Kaksosperheen ongelmia (varoitus! avautumista)

[Geetzu]

Ei tähän oikein osaa mitään sanoa. Luin ja koen myötätuntoa sua kohtaan hurjasti. Olet jaksanut niin hyvin tähän asti [oletus] että jaksat lisääkin. Kai tuo ajan myötä helpottaa, tytöt pian jo koululaisia... Mitään en ole kaksosaiheesta (varsinkaan identtisistä) lukenut, voisikohan olla että hieman tuosta kasvettuaan tytöt haluavatkin erottua toisistaan?

Jaksuja!

[Leilah]

En ole itse kaksonen, mutta jotenkin tuosta tuli mieleeni oma lapsuusaika. Meitä oli kolme eri-ikäistä sisarusta, ja kaikki piti jakaa aina tasan. Voi jestas mikä tappelu seurasi, jos toinen sai jotakin enemmän. Äitini on nyt myöhemmin avautunut tästä aika paljon, se oli hänellekin raskasta aikaa. Muistelenkin, että aika usein saimme nämä jakohommat tapella ja selvittää keskenämme, kun äiti ei enää jaksanut tuomaroida.

Konkreettista helpotusta meille toi vanhempi serkkumme. Hänen seuraassaan emme tapelleet ja hän oli sellainen auktoriteetti, että häntä myös tottelimme. Sinulla ei ehkä ole mahdollisuutta ulkopuoliseen erotuomariin, mutta anna tarhan tätien tai mummon välillä selvittää tyttöjen kinastelua. Onko mahdollista, että muutaman vuoden kuluttua tytöt itse haluavat pukeutua mahdollisimman erilaisesti?

Olkoon voima kanssasi.

[Mida]

Täytyykin äiskältä kysäistä joskus, että miksi puki minut ja kaksi vuotta nuoremman siskoni pieninä aina samanlaisiin vaatteisiin. No ei ihan aina. Olihan meillä joitain ihan omia t-paitojakin, joista toinen oli minun ja toinen siskon, eikä niitä varmasti vaihdeltu.

Muistan vaan, kun olin seitsemän vanha kun sain toisen pikkusiskon, että äiti olisi silloin puuskahtanut, ettei kyllä kolmatta ala enää pukea samanlaisiin vaatteisiin. Eli kysäisenpä, ku taas viikonloppuna käydään niillä.

[mustaenkeli]

Mä joskus teini-ikäisenä haaveilin kovasti saavani sitten joskus kasoset... sittemmin haaveeni ovat kyllä hieman arkirealisoituneet.

Ehkä sun tarttis Vaola pyytää enempi semmosia tytöille vähän vieraampia ihmisiä kyläilemään vähänki kriittisempinä aikoina, ni osaisivat ehkä olla vieraskoreita ja ei äipän pinnaa niin kovin tulis koeteltua...

Mut toisaalta... kyllähän sä uskomattoman hyvin oot tähänki asti pärjänny uhmaiät ja kaikki. Ja toisaalta, se, että tapellaan jakamisesta ja vaatteista on kuitenki ehkä parempi ku että tapeltas jostain paljon vaikeemmasta/vakavemmasta aiheesta (jota en nyt tähän esimerkiksi keksi).

Mukavia joulujuhlia teille!

[Exsat]

Jännä tilanne. Mä jotenkin olen aina mieltänyt, että vanhemmat pukevat kaksosiaan samanlaisiin vaatteisiin, koska se on heidän mielestään söpöä tai jotain. Tuollainen tasavertaisuusasia ei ole tullut edes mieleen.

Näin äkkiseltään ajateltuna tuntuisi, että ei niistä samanlaisista vaatteista varmasti mitään haittaa lapsille ole, jos omasta tahdostaan niinhin pukeutuvat, tosin ymmärrän myös ympäristön paineet jne.

Oletteko muuten huomanneet, että kaikissa kaksosia käsittelevissä lastenkirjoissa ja muissa lapsille suunnatuissa jutuissa (lelut, elokuvat, tv-sarjat, piirretyt jne) kaksoset ovat aina a) identtiset ja b) täsmälleen samanlailla puettuja? Ehkä tietty ennakko-oletus siitä, mitä tai miten kaksosen pitää olla ei ole pelkästään aikuisilla, vaan myös lapsilla?

