Leilah kirjoitti:Kyllä minä pyöritän arkea niin kuin parhaaksi näen. Mies on paljon töissä ja hän ei ehdi tehdä kotitöitä kovin usein, joten olen kehitellyt keinot, joiden avulla saan kaiken sujuvasti tehtyä ennen nukkumaan menoa. Jatkossa nalkutus tulee vähenemään, sillä meillä alkaa käydä siivooja pari kertaa kuussa. Tämä on yhdessä tehdy päätös...
Palaan tähän vielä.. Onko tilanne siis sellainen, että sinä sekä käyt töissä ja hoidat lapset ja kotityöt (ja koet tilanteen uuvuttavaksi, jos oikein käsitin) ja mies periaatteessa käy töissä eikä juuri osallistu kotitöihin, josta syystä sitten olet 'nalkuttanut' hänelle..
Tässähän on sitten ollut ns. oikea ongelma takana, josta nalkutus (en ole varma mitä tällä tässä tarkoitetaan) on ollut ilmituonnin merkkinä. Tavallaan tuon 'nalkutuksenkin' voi nähdä sellaisena kehämäisenä juttuna tuossa (ja seuraava oletusta, mihin nalkutuksella tuossa viitattu); yrittää saada toista tekemään/osallistumaan jotakin/johonkin -> mitään ei tapahdu -> yrittää taas sanoitse saada toista auttamaan -> mitään ei tapahdu -> sama jatkuu ja ns. 'nalkutusvaihe' on päällä.
Nyt ratkaisuna ollut siivooja-apu, toivottavasti siitä on apua. Mutta noin muuten.. jos kotityötilanne sitä vaatii ja edelleen haluaisit osallistumista mieheltäsi, niin keskustelkaa kunnolla, ei nalkuttamista, vaan keskustelua. Älä vähättele omaa panostasi töissä ja kotona - ei ketään ihmistä pitäisi kuluttaa loppuun (sanon tämän yleisesti, en kohdista sinuun) ja tämän olla siitä hiljaa jottei vain leimautuisi 'nalkuttajaksi'.
Tuosta aiemmasta miehesi ja sinun välisestä huomioinnista.. Faghagilla hyvä pointti tuossa vastaveroisessa huomioinnissa. Tuli mieleen sellainen juttu, kun kerroit miehellesi työn merkitsevän erittäin paljon ja kun kerroit hänen juttelevan joidenkin muiden kanssa kunnolla (ne "fiksut naiset"), että haluaako hän työpäivän jälkeen jutella kotona kanssasi niistä työjutuista tai jostain sellaisesta jonka kokee itselleen olennaiseksi, mutta josta ei pääse juttelemaan kanssasi (kiinnostuksen puute, väsymys?) ja siksi juttelee ties kenen kanssa. Edit: ja tällä en tarkoita sitä, etteikö puolisoilla/kumppaneilla/whatever saisi olla muita tuttavia ja ystäviä joiden kanssa jutella asioista, en tietenkään. Mutta tilanteessa, jossa se asioiden jakaminen alkaa tapahtua enimmäkseen näiden muiden ihmisten kanssa, ollaan vikasuunnalla. Läheisimmät ihmiset avioliitossa tms eivät ole "puhelinluttelon joku Bibi ja Kiku".
Tässä olisi hyvä, jos molemmat siis vaihtaisivat niitä kuulumisiaan keskenään ja molemmat olisivat kiinnostuneita niistä toiselle tärkeistä asioista edes jonkin verran. Eihän sekään ole oikein, että sinun tulisi kuunnella hänen juttujaan ja olla niistä kiinnostunut ja virikkeellinen keskustelukumppani, kun taas sinun kerrottuasi omia juttujasi, ei miestä enää nappaakaan.