Dumiz kirjoitti:
Vähän jotain tuommoista itekin kelaisin tällä hetkellä. Tiedä sitten miten se idea päässä pyörisi että lapsi on pettämisen tulos.
Riippuu varmaan vähän siitäkin kuka oikea faija on. Jos se on naapurin Waldemar niin voisi vituttaa hieman vielä enemmän.
Toisaalta, mitenköhän paljon sitä Waldemaria vituttaa jos se kuulee että sillä on ollut lapsi muutaman vuoden josta se ei ole tiennyt mitään? Siis sekä hyvässä että pahassa.
Ei voi muuta todeta kuin että on lutkalta ehkä halpamaisin temppu mitä voin kuvitella.
Tässä voisi käydä myös niin, että vaikka lapsi "isälle" rakas onkin, niin aina sen nähdessään muistaa sen vedättyksen ja muut paskamaiset temput mitä lapsen äiti on tehnyt. Tämä sitten sitten saattaisi heijastua tunteisiin lasta kohtaan.
^Komppaan tätä. Toisaalta voisin myös hyvin kuvitella ainakin parhaani mukaan yrittäväni pysyä lapsen elämässä. Sekä lapsen että itseni takia. Vaikkakin saattaisin pienen hetken ottaa ihan sulatellakseni asiaa. Tilanne on kuitenkin se, että tässä menettää joko yhden tai kaksi tärkeää ihmistä elämästään.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
Täytyykin poiketa lapsen puheterapiassa, kun tuo änkyttelee välillä. Mielestäni kyse on normaalista kehitysvaiheesta, mutta ei kai tuosta haittaakaan ole.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Hankittiin jannulle potkupyörä toissakesänä. Nyt hain sille uuden 16" polkumankelin ilman apupyöriä. Ekaa kertaa fillarin selkään ja jannu sotkee eteenpäin kuin olisi ajanut ikänsä.
Tärkeimpänä taitona tietenkin meillä on tunnistettu miltei kaikki tavallisimmat automerkit karvan alle kolmen vuoden ikäisenä. Jannu jopa tylytti faijaansa kun ei uskonut että vastaantuleva paku oli Ford vaan väitti sen olevan volkkari ja olihan se. Ei siinä auttanut kuin vedota iän tuomiin näköongelmiin ja yskiä kämmeneen..
Juniorin serkku tuntuu olevan jonkin sortin kiusaajatyyppi ja kiusauksen kohde tuntuu olevan meidän juniori. En tiedä mitä pitäisi tehdä kun serkku ei muuta tapojansa vaikka miten asiasta keskusteltaisiin. Nyt oli taas päiväkodissa tönässyt juniorin liukumäen laelta alas niin että oli lyönyt päänsä..
masa kirjoitti:Juniorin serkku tuntuu olevan jonkin sortin kiusaajatyyppi ja kiusauksen kohde tuntuu olevan meidän juniori. En tiedä mitä pitäisi tehdä kun serkku ei muuta tapojansa vaikka miten asiasta keskusteltaisiin. Nyt oli taas päiväkodissa tönässyt juniorin liukumäen laelta alas niin että oli lyönyt päänsä..
Puhua serkun vanhemmille? Vai kenen kanssa tästä oli keskusteltu?
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
masa kirjoitti:Juniorin serkku tuntuu olevan jonkin sortin kiusaajatyyppi ja kiusauksen kohde tuntuu olevan meidän juniori. En tiedä mitä pitäisi tehdä kun serkku ei muuta tapojansa vaikka miten asiasta keskusteltaisiin. Nyt oli taas päiväkodissa tönässyt juniorin liukumäen laelta alas niin että oli lyönyt päänsä..
Noi on tosi vittumaisia. En helppo sanoa, että juttele vanhemmille zillee rakentavassa hengessä ja muuta.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Kyllä serkun mutsi on tietoinen asiasta ja on jutellut poikansa kanssa monet kerrat.
Pidin serkun kanssa pienen palaverin äsken ja vedin ässän hihasta. Uhkasin näet soittaa sen isälle ja kertoa että poika on ollut tuhma. Naamasta päätellen se ei ollut mukava uhkaus.
Toki ymmärtää poikaa pitää. Isi on kaukana ja näkyy vain parin kuukauden välein jne, joten on asioissa silläkin käsiteltävää.
masa kirjoitti:Ei voi muuta todeta kuin että on lutkalta ehkä halpamaisin temppu mitä voin kuvitella.
Komps tälle. Epäilen, että omalle kohdalle sattuessa sietäisin ämmää silmissäni sekuntiakaan. Tuskin se kuitenkaan isänrakkautta poistaisi, ellei vieras siemen osoittautuisi yhtä seoksi, kuin äitinsä. Elatusvelvollisuudesta kyllä hankkiutuisin eroon nanosekunnissa. Eri juttu, kannattaako tosta käräjöidä. Kallista puuhaa, muistelen jostain lukeneeni, että alle kymppitonnin juttuja ei kannata rosikseen kanniskella.
No kyllähän sitä voi pohtia, että kannustaako se työntekoon vai justpäinvastaiseen ja mihinkä hintaan.
Muutenkin kelan tukiviidakkoa olisi ihan hyvä tsekata ja uudistaa 2010-luvulle.
