Tarvitset ehdottomasti ne uudet silmälasit, noi laatikot on jo niiiiiin passé.
Eilen kävin laittaan tilaukseen. Monitehot ( ) ja aurinkolasit 749,- Specsaversista. Olisin halunnut rohkeammat, mutta vaimon mielestä näytin niissä Jorma Uotiselta (mikä olisi mun mielestä ollut hyvä asia). Päädyin siis virkamieslookkiin.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
44. 40:n jälkeen alkaa linssin akkomodaatiokyky heiketä.
Näen kyllä lähelle erinomaisesti, jos otan lasit pois.
Minä astuin viimeiset lasini paskaksi jo vuosia sitten, ja nuukuuttani/laiskuuttani en ole hankkinut uusia. On nimittäin niin, että eriparisilmilläni näen oikealla paljon yli ajokorttitasoisesti kauas ja vasemmalla näen lähelle. Käytännöllistä. Missään ei tosin ole etäisyyttä, jossa molemmilla tarkasti. Ennen näin molemmilla myös erittäin lähelle, mutta kammottavasti ikänäkö on iskenyt minuunkin. Enkä ole vielä edes viiskyt vaan.... voi vittu..
Rakentamisen kanssa on ilmennyt aika hauska dilemma. Projekti alkoi siis käytännössä keväällä 2010 tontin raivauksella, mutta varsinainen perustustyö vasta lokakuussa 2010. 2011 Maaliskuun lopusta tähän päivään on rakennettu käytännössä koko ajan töiden ja muun elämisen sivussa.
Saan koko ajan sympatiaa ja sääliä osakseni rakentamisen vuoksi. Lähisukulaisemme olevat olevinaan huolissaan minun jaksamisestani ja siitä miten paljon teen raksalla töitä ja käytän kaiken vapaa-aikani siihen. Viimeksi vaimo kyseli viikonloppuna että miten jaksan ja että onko jossain vaiheessa ollut sellaisia fiiliksiä että kaatuu kaikki päälle ja että olenko ihan totaalisen luhistumisen partaalla.
No tuota tuota. Miten sen nyt voisi sitten kertoa, että minä rakastan sitä hommaa. En saa mistään muusta niin suurta tyydytystä kuin ihastellessani kätteni töitä, suunnitellessa työvaiheita, keksiessäni uusia tapoja toteuttaa joku asia, verratessani omaa työn jälkeäni lähitalojen “ammattilaisten” toteutukseen ja ennen kaikkea oppiessani uutta. Tuntuu jotenkin pahalta sanoa, että mun aikani kuluu raksalla kuin siivillä ja että ihan oikeasti mä tykkään siitä hommasta niin paljon, että jo nyt harmittaa kun se on joskus valmis. Onneksi sentään on vielä talli rakentamatta
masa kirjoitti:No tuota tuota. Miten sen nyt voisi sitten kertoa, että minä rakastan sitä hommaa.
Kerro se juuri noin, kyllä kai vaimo ainakin ymmärtää? Ei tuo kysely nyt mitenkään tavatonta ole, koska aika moni liitto ajautuu karille raksaprojektin aikana - aikaa ei riitä itsen ja parisuhteen hoitamiseen. Jos raksaaminen olisi hommaa josta et nauti, niin varmaan vapaa-ajan vähyys voisi alkaa jurppia.
Jos homma menee putkeen ja tuosta noin nautit, harkitse sitä että ryhdyt puoliammattilaiseksi. Parin vuoden välein ½ vuotta "virkavapaata", uusi pytinki pystyyn ja myynti verovapaasti. Ei ole mitään helpompaa keinoa saada oman työn tulos taskuun verotta - ja saisit ainakin osan aikaa tehdä sellaista hommaa mistä oikeasti tykkäät.
So Hard kirjoitti:Parin vuoden välein ½ vuotta "virkavapaata", uusi pytinki pystyyn ja myynti verovapaasti.
Menee muutaman talon jälkeen verolliseksi, kun verottaja katsoo toiminnan ammattimaiseksi.
Masan perheessä näyttää työnjako osuvan kohdilleen.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
No can do. En pääsisi palkoille, koska teen laatua enkä tulosta. Toisin sanoen, nysvään asioita liian hyvin ja huolella, jolloin niillä tunneilla ei varsinaisesti pääse palkoille.
Toisekseen, kun ajattelutapa: "teen itselle", muuttuu muotoon: "teen myyntiin", katoaa hommasta mielekkyys. Nyt jotenkin koko projekti on kuin rakas harrastus. Sitäpaitsi polvi ja olkapäävammaisena 41 vuotiaana ammattirakentajan rooliin astuminen on vähän kuin kaulakiikku.
Kolmanneksi, en halua olla lasteni varttumisesta enempää pois kuin on pakko. Tälläkin hetkellä poikaparka on hyvin murheellinen kun aikani ei riitä hänelle. On aika raastavaa katsella ja kuuunnella surullista ja anelevaa pikkumiestä, kun vedät lauantaiaamuna raksavatteita päälle ja kotiudut vasta nukkumaanmenon aikaan..
Salilla oli tänään sellainen supersize-tyttö yhtä aikaa saunassa. Siinä kohtaa kun se kampesi ylös siitä lauteilta, niin oli hetken pokassa pitelemistä, kun salin peflettipaperi oli imaissut itsensä jonnekin sen valtavan takapuolen syvyyksiin. Vähän sieltä vilkkui sinistä kulmaa kävellessä, mutta kyllä se aika punnerruksen takana oli, että se sai sen sieltä irroitettua.
Kuten tarkkaavainen lukija muistaa, muutama kk. sitten asensin pc:hen SSD:n ja siirsin Windowsin siihen. Nyt eilen oli ollut sähkökatko ja järjestelmä oli korruptoitunut. Ajattelin, että palautus olisi pala kakkua, koska varmuuskopiointi on ajan tasalla ja palautus-cd:kin on tehty. Homma ei kuitenkaan sujunut kuin Strömsössä. En ollut tajunnut tehdä palautuscd:tä uudelleen sen jälkeen, kun siirsin Windowsin SSD:lle. Palautuslevy palautti systeemin sitä edeltäneeseen tilaan ja näytti varmuuskopioistakin vain vanhoja versioita, jotka oli tehty silloin, kun windows oli HD:llä. Ssd:tä ei näyttänyt ollenkaan.
No onneksi manuaalisesti sain lopulta kaikki palautettua. Homman opetukset; tee uusi palautuslevy kun muutat Windowsin sijainnin ja osta UPS