[EveryWoman]

Minulla ei ole omia lapsia, ja ehdotukseni voi olla monellakin tavalla huono, mutta kerron sen silti jotta Vaola saisi jotain materiaalia johon reagoida. Jos tätä miettii siltä kannalta, mikä osa siitä voisi toimia ja mikä ei ja miksi, saattaa lopulta päätyä keksimään toisen, oman perheen kannalta optimaalisen ratkaisun.

Mutta joo. Tytöillä on siis voimakkaitakin mielipiteitä oman pukeutumisen suhteen, ja lisäksi he varmaan kasvavat sen verran nopeasti että uusia vaatteita tulee hankittua aika usein. Ehdotan että tytöille aletaan vähitellen opettaa henkilökohtaisen vastuun ottamista omista mielipiteistään. Eli kun tarvitaan uusia vaatteita, mennään kummankin tytön kanssa erikseen kauppaan ja valitaan hänelle hankittava vaate yhdessä keskustellen. Tytöltä kysytään, miksi hän haluaisi juuri sen vaatteen jonka hän haluaa, ja pyritään varmistamaan että se todella miellyttää häntä henkilökohtaisesti. Tarvittaessa perusteluja kirjoitetaan vaikka muistiin myöhempää tarkastelua varten. Toki myös aikuisen mielipiteiden täytyy vielä tämän ikäisillä lapsilla osaltaan vaikuttaa ostopäätökseen, mutta olennaista siis on että kumpikin tyttö vaikuttaa omien vaatteidensa valitsemiseen myös itse.

Tällä tavalla valitut vaatteet ovat sitten valitsijan henkilökohtaista omaisuutta, eikä toisella ole oikeutta lainata niitä. Lapset pitäisi jo valintatilanteessa saada ymmärtämään, että he sitoutuvat myös käyttämään valitsemiaan vaatteita. Aluksi tulee tietysti varmaan kauhea poru siitä, kun toiselle onkin ostettu jotain muka tuhat kertaa kivempaa kuin itselle. Nämä tilanteet pitäisi sitten jaksaa selvittää muistelemalla miksi tyytymätön osapuoli valitsi ostohetkellä sen vaatteen minkä valitsi, eikä sitä tuhat kertaa kivempaa. Totta kai on mahdollista että huonojakin valintoja tulee tehtyä, ja toinen on valinnut "oikeasti" kivemman vaatteen kuin toinen. Tästä voi kuitenkin ottaa opiksi - taas voi vaikka kirjoittaa ylös mitkä asiat siinä paremmassa vaatteessa tekevät siitä paremman, ja listaa voi käyttää apuna sitten seuraavalla kaupparetkellä.

Veikkaan että tällä tavalla tytöt oppisivat erottamaan kateellisuudesta tai hetken hurahduksista johtuvat "mieltymyksensä" siitä mitä he ihan oikeasti yksilöinä haluavat. Kun kaupassa on kädessä joskus aikaisemmin kateuden siivittämänä laadittu lista siitä, millainen vaate tällä kertaa on ostettava, mutta lapsi huomaa että itse asiassa hän ei haluakaan sellaista vaatetta enää, hän oppii luottamaan omaan makuunsa, tekemään valintoja sen perusteella, ja myös olemaan niihin jälkikäteen tyytyväinen.

Aika paljon vaivaa ja järjestelyähän tällainen vaatii, mutta itse varmasti paljon mieluummin yrittäisin jotakin tällaista kuin katselisin ja tuomaroisin päivittäisiä kissatappeluja. Tämä metodi on oikeudenmukainen (niin kauan kuin molempien ostoksille asetetaan samanlaiset rajat), eikä pakota sinua muistamaan muuta kuin sen, kuka minkäkin vaatteen oikeasti omistaa - ja siitäkin pääset hankkimalla lasten nimillä brodeerattuja nimikointinauhoja, jollainen kiinnitetään kaikkiin niihin vaatteisiin jotka ovat jomman kumman henkilökohtaisessa käytössä (tämä olisi varmaan hyvä tehdä siksikin, että lasten on sitä kautta helpompi ymmärtää henkilökohtaisuus). Ja mikä tärkeintä: oikeudenmukaisuuden toteutuminen ei enää riipu niin rankasti sinun muistamisestasi ja jaksamisestasi.

