Shrink

[Noppaelain]

Lyhyellä urallani psykiatrian parissa törmäsin muutamaan ehtaan antisosiaaliin. Ne oli järjestäen päihderiippuvaisia myös. Ei ne kai ilman edes hoitoon hakeudu/päädy, eihän niiden mielestä itsessä ole mitään vikaa vaan maailmassa ja muissa ihmisissä. Ikäviä ihmisiä joiden kanssa ei viitti olla tekemisissä, eikä niihin kai mikään hoito ainakaan auta.

Entinen esimieheni on jollain tapaa persoonallisuushäiriöinen, ehkä kuitenkin enemmän menee narsistisen puolelle. On kuitenkin ollut ikänsä absolutisti.

Ensimmäisenä huomattava piirre oli jatkuva valehtelu kaikesta, varsinkin kuvitteellisten, välillä täysin överiksi menevien, saavutusten selittäminen. Yleensä myös delegoi kaiken oikean työn muille. Sitten kun hän huomasi mm. oman esimiehensä olevan taloudellisten ym. etujensa tiellä, alkoi melkoinen vehkeily. Kiinni jäätyään esitti marttyyria. On vaan erittäin sosiaalinen (tai "sosiaalinen") persoona ja tietää, keitä pitää miellyttää, jotta mistä vaan selviää.

Kirsikkana kakkuun, myöhemmin olen kuullut, että ko. henkilö on nurkkaan ajettuna väkivaltainen (ainakin edellisessä elämänsä sotkemisessa).

[Manzel]

Olen sivusta seuraillut yhtä nuorta yrittäjää, jolla voisi hyvinkin olla sellainen. Patologista valehtelua, ei opi ollenkaan mistään mitään kävi miten kävi, ärsyyntyy helposti vaikka mistä ja tuntuu osaavan miellyttää sitä 0.001% väestöstä joka sattuu olemaan juuri se oikea maksimaaliseen typeryyden jatkumiseen. Ei suunnittele mitään eteenpäin eikä suoriudu edes normaalista päivästä ilman apua. Kaikki kateissa tai hajotettu. Kaikki tämä karvan alle teini-ikäisenä.

Auttaako näihin mikään muu kuin eutanasia?

Harvinaisen samankaltaiset tai lähes identtiset lähtöasetelmat, tavat ja luonne olivat tuttuni perheen pojalla, ainoana lisäyksenä väkivaltaisuus.

Hän joutui kikkailuidensa takia vaihtamaan kouluja vähän väliä jne. Tätä keski pari vuotta. Useampi sossu kävi tiirailemassa meininkiä, josta ei löytynyt mitään vikaa.

Poika on avioeron kokenut ja asuu äitinsä ja tämän uuden aviomiehen kanssa. Joka toinen viikonloppu ja pidemmillä lomilla lapsi oli säännöllisesti oikean isänsä ja tämän uuden perheen luona.

Kun mikään ei näyttänyt auttavan, poika pistettiin useammaksi viikoksi käsittääkseni johonkin psykiatriseen lasten hoitopaikkaan tarkkailtavaksi Helsinkiin, jossa hän kävi samalla sairaalakoulua tmv. Psykiatri sai lopulta kaivettua pojalta, että biologinen isä löi poikaa säännöllisesti hoitovuorollaan, jos poika oli liian vilkas.

Tämän sairaalajakson jälkeen kaikki muuttui, en sitten tiedä, mitä kaikkia taikoja siellä tapahtui. Koulu sujuu nykyään hyvin (matemaattiset aineet tosin olivat huippuja kikkailuiden aikanakin), ei ole enää väkivaltainen eikä ryhdy typeryyksiin eikä saa enää käsittämättömiä raivonpuuskia.

Sen pituinen se.

[Manaaja]

Onko kukaan törmännyt antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön elämänsä aikana?

