Onpas taas saamaton olo. Kävin mä ne kengät hakee ja kortitkin sain vietyä postiin.. Sali taitaa tältä päivältä jäädä väliin. Mut eiks siivoominenki polta kaloreita?
Mutta eikö oikeasti ole järkyttävää, että joku ostaa tunkkaista tupakkaa, kun samalla rahalla saisi enemmän raikasta olutta? Se vaan on väärin, niin väärin!
Torttuja uunissa, ja vieraita odotellaan. Väsyttää ja yritän vain suhtautua tähän ikäkriisiin, jonka vieläpä tiedän täysin turhaksi...
Miksi sitä ei vain voisi hyväksyä sitä, että todennäköisesti tulee kuolemaan katkeroituneena ja yksinäisenä vanhanapiikana?
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Turbohaltija kirjoitti:Mutta eikö oikeasti ole järkyttävää, että joku ostaa tunkkaista tupakkaa, kun samalla rahalla saisi enemmän raikasta olutta? Se vaan on väärin, niin väärin!
Aamulla on sitten tunkkainen maku suussa poltti sitten eli ei.
Nyt alkaa tulla sellainen tunne, ettei täältä mihinkään elokuviin kerkeä kuudeksi. Eiköhän vedetä taas töitä tappiin asti ja sitten kotiin. Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa.
Tavastialla olisi tänään Raskas Joulu, mikä minua hieman houkuttelisi, mutta kun kotiin pääsen, en taida jaksaa heti lähteä takaisin kohti keskustaa. Ja laittautuakin moista tapahtumaa varten pitäisi. En kai mä vaan kehittele itselleni stressiä? Perjantaina sentään pääsen töistä jo puolilta päivin.
Näkökulma, siis tuo umpitylsä ja kuiva keskustelupalsta, lähetti minulle joulutervehdyksen meiliboksiini. Kyllä siellä sittenkin on parempi palvelu kuin Kityssä. Siitä huolimatta kävin poistamassa tunnukseni Näkkäristä.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Molempien päälle vielä höyheniä ja huima ottamaan kuvia.
Kuules nyt, mun ja Annan pussailussa ei ole mitään limaista (tosin tänään voisi olla räkäistä) eikä lainkaan "Hei, setä, me pussaillaan" -faktoria. Me pussaillaan, koska me tykätään siitä ja toisistamme. Mun ykkkösinhokkejani maailmassa kun on myöhäispissisten "Hei, setä, kato, me pussaillaan" -pussailut. Me ollaan se ylä- (tai ala-)puolella!
Lolita kirjoitti:
Tavastialla olisi tänään Raskas Joulu, mikä minua hieman houkuttelisi, mutta kun kotiin pääsen, en taida jaksaa heti lähteä takaisin kohti keskustaa. Ja laittautuakin moista tapahtumaa varten pitäisi. En kai mä vaan kehittele itselleni stressiä? Perjantaina sentään pääsen töistä jo puolilta päivin.
Sinä tiedät, mitä ja keitä Semifinalissa on! Ja sinne minä en aio laittautua.
Onpas mulla taas tylsää. Kait sitä pitää ruveta tekeen safkaa (kanaa ja riisiä) ja paketoida joululahjat. Nyt on jopa iloinen mieli joulunodotuksessa kun rakkaalla isälläni menee hyvin ja juomattomuus jatkuu. Toivottavasti myös pyhien yli.
Sain tänään jopa ahaa-elämyksen nussun joululahjasta. Huomenna sitten vielä shoppailemaan..
Syitä olla iloinen:
- tänään oli viimeinen tentti nyt pariin kuukauteen
- perjantaina ei ole töitä, joten jouluvietto saa alkaa jo "hyvissä ajoin"
- joulukuusi on kasattu ja kohta koristeltu
- opinnot näyttävät olevan hemmetin hyvällä mallilla opintoviikkoja on kasassa enemmän kuin kuvittelin
- opinnäytetyöstä on viitekehys valmis
- vuodenvaihteen jälkeen ei täydy käydä vanhalla työpaikalla kuin kerran
- uusi työpaikka on vallan mieluinen
- jouluaatto
- jne jne
Jaksua Vaolalle! Mä taas palan halusta parisuhderiidellä, alkaa taidot ruostumaan. Viime suhteessa en riidellyt kertaakaan. Minkähänlaista se olikaan? Kun kaiveltiin kaikki vanhat paskat esiin... Mun vakilause tais olla, että: "Xxx sä et voi sille mitään, että sä olet xxxx(jtk negatiivista)." Muistan tämän lauseen palvelleen tarkoitusta liiankin hyvin.
Olenko tullut nössöksi, pakkohan ihmisen on joskus suuttua ja riidellä? Ehkä Kity ja Fp korvaavat välineenä muiden päivän pilaamisen? Näin sen täytyy olla, piste.
Mä vihaan mun työtä välillä ihan mielettömästi (vaikka on periaatteessa ihan mielenkiintoista, työkaverit kivoja, pääsee matkustelemaan yms. yms.). Odotan vaan, kun työt loppuu ja kukaan muu kuin minä itse ei vaadi minulta yhtään mitään! Ainakin kaksi kuukautta rauhallista opiskelua omaan tahtiin tiedossa keväällä.