En tiedä missä asut ja miten monipuoliset valikoimat tytöille on mahdollista tarjota vaatteiden valitsemiseen, mutta toki niinkin saattaa käydä että he valitsevat toisistaan tietämättä samojakin vaatteita (kuten aikuisillakin kaksosilla käy). Silloin voit kuitenkin perustella ratkaisun päiväkodille ja muille ihmettelijöille järkevästi.

[EveryWoman]

Usein tytöt kuitenkin lainailevat sitten henkilökohtaisia juttujaan toiselle, mistä syntyy myös kärhämöintiä, mikä sitten on taas oma lukunsa. Periaatteessa voisin sanoa, että omat jutut pidetään omina ja piste. Mutta toisaalta sekään ei ole järin hyvä oppi.

No omassa omistuksessa olevan jutun lainaaminen toiselle on minusta ihan ok ja suotavaa. Ehkä raja olisi hyvä laittaa siihen, jos tytöt haluavat sinua tuomaroimaan sitä, että lainauskerrat menevät kristillisesti tasan. Lainaamisen pitäisi tapahtua siksi, että siitä tulee lainaajalle hyvä mieli (= rakkaudesta), eikä siksi että sillä "ostetaan" lainausmahdollisuus toisen tavaroihin. Tuota voi kyllä olla hankala selittää kuusivuotiaalle. Mutta ainakaan en aikuisena suostuisi tuomariksi, koska silloin osoittaisin lapsille hyväksyväni moisen kaupankäynnin.

Tsemppiä kuitenkin!

[HellBell]

Vaikea kommentoida tähän jotain ratkaisua läheltä liippaavaa. Nostan hattua kyllä jaksamisellesi, Vaola. :)

Yksi tällainen Maija Poppasajatus tuli tässä mieleen, mutta en tiedä ollenkaan onko siitä mihinkään..

Vaateongelmista: mitäs jos tytöt valitsevat itse vaatteensa vaatekaapista, samalla kun sinä sanot heille vain että " Nyt aloitetaan uusi juttu, tytöt. Sen nimi on "Kumpi ehtii ensin". Tässä on tällainen iso hauska kello ja se laitetaan tähän vaatekaapin viereen. Katsotaan viisareita.. Nyt ne on tuossa ja kun seuraavan kerran toinen viisari on tässä kohtaa, on leikin aika loppunut ja sitten katsotaan kumpi on ehtinyt laittaa kaikki vaatteet päälle. Se joka ei ole ehtinyt, on mätämuna. Hihih, vai mitä?"
Leikin ajaksi voit itse mennä toiseen huoneeseen ja rentoutua.

(tätä MaijaPoppasmaisuutta saa soveltaa toisenlaiseksikin perusideasta, olkaa hyvät ..)

[hermine]

Meilläkin oli lapsena vähän ongelmaa siitä, kuinka kaikki piti mennä aina ihan tasan. Tai kyllä me vieläkin tapellaan siitä kumpaa vanhemmat rakastavat / lellivät enemmän. Hyväksi systeemiksi osoittautui, että toinen lapsista esittää vaihtoehdot ja toinen valitsee kumman näistä haluaa (tällöin on pakko valita mahdollisimman tasavahvat / jakaa esim. karkit ihan tasan koska jakaja itse saisi todennäköisesti kuitenkin sen "huonomman" vaihtoehdon).

Huvittavaa, että tätä sovellettiin vielä viime keväänäkin siskon kanssa esim. kotitöiden jakamiseen kun asuimme väliaikaisesti yhdessä.

[cardic]

ei voi kuin kuvitella, miten vaikeaa kaksosten vaatettaminen on, kun yhessaki tuntuu olevan valilla tarpeeks. saatikka silloin kun sattuu oleen kiukuttelu vaihde paalla. huhuhh. ei voi muuta ku sympata vaolaa kyballa ja toivoa suurta jaksamista.
lopuksi pitaisi ehka toivoa ettei meille tuu kaksosia

[Geetzu]

-- lopuksi pitaisi ehka toivoa ettei meille tuu kaksosia

Perjantaina ekan ultran jälkeen mun äijä oli ihan herkkiksenä, touhotti vaan masuasujasta arvuutellen kumpi siellä nyt onkaan, sisko vai veikka tytöllemme. Huokaisin helpottuneena "ihan sama, luojan kiitos siel näytti olevan vaan yks kasvaja"...