Veikkaan vanhempieni vahvasti olevan. Tosin minähän nyt en näitä asioita saa koskaan veikata mutta tässä muutamia lähisukulaisten kanssa havaittuja ongelmia:

- Kyvyttömyys ylläpitää pitkäaikaisia ystävyys- tai sukulaissuhteita. Välirikkoon johtava riitautuminen käytännössä väistämättä jossain vaiheessa. Yleisimpänä aiheena ja syynä raha, eikä sen rahan tarvitse edes olla millään tavalla omaa eikä omaan elämään vaikuttavaa.
- Itsenäisyys ja riippumattomuus muista ihmisistä ja ihmissuhteista on ylikorostunutta. Lyhytaikaisissa ihmissuhteissa kuitenkin helposti lähestyttäviä, rentoja ja karismaattisia.
- Vahvasti marttyyrimainen omien saavutusten ja uhrautumisten alleviivaaminen, sekä muiden ihmisten saavutusten ja uhrautumisten mitätöinti.
- Aggressiivinen, uhkaava, alistava ja syyllistävä asennoituminen konfliktitilanteissa.
- Harhaisuuksiin asti menevä vikojen ja syiden etsiminen konfliktitilanteissa muista ihmisistä, tapahtumista muiden elämässä ja pahimmillaan jopa esineistä.
- Kyvyttömyys astua toisten saappaisiin ja miettiä tekojen seurauksia muiden kannalta.
- Muiden ihmisten epäsuotuisaa reagointia tilanteissa joissa itse tehdään väärin ja aiheutetaan ongelmia selitetään ja projisoidaan muiden kateutena tai mielenvikaisuutena. Samanaikaisesti täydellinen kyvyttömyys, kyseenalaistamattomuus ja sairaudentunnottomuus omien toimien järkevyyttä, moraalisuutta tai suhteettomuutta kohtaan.
- Piittaamattomuus laeista ja moraalisista velvotteista oman edun nimissä.
- "Koko maailma/yhteiskunta on minulle velkaa" -asenne.
- "Muut ihmiset ovat päässeet elämässään liian helpolla" -asenne.
- Jatkuvat vahvat ristiriidat sanojen ja tekojen välillä. Puhutaan tilanteessa yhtä saadakseen manipuloitua tilannetta haluamaansa suuntaan, mutta unohdetaan tilanteesta päästyä omat velvollisuudet puheisiin ja sopimuksiin liittyen.
- Tilanteessa jossa sovittuja asioita ei itse noudateta vieritetään vastuu asiasta vastapuolelle tai ulkopuolelle, ne mitätöidään merkityksettöminä ja/tai vedotaan että "minulla on ollut vielä huonommin".
- Kyvyttömyys ymmärtää suhteellisuutta ja objektiivisuutta omien henkilökohtaisien loukkauksien ja muiden ihmisten tekoihin kohdistuvan arvostelun välillä: muiden ihmisten suorittama ei-henkilökohtainenkin arvostelu otetaan herkästi verisenä loukkauksena, mutta itselle annetaan oikeus arvostella muiden persoonaa, elämäntapaa, valintoja ja muita henkilökohtaisuuksia sairaiksi, häpeällisiksi ymv. surutta.
- Muiden ihmisten harhainen epäily valehtelemisesta. Toisaalta samalla onnistuu esim. samojen ihmisten syyttäminen liiallisesta rehellisyydestä ja sinisilmäisyydestä ilman että nähdään tilanteessa minkäänlaista ristiriitaa.

[Melnais]

Ah, sehän on taas kevät! Vuodenaika, joka nostaa esiin ne ikävimmät piirteet. Ei tule minusta ymmärtävää vaimoa ja kärsivällistä äitiä. Haluan pois pois minne vain maakellariin minne kirkas valo ei ulotu eivätkä vaatimukset kantaa muita kuulu.

Jos pyrkii omaan onneensa tuntee olevansa itsekäs, jos pyrkii muiden onneen jää yksin. Esteenä en halua olla. Ja se muoto? Mistä onni tulee? Mahdollisuudesta vaikuttaa ja olla yhteydessä, sanon. Kun se viedään, jää vihan kuluttua pois vain välinpitämättömyys.