Esim. tyttöystäväni lapsi aloitti "nollaluokan" eli esikoulun koulussa. Hän tarvitsee koulukyytiä kun on todettu ylivilkkautta eikä häntä uskalla vielä päästää liikenteen sekaan. Koulukyytiä hakiessa pitää anoa myös rahallista vammaistukea, joka tietty myönnettiin koska ylivilkkaus&keskittymishäirä. Mutta kun ei sitä vammaistukea aikuisten oikeasti olisi edes tässä keississä tarvinnut, mutta saadakseen koulukyydin pitää sitä vammaistukea anoa... Get the point?
Viimeksi muokannut Dumiz, 20.11.2012 9:29. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Asialla on monta puolta. Paljonko maksaa tarhapaikka? Kuinka paljon siitä maksaa valtio/kunta? Kuinka paljon äiti, joka vie lapsensa tarhaan, jotta pääsisi itse töihin, tuottaa veroja? Kuinka paljon valtio/kunta maksaa kotihoidontukea jos sama äiti jäisi kotiin (eikä siis enää tuottaisi verotuloja)? Kumpi olisi kokonaisuudessaan kalliimpaa - kotihoito vai tarhapaikka ja työssäkäyvä äiti? Jos kaikki kotiäidit menisivät töihin, niin mistä ne tarvittavat työpaikat taiottaisiin?
Mikä on oikeasti hyväksi lapsille? En jotenkin usko että lapselle on hyvä olla kotona äiskän ja sisarusten kaa siihen asti kun se menee kouluun. Mikä sitten olisi hyvä ikä laittaa lapsi tarhaan? Tästä en uskalla muodostaa mielipidettä koska en ole pedagogi enkä psykologi.
Mites sitten kun sanotaan että ei se kotihoito ole työtä? Miksi sitten maksetaan siivoojille, kokeille ja lastenhoitajille ja heille se on työtä? Toisaalta työssäkäyvät hoitaa itse myös tämän kotihoidon (siis esim. siivoamisen ja kokkauksen) ilman ylimääräistä rahaa siitä.
See, ei kaikki naiset kilaha, jotkut pohtii. Se, että jotkut kilahtaa, kertoo jotain - ei kovin hyvää - niistä kilahtaneista.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
annepa kirjoitti:See, ei kaikki naiset kilaha, jotkut pohtii. Se, että jotkut kilahtaa, kertoo jotain - ei kovin hyvää - niistä kilahtaneista.
Kyllähän mä sen ymmärrän, että on mukavampi olla kotona hoitamassa lapsia kuin käydä töissä. Töissä käynti pääsääntöisesti aika perseestä. Moni sanoo suoraan, että hoitaa lapsia kotona saadakseen breikin työelämästä. Mutta eri asia on, että kannattaako yhteiskunnan siitä mitään maksaa 3 vuotta.
So Hard kirjoitti:Kyllähän mä sen ymmärrän, että on mukavampi olla kotona hoitamassa lapsia kuin käydä töissä. Töissä käynti pääsääntöisesti aika perseestä. Moni sanoo suoraan, että hoitaa lapsia kotona saadakseen breikin työelämästä. Mutta eri asia on, että kannattaako yhteiskunnan siitä mitään maksaa 3 vuotta.
Mulla on erilainen kokemus. Moni äiti on kotona lapsen/lasten kanssa 1,5-2 vuoden jälkeen enemmän tai vähemmän ahdistuneena. Velvollisuudentunne kuitenkin pitää äidin pois töistä, vaikka se kokonaisuutena olisi paras ratkaisu - edes se osapäivätyö. Nykynainen on tässäkin asiassa yhä enemmän miehen kaltainen, pää ei kestä liian pientä elämänpiiriä. Ajat ovat pysyvästi muuttuneet.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
So Hard kirjoitti:
Kyllähän mä sen ymmärrän, että on mukavampi olla kotona hoitamassa lapsia kuin käydä töissä. Töissä käynti pääsääntöisesti aika perseestä. Moni sanoo suoraan, että hoitaa lapsia kotona saadakseen breikin työelämästä. Mutta eri asia on, että kannattaako yhteiskunnan siitä mitään maksaa 3 vuotta.
No en mä tiedä onko se silleen mukavampaa. Nyt olen tyytyväinen et olin sen kolme vuotta, näki muksun kasvavan ja kehittyvän ja sai viettää kunnolla aikaa muksun kanssa, mut kyl siin aivot taantu kun keskustelut meni "otatko kulta nyt puuroa?", "jos vaihdettais vaipat", "anna äiti puhaltaa pipiin"-tyylillä. Mun ei vaan kannattanu mennä töihin, olis ollu +-0 saldo. Toisaalta taas se oli silleen hyvä, et oli aikaa miettiä mitä haluaa tehdä, ja suoritinkin appron yms sinä aikana ja lähdin koulun penkille takaisin. Koska takaisin baaritiskin taakse en todellakaan aikonut enää palata. Mut oli se ihanaa päästä aikuisten seuraan takaisin kun likka meni hoitoon!
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
masa kirjoitti:Kyllä töissä pääsee keskimäärin helpommalla kuin kotona.
Ihan kevyesti. Kun tulet työpäivän jälkeen kotiin, ei siinä juuri tee mieli omiin menoihin lähteä. Toista sen on lapsia hoitaneella. Mä olen tämän vaimolle ääneen myöntänyt, jotta hän hän ymmärtäisi, että arvostan kotiäidin asemaa.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