[ninnithequeen]

Onko tämä se ketju mihin saa huokaista helpotuksesta?
Että on vain yksi lapsi.

Oli miten oli, kunnioitan ja kadehdin Vaolaa. Yhdessäkin on tekemistä, mutta että kaksi?

Voimia ja kaikkea hyvää sinne

[Kittys]

Yhdessäkin on tekemistä, mutta että kaksi?

Onhan kahdesta seuraa toisilleen ja aina on se leikikaveri siinä. Ei tarvii ainakaan kuunnella valitusta siitä, että on tylsää ja ei ole kaveria. Sisarukset tappelevat aina, vaikka ikäeroa ois 9 vuotta *tietää*. Siinä sivussa tuo toinenkin menis, varmasti helpommin kaksi samanikäsitä kuin 2v ja 3v. Ja se tärkein, ei tarviis toista kertaa olla nalle puhin kokoinen eikä istumatta kolmeen viikkoon

Jaksuja Vaolalle, oot sentään jo "voiton" puolella kun tytöt tuon ikäisiä!

[martza]

Sellaistahan tämä kaksoslasten hoitaminen on. Itselläni on 15 vuotiaat kaksoset, tyttö/poika. Mulla ei ole ollut tuollaisia ongelmia, mitä Vaola kirjoitti. Onneksi ovat eri sukupuolta ja tämä jo sinänsä erottaa heidän käyttäytymisensä täysin. Ei ole vaateongelmia ainakaan. Totta kai kaikki vaatteet aina kaksin kappalein, mutta ei samanlaisia.

Rankkaa oli nuo ensimmäiset vuodet kaksosten kanssa, mutta nyt kun ovat jo tässä iässä, antavat sen kaksinverroin takaisin. Heillä ei ole koskaan ollut sellaista tilannetta, että kun ei ole kaveria. Jos kummankin kaverit ovat poissa leikkivät yhdessä. Hassua, mutta totta se on. Eikä ole mitään suurempia kateuksia toisilleen. Tyttö on kyllä tarkempi siitä, että kun lahjoja tai muuta savat tai ostetaan niin, että saavat kummatkin "rahallisesti" saman arvoisia tavaroita.

Nyt, kun olen YH-isänä ollut nelisen vuotta heidän kanssaan, niin voe tokkeensa, kuinka hauskaa ja mukavaa on ollut katsoa ja kasvattaa heitä. Totta kai välillä otetaan vähän yhteen ja pitää osoittaa heille, kuka määrää sen kaapin paikan viimeisenä. Heillä kun on "paha" tapa linnoittautua aina yhteen, huonoina päivinä. Elikkä, jos toista moitin tai vastaavaa niin toinen menee heti toisen puolelle vaikka tietää, että toinen on tehnyt jotakin väärin.

[Keikaus]

Tuli tästäkin mieleen se lastenkasvatusohjelma, tuleekohan se nyt Maikkarilta vai Neloselta, se joku Ihanat pikkujulmurit vai mikä sen nimi nyt onkaan. Siinä oli joku yhden ykköslapsen ja kolmosten äiti, joka halusi esim. pukea lapsensa itse. No eihän siitä mitään tullut. Muutenkin äitsykkä teki aivan liikaa lastensa puolesta. En kyllä ole sitä mieltä, että Vaola tekee, mutta ohjelmaa kannattaa katsoa, koska siinä tulee hyvin esiin se, miten joku ulkopuolinen pystyy näkemään perheiden ongelmiin hyviä ratkaisuja. Usein ongelmat liittyvät vanhempien liikaan lepsuuteen ja rajojen puutteeseen.

Jaksamista Vaolalle! Kuulostat todella hyvältä äidiltä. Jotenkin nuo ongelmat tuntuivat, öh näin lapsettomasta ikäneidosta, eksoottisilta ja mielenkiintoisilta. Sähän voisit todellakin ruveta kutsumaan meitä kityläisiä aina vuorotellen kylään, niin lapset ehkä vieraskoreilisivat.