Niban kanssa samalla aaltopituudella mutta menköön.

[exsu]

^ Voi Mellu. Ei varmaan juuri lohduta, mutta kun sen kevään yli jaksaa, niin se helpottuu, tasoittuu. Omaa onnea tarvitsee voidakseen auttaa muita, sieltä se kumpuaa. Aurinko sateen jälkeen, ja sietokykyä kestää se aurinko!

[Melnais]

Ei varmaan juuri lohduta, mutta kun sen kevään yli jaksaa, niin se helpottuu, tasoittuu.

Niin tekee, muistelisin. Hetken, viikkoja, kuukausia (?) ovat vähän vaakakupit vinksallaan. Pää ei tunnu omalta, sieltä tulvii ajatuksia joita en tunnista. Sellainen vierauden tunne itsestään on vähän pelottavaa. Arki kuitenkin rullaa koska sen on pakko, ahdistelut tehdään öisin kun on aikaa.

[Nergal]

Nyt vetää päässä tyhjää.

Isäni ilmoitti että seurustelee. Tiesin sen että tämä tulee joskus vastaan jo pelkästään sen takia että äiti toivoi että isä ei jää hänen mentyä olemaan yksin vaan etsii itselleen kumppanin, "Ketään ei ole tarkoitettu olemaan yksin" oli äidin sanat. Tässä vaan taitaa jos tämä homma etenee tulla sitten jonkin tason sisarpuolia 2kpl... Ymmärrän jotenkin sen että isä ja neito on alkaneet seurusteleen koska on kyse ampumaurheilijoista jotka, etenkin nainen, olleet vuosia kärkikastissa eri lajeissa.

Sitä en oikein pysty sulattaan että isä on 70v ja nainen 41v.

Seriously, mitä minun pitäisi ajatella tästä kaikesta?

[annepa]

Perheen koira nukutetaan huomenna. Miten pystyn töihin aamulla? Tuntuu että pitäisi mennä eläinlääkärille mukaan. Oon nyt jo ihan romuna.

[annepa]

^ No miten meni?

Olen ollut paria kissaa nukuttamassa (auton alle, toisella pernassa rutto(?) ). Ei oikein jäänyt hyvät muistot.

En menny mukaan kun tuntui että äiti ei halunnut mua sinne, äiti ja isä vei. Kuvoissa on mukana hallitsemattomia itkuunpurskahduksia. Ainaki kahelta suunnalta. Isä ei tapansa mukaan puhu mitään.

[exsu]

Jaksuja Annepalle!

[annepa]

Kiitos Exsu.

[Georgina]

Kyllä se Annepa siitä helpottaa. Nuo on tosi yksilöllisiä juttuja kannattaako sinne mennä mukaan vai ei, päätös jonka tekee on jokatapauksessa oikea.

[annepa]

Kiitos Georgina. On sitä ennenki koiria menetetty, että on tuttua. Enkä minä tätä surua pelkää, se on elämää ja kaikki se ilo mitä koirat antaa painaa enemmän. Eihän suru kivaa ole, mutta onni maksaa. Paljon.

[KKK]

Ensimmäistä kertaa pariin-kolmeen viikkoon veressäni ei ole mitään tajunnan tilaa muuttavaa ainetta*. Poislukien kofeiini.

Saattaa mennä hetki, että saan lähipäivinä taas kalibroitua tunne-elämän "normirajojen" sisälle, kunhan maksaparka on jaksanut ajaa viimeisetkin pihalle. On vähän "tältäkö tää maailma näyttikin ja tältäkö se tuntuu, jos vituttaa" -olo.

Lueskelin eri lähteistä päivällä bentsoista ja yleensäkin mielialalääkkeistä; niin keksustelupalstoja kuin virallisiakin julkaisuja - toki lähdekritiikki mielessä. Tuli vähän semmoinen fiilis, että jos sairaus ei potilasta tapa, niin noi lääkkeet viimeistään. Tietenkään asia ei ole näin yksiselitteinen ja osa tropeista saattaa olla erittäinkin tarpeellisia, mutta listat sivuvaikutuksista, koukuttavuudesta ja vieroitusoireista olivat kyllä aika kylmäävää luettavaa.

