkeen. Iltasyötän pojan ja vien nukkumaan. Puol tuntia omaa aikaa, ja sit noin kympiltä ite nukkumaan.

Vielä viikko lomaa jäljellä, ja sit joutuu takas itpaskamaailmaan, lepäämään.

Anteeksi poikani etten ole vienyt sinua uimaan ja laskemaan liuhumäkeä.

[masa]

I'm done. Seuraavaksi vasektomia.

Done.

[Lapitii]

^ En muista oonko kertonu mut mun miehellä toi ei kuulemma vaikuttanu mihinkään tuntemuksiin tms. muuta ku että seksin jälkeen sille ei tuu enää pakoreaktiota. =)

[Ylermi Ylihankala]

Jahans, tytöllä taas korvatulehdus. Jos positiivista, niin se olen toistaiseksi minä, joka jää tytön kanssa kotiin sairaustapauksessa. :vilkuttaa työkavereille:

[Riemumieli]

Kävimme hammashoitajalla ikäkausitarkastuksessa. Ahkerasta ja huolellisesta pesemisestä huolimatta (useimmiten kaksi kertaa päivässä kaksi minuuttia kerrallaan) alaetuhampaiden ienrajassa oli hammaskiveä. Taas yksi viiva vanhempana epäonnistumisten kasvavaan joukkoon.

[masa]

Kasvatuksellisia munauksia osa jotain.

Minä siis munasin lahjakkaasti pojan kanssa joku aika takaperin pyttyasioissa. Poika on siis ollut vaipaton 2 vuotiaasta asti ja tehnyt jutut pyttyyn siitä saakka. No, eukko oli ostanut sille semmoisen pienen korokkeen, että pääsee ite pytylle ja pytyltä pois. Ekana iltana se sit testasi sitä koroketta ja tuli itse kakkendaalerin jälkeeen pois pytyltä ja oli pirun ylpeä suorituksestaan. Hanurin pyyhkiminen jäi kuitenkin tekemättä ja kakkendaaleria oli reisissä ja pytyn reuniksilla rekan jarrutusraidan leveydeltä.

Siellä poika ylpeänä huuteli vessasta minun loikoillesani sängyltä että" isi tuu kattoon, kun tulin itse pois"! - Minä katsomaan ja raidat nähdessäni räjähdin nauruun. Mitä teki pikkumies? Kääntyi kasvot seinään päin ja painoi päänsä alas häveten.

No, onneksi 2,5 vuotiaan hämmennys on käännettävissä 10:ssä sekunnissa toisaalle, joten hyvin juttu päätyi lopulta, mutta kyllä hävetti ja vitutti oma typeryys raskaasti tapahtuman jälkeen. Se lapsen loukkaantuminen ja häpeä oli vaan niin todellista

[RP]

Mä en edes haluaisi muistella kaikkia omia mokiani ja "mokiani" tytsän kanssa. Kun ei sitä aina vaan normaalissa arjessa ymmärrä sitä lapsen ja aikuisen eroa, ennen niitä muistutuksia. Ah, vanhemmuuden syyllisyys. Se on tunne se.

Kakasta ja masasta tuli mieleen, että muistaakseni joskus mainitsit ettei tuo potatus oikein toimi jollain tutullasi vaikka on ollut kovaakin painostusta, että omalla painollaan vaan niin hyvää tulee.

Meillä oli tuota "mentäiskö potalle, mites olis, mennään potalle", eikä siitä oikein mitään tullut kun ei tytsä vaan suostunut, ja ainaista "kinastelua" ja vastaan laittamista.

Heitin lapaset tiskiin ja aina ajoittain kysyin että haluatko. No ei mennyt kauan "painostamisen" lopetuksesta kun ilmoitti itse että haluaa mennä pytylle, ja sen jälkeen ei ole mitään ongelmia ollut vaan aina ilmoittanut että nyt hätä ja pytylle istuin, koroke alle ja rulla käteen. Itsekseen, pitää aina laittaa ovi kiinni pyynnöstään. Heh.

On siis jo tuolta hiukan päältä 2-vuotiaasta tehnyt tarpeensa pyttyyn, ei koskaan pottaan.

Mutta tämä herätti siihen, että mä en enää painosta yhtikäs missään, en jankkaa, en houkuttele kyllästymiseen asti. Kokemuksesta, aina kun olen lopettanut on homma kuin homma alkanut toimimaan. Ei mitään ongelmia enää missään näissä "kehitysaskelissa".

Plus omat hermot säästyy. Mitä siitä jos ei jo tiettyyn ikään mennessä tee jotain, pääasia että jossain vaiheessa tekee.

[masa]

omalla painollaan vaan niin hyvää tulee.
.

Näin meillä on tehty alusta saakka ja hyvin on toiminut.

Juuri äsken oltiin menossa nukkumaan ja poika ilmoitti ettei halua. Sanoin että ei tarvitsekaan ja että et saa nukkua sitten koko yönä ja että isi menee nyt makoilemaan ja lukemaan autokirjaa.

Minuutin poika hoopoili alakerrassa kunnes juoksi perässä ylös ja vaati päästä iltasadulle. Helppoa.

[masa]

Ei tosin ole sama päiväkoti josta kiroilin, mutta sanattomaksi vetää.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011102 ... 5_uu.shtml