[martza]

Liika paapominen ja lasten toiveiden ainainen täyttäminen, ei ole hyvästä kenelläkkään lapselle, olkoon niitä yksi, kaksi tai tusina. Saatikka vanhemmille. Siinä ollaan sitten niin lasten kuljetettavissa totaalisesti niin , että voimat loppuvat vanhemmilta ihan varmasti. Lapset osaavat kyllä kuljettaa vanhempiaan mielinmäärin, jos vanhemmat antavat siihen aihetta. Tietyt säännöt, tavat jne ovat lapsille hyvästä. Myönnän, että kaksosteni ollessa alle kouluikäisiä, tuli heitä paapottua hiukan liikaa ja välillä yhteenotot olivat niin rajuja, että siihen piti tehdä yksinkertaisesti loppu. Asiat koskivat lelujen, tavaroiden, nukkumaanmenoaikojen ym tällaisten asioden suhteen. Pakko oli ottaa ohjakset silloin käsiin ja se oli HYVÄ teko.

Loppui jatkuva heidän toiveittensa täyttäminen ja niiden perässä "juokseminen". Lapset tietävät nyt mistä asioista pitää keskustella ensin ja että kaikki asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä. Joutuvat antamaan tietyissä asioissa periksi niinkuin minäkin taas tietyissä. Tällä tapaa lapsi/lapset oppii kohtaamaan todellisen elämän realiteetit oikeassa valossa.

Tästä aiheestahan voisi kirjoitta vaikka kuinka paljon ja kun itse on saanut kokea ylä- ja alamäet etenkin kaksosten kasvatusten suhteen niin voisin melkein kirjan kirjoittaa, mitä virheitä tein, mitä niistä opin, miten olisi pitänyt käyttäytyä jne.

[ninnithequeen]

Sisarukset tappelevat aina, vaikka ikäeroa ois 9 vuotta *tietää*

Mulla ja mun broidilla on 11 vuotta ikäeroa, ja koskaan, siis ei KOSKAAN olla tapeltu. Helppohan mun on sanoa kun voin komentaa veljeäni että "turpa kii poika, mä oon vaihtanu sun vaipat"
Tullaan erittäin hyvin toimeen ja hän on se mun toiseksi rakkain mies. Ja pelottaa vaan, kun herra täyttää 18 ens maaliskuussa. Isosisko lupas tarjota koko illan. Luulen (ja tiedän) että 190 cm pitkään kaljupäiseen mieheen uppoaa kyllä....

[Bigmama]

Liika paapominen ja lasten toiveiden ainainen täyttäminen, ei ole hyvästä kenelläkkään lapselle, olkoon niitä yksi, kaksi tai tusina. Saatikka vanhemmille. Siinä ollaan sitten niin lasten kuljetettavissa totaalisesti niin , että voimat loppuvat vanhemmilta ihan varmasti. Lapset osaavat kyllä kuljettaa vanhempiaan mielinmäärin, jos vanhemmat antavat siihen aihetta. Tietyt säännöt, tavat jne ovat lapsille hyvästä. Myönnän, että kaksosteni ollessa alle kouluikäisiä, tuli heitä paapottua hiukan liikaa ja välillä yhteenotot olivat niin rajuja, että siihen piti tehdä yksinkertaisesti loppu. Asiat koskivat lelujen, tavaroiden, nukkumaanmenoaikojen ym tällaisten asioden suhteen. Pakko oli ottaa ohjakset silloin käsiin ja se oli HYVÄ teko.

Loppui jatkuva heidän toiveittensa täyttäminen ja niiden perässä "juokseminen". Lapset tietävät nyt mistä asioista pitää keskustella ensin ja että kaikki asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä. Joutuvat antamaan tietyissä asioissa periksi niinkuin minäkin taas tietyissä. Tällä tapaa lapsi/lapset oppii kohtaamaan todellisen elämän realiteetit oikeassa valossa.

Tästä aiheestahan voisi kirjoitta vaikka kuinka paljon ja kun itse on saanut kokea ylä- ja alamäet etenkin kaksosten kasvatusten suhteen niin voisin melkein kirjan kirjoittaa, mitä virheitä tein, mitä niistä opin, miten olisi pitänyt käyttäytyä jne.

Neljän lapsen äiti tässä peesaa iha täysillä.

[cardic]

ISO kasi

[SikaMika]

ISO kasi

8


Tatako tarkoitit??!!