* tai puoliintumisajat huomioiden niin vähän ettei pitäis olla merkitystä

[NuoriDaavid]

Itsemurhien määrä on alentunut samaan aikaan, kun depressiolääkkeiden käyttö on lisääntynyt. Tietenkään ei voi varmuudella sanoa, että se on lääkehoidon ansiota, mutta se on todennäköistä.

Psykoosilääkkeet puolestaan ovat auttaneet monet skitsofreenikot normaaliin elämään.

Sivuvaikutuksia toki on kaikilla lääkkeillä. Placebollakin. Kaulakiikkukaan ei kuitenkaan ole vailla sivuvaikutuksia.

Bentsoihin suhtaudun vähän nihkeästi, ne kun ovat lähinnä oireita lievittäviä, toisin kuin masennus- ja psykoosilääkkeet. Mutta parempi se on silti bentsoja ottaa kuin alkoa.

[KKK]

Mutta parempi se on silti bentsoja ottaa kuin alkoa.

Tuntuu lukemani perusteella olevan aika suosittu harrastus ottaa sekä että. Kokeilin itsekin, olenhan tri Brenkenstein. Jumittaa kyllä kuulan ihan eri intensiteetillä kuin pelkkä C2OH5. Aktiivisempien viihdekäyttäjien kuvausten perusteella menee muisti ja tulee sekoiltua kaikkea ihan älytöntä. Hämärämieheltä saattaa löytää tähän laajempaakin taustatietoa.

Anyway - mä siis rouskuttelin sen akuutin ahistuskohtauksen jälkeen 30mg benjamiinejä per päivä. Kyllähän se ensikertailaiselle semmoinen tunne-elämän tasaaja on, että Andeista tulee tunnissa tasainen kuin Anttilan parkkipaikka. Ajoin beet alas kahdessa päivässä 10mg per päivä (jyrkemmin kuin lekuri suositteli). Vähän viekkuja pelkäsin, mutta ilmeisesti pari viikkoa on niin lyhyt aika, ettei koukku ehtinyt vielä kii. Jostain luin, että noihin voi jäädä fakkiin jo parin viikon käytön jälkeen. Fiksu lekuri, ettei edes ehdottanut toista kuuria samaa kamaa. Kun kuulin, miten nopeasti tuohon kamaan kasvaa toleranssi, en edes halunnut uutta reseptiä, vaikka olisi tarjottu.

Eilen ja tänään ollut semmoinen olo, kun olisi huntu nostettu naamalta (olipas muuten kohtuullisen gay metafora). Maailman näkee jotenkin paljon selkeämmin. Eilen junaa odotellessa katselin tyhjää ratapihaa ja vaihteiden sekä opastimien sekamelskaa. Tuli visio, että tää kuvaa aika hyvin tilannettani. On olemassa tietty yhdistelmä, jolla junat saa kulkemaan oikein törmäämättä toisiinsa. Unohdetaan tästä kaunokirjallisesta visiosta "VR" ja "Talvi yllätti"

Varovaisen optimistinen olo. Niin houkuttelevaa kuin se olisikin, nyt olisi mitä suurin virhe olettaa että "kaikki hyvin" ja jäädä polkemaan paikalleen. Jossain tuolla päänupin OS:ssä on root cause, joka sosiaalisten suhteiden aliohjelman bugittamisen aiheuttanut ja tuntuu että se olisi syytä kaivaa esiin jostain lähdekoodin seasta.

Kemikaalit pistävät oireita aisoihin, mutta eivät poista itse ongelmaa. Ei ainakaan minun tapauksessani.

[NuoriDaavid]

Bentsot + alkoholi on tosiaan huono yhdistelmä, mutta senhän jo tiesitkin. Bentsot haluaisinkin erotella masennuslääkkeistä, koska bentsot ovat pelkästään oireita lievittäviä. Masennuslääkkeillä sen sijaan on parantavaakin vaikutusta. Asia on voitu osoittaa jopa niinkin objektiivisella asiaalla kuin pään magneettikuvauksella.

Vaikeasta masennuksesta kärsivien tietyt aivoalueet surkastuvat. Masennuksen lääkehoidolla on saatu näihin alueisiin kasvua placeboon verrattuna.

Maallikkokeskustelussa on helposti se ongelma, että kaikki lääkkeet laitetaan samaan koriin ja sitten ryhdytään keskustelemaan niiden hyödyistä ja haitoista.

Mutta toki bentsoillakin on paikkansa. Lähinnä juuri silloin, kun akuutti ahdistus on paha. Parempi tosiaan ottaa pami kuin vetää nuppi turvoksiin tai hypätä suomalainen benjihyppy.

[KKK]

^ Myönnetään tuo lempeä "maallikko sekoittaa asiat"-moite oikeaksi. Et silti ammattilaisenakaan liene kanssani eri mieltä, että aina parempi lääkkeettä, jos vaiva muuten hoidettavissa?

Saman kalenterivuoden aikana mulla on ollut ilo kokea kohtuullisen ärhäkkä neurologinen sukeltajantauti sekä tämä akuutti ahistusjuttu (eivät liity mitenkään toisiinsa). Itsellä on sammumaton tiedonjano, jututan lääkäreitä, haeskelen oma-aloitteisesti tietoa, haluan keksustella ehdotetuista hoitomuodoista hyvinkin laajasti jne (olen varmaan lääkärin mielestä puolivittumainen potilas - mutta minun terveydestänihän tässä on kyse).

Maallikon johtopäätös: aivojen välittäjäaineiden kemiallisissa toimintamekanismeissä ja ylipainelääketieteessä on vielä hiton paljon kartoittamattomia alueita ja syy-seuraussuhteita. Sama mies voi tehdä 100% samanlaisen sukelluksen samoilla ympäristömuuttujilla (ravinto, nesteytys, sää kohteella, lepo ennen sukellusta, sukelluksen kesto, syvyys, rasittavuus, käytetyt kaasut jne).

Toisena päivänä korkataan dekokalja hyvin menneen sukelluksen jälkeen, toisena päivänä mennään rannikkovartioston kopterilla hemmetin lujaa lähimpään painekammioon - vaikka kaikki tehtiin "by the book" presiis samalla tavalla.

[NuoriDaavid]

^En tarkoittanut mitenkään sua moittia, vaan yleisesti ottaen todeta, että "psyykenlääkkeet" on varsin laaja alue ja niillä hoidettavia sairauksia paljon.

Eli yritin sanoa, että jos Seppo-sekakäyttäjä tai hänen veljensä netissä sanoo, että "ne mömmöt on perseestä", niin asiaan täytyy suhtautua varauksella.

Toki, jos ei tarvitse lääkkeitä, niin aina parempi. Yleisessä keskustelussa vain monesti syntyy vaikutelma "lääkkeet paha, terapia hyvä", kun puhutaan esim. masennuksen hoidosta.

Tutkimustieto kuitenkin osoittaa, että masennuksen hoidossa terapia ja lääkkeet auttavat yhtä hyvin, paras tulos saadaan niiden yhdistelmällä. Paitsi vaikeassa masennuksessa, jossa potilas ei hyödy terapiasta (tässä vaikealla masennuksella tarkoitetaan lääketieteellisin kriitein "vaikeaa masennusta", ei naistenlehden haastattelussa ilmoitettua itsediagnostisoitua vaikeaa masennusta").

[NuoriDaavid]

Palaan vielä tuohon, että kaikkea ei tiedetä. Ei missään tapauksessa. Jopa monien lääkkeiden perimmäiset vaikutusmekanismit ovat epäselviä. Mutta vaikka läheskään kaikkea ei tiedä, jotain tiedetään. Esim. että johonkin sairauteen joku lääke auttaa paremmin kuin placebo, vaikka ei välttämättä lopulta täysin tiedetään, miksi se auttaa.

Sivuvaikutuksetkin tiedetään pitkään käytössä olleista lääkkeistä kokemuspohjaisen seurannan kautta hyvin. Uusista lääkkeistä ei sivuvaikutuksia yhtä hyvin tunneta, koska seuranta-aika ja potilasmäärät ovat pienempiä. SSRI-lääkkeet (yleisin masennuksen hoitoon käytetty lääkeryhmä, auttavat myös ahdistukseen) ovat olleet käytössä jo 80-luvulta, eli ne tunnetaan hyvin. Bentsot ovat olleet käytössä jo 60-luvulta.

[KKK]

En kokenut tulleeni moitituksi. Ja olen kanssasi samaa mieltä, että pahoihin päänväkevyyksiin puree parhaiten troppi ja terapia yhdessä.

Masennuslääkkeisiin liittyen luettavaa aihetta tappaako SSRI libidon?. Osa linkeistä varmaan tuubaa, mutta oli siellä hyvinkin järkevänkin oloista tavaraa joukossa. Minulle oli ainakin uutta tietoa.

Nuo lääkepakkausten mukana tulevat disclaimerit ovat muuten puolihupaisaa luettavaa. "Tämän päänsärkylääkkeen sivuvaikutuksia voi olla mm. päänsärky". Amerikkalaistyylistä "pannaan tarpeeks pitkä disclaimeri jossa varoitetaan kaikesta mahdollisesta, niin ei tartte käräjöidä niin usein".

[NuoriDaavid]

^Toi, että ssri joillakin vähentää libidoa taitaa olla ihan fakta. Se myös vähentää orgasmiherkkyyttä, joka miehelle voi olla myönteinenkin sivuvaikutus.

Lääkkeiden mahd. sivuvaikutukset ovat tosiaan sellaisia, että kärjistetysti joka lääkkeellä voi olla jokainen mahdollinen sivuvaikutus. Osa sivuvaikutuksista vain sitten esiintyy esim yhdellä miljoonasta.

[NuoriDaavid]

^Toi, että ssri joillakin vähentää libidoa taitaa olla ihan fakta. Se myös vähentää orgasmiherkkyyttä, joka miehelle voi olla myönteinenkin sivuvaikutus.

..mutta ei välttämättä sille vaimokkeelle..

Kyllähän miehen orgasmiherkkyyden väheneminen voi olla vaimolle jeesh, jos homma on ennen mennyt kolme työntöä ja tuijotus kaavalla. Noita ssri-lääkkeitä käytettiin ennenaikaisen siemensyöksyn hoitoon ennen kuin nimenomaan siihen kehitetty valmiste tuli markkinoille. Tietysti vaimon käsi voi tulla kipeäksi, jos oikein vaikeaksi menee miehen O:n saanti.

[elco]

^

En oikein tiedä mitä paha masennus meinaa, mutta nallin palaminen räjähtävällä tulilangalla ei automaattisesti assosioitunut taudinkuvaan. Semminkin kun joku molempien tautien uhri on ilmeisesti hakenut tohtorilta apuja jälkimmäiseen ja sitten troppi tehosikin molempiin!

[KKK]

^ Eikös Viagrakin muuten keksitty ihan vahingossa?

Itsellä on ainoa kokemus mielialalääkkeistä vuodelta 2000, jolloin oli iso D päällä ja meininki melko pashaa. Rouskuttelin niitä vähän aikaa, mutta lopetin kesken kun huomasin että vastakkaisesta sukupuolesta - muistakin kuin siitä yhdestä ämmästä - katosi mielenkiinto. Määräsin sitten itselleni biletystä ja reippaasti nettitreffailua ja irtosuhteita. Oikeastaan aika groovyä aikaa - jonkin aikaa. Toki aikanaan siihenkin kyllästyi. Viimeistään sitten kun sokkotreffiskenessä alkoi tulla samoja naamoja vastaan.

Harmi, ettei lääkärit voi määrätä masentuneelle miehelle pimpsaa mielialalääkkeiden sijasta