saira kirjoitti:^^Toisaalta aiemmin ei ole ollut esim samoja ahdistuksen aiheuttajia kuin nyt, eli tarvitsijoitakin lääkkeille on enemmän...
Öö? Minähän yritän esittää, että lääkityksestä on ollut hyötyä, koska itsemurhien määrä on alentunut. Tietenkään ei voida tietää varmuudella, onko itsemurhien määrän aleneminen lisääntyneen lääkkeiden käytön ansiota.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Toi oli vain välihuomautus. Eli masennuslääkkeet ovat alentaneet kyllä niitä itsemurhia, mitä aiemmin on tehty, mutta myöskin erilaiset syyt tehdä niitä ovat lisääntyneet. Esim eräs tuttavani joutuu syömään rauhoittavia, koska ei kestä tietotulvaa. Kun kaikki autojen rekisteritunnuksista jää päähän, tämä nykyinen yhteiskunta on liian raskas. Aiemmin tällaisia syitä ei varmaan niinkään ole ollut.
Edit: Eli ajat ovat muuttuneet, monellakin tavalla.
Viimeksi muokannut saira, 20.11.2012 10:27. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
saira kirjoitti:Toi oli vain välihuomautus. Eli masennuslääkkeet ovat alentaneet kyllä niitä itsemurhia, mitä aiemmin on tehty, mutta myöskin erilaiset syyt tehdä niitä ovat lisääntyneet. Esim eräs tuttavani joutuu syömään rauhoittavia, koska ei kestä tietotulvaa. Kun kaikki autojen rekisteritunnuksista jää päähän, tämä nykyinen yhteiskunta on liian raskas. Aiemmin tällaisia syitä ei varmaan niinkään ole ollut.
Mä en tajua miten tämä liittyy asiaan, mutta ei se mitään.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
So Hard kirjoitti:Kyllähän mä sen ymmärrän, että on mukavampi olla kotona hoitamassa lapsia kuin käydä töissä. Töissä käynti pääsääntöisesti aika perseestä. Moni sanoo suoraan, että hoitaa lapsia kotona saadakseen breikin työelämästä. Mutta eri asia on, että kannattaako yhteiskunnan siitä mitään maksaa 3 vuotta.
Mulla on erilainen kokemus. Moni äiti on kotona lapsen/lasten kanssa 1,5-2 vuoden jälkeen enemmän tai vähemmän ahdistuneena. Velvollisuudentunne kuitenkin pitää äidin pois töistä, vaikka se kokonaisuutena olisi paras ratkaisu - edes se osapäivätyö. Nykynainen on tässäkin asiassa yhä enemmän miehen kaltainen, pää ei kestä liian pientä elämänpiiriä. Ajat ovat pysyvästi muuttuneet.
No, keskimäärin kuitenkin on niin, että ne jotka eivät halua olla kotona, eivät ole. Ne jotka haluavat, kilahtavat kun kansantaloudellisista syistä heidän etuutensä on kestämätön.
Lapsiperheiden Etujärjestö ry:n järjestämä seminaari ”Päivähoidon laatu ja tila” 11.10.2006 Helsingissä, Stadian tiloissa. Seminaarin pääpuhujana oli psykologian professori, temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järvinen. Hän puhui aiheesta ”Yksilöllisyys ryhmässä”.
Keltikangas-Järvinen aloitti luentonsa pohtimalla nykypäivän vanhemmuutta. Vanhemmuus on täynnä tunteita. Mukana on aina myös syyllisyydentunteita. Ne ovat hyviä tunteita, sillä niiden kautta tapahtuu muutos kun vanhempi pohtii ja tiedostaa tunteensa. Oikeiden ratkaisuiden etsiminen mietityttää vanhem-pia. Miten äiti sovittaa perheen ja uran yhteen?
Lapsi tarvitsee ympärilleen turvaa ja tukiverkkoja. Laadukkaan päivähoidon ensisijaisina edellytyksinä Keltikangas-Järvinen näkeekin rakenteet ja olosuhteet! Kolmevuotiaan lapsen kohdalla voidaan ruveta puhumaan päivähoidon laadusta. Keltikangas-Järvinen näkee, että pienempien lasten hoitopaikka on kotona tai muussa tutussa ja pysyvässä ympäristössä. Lapsen omat tarpeet päivähoidon laadulle ovat keskittymis- ja kehittymisrauha. Virikkeitä lapsella on omasta takaa, niitä ei tarvitse järjestämällä järjestää - oikeassa rauhallisessa ympäristössä lapsi kyllä keksii itse virikkeensä. Meteli on myrkkyä alle 3- vuotiaan lapsen aivojen kehitykselle, haittaa sillä on sen jälkeenkin. Seurauksena esiintyy levotto-muutta sekä keskittymiskyvyn puutetta. Siksi päivälepo on välttämätön rauhoittumishetki päivähoidossa.
Keltikangas-Järvinen puhui lapsen psykologisesta kehityksestä. Tärkeintä on lapsen yksilöllisyys ja sen huomioiminen. Tätä määrittelevät lapsen ikä ja erilaiset tarpeet. Lapsen temperamentti on synnynnäinen piirre, joka määrää monia arkeen vaikuttavia asioita. Erilaisten temperamenttipiirteiden ymmärtäminen on hoitajalle erittäin tärkeää. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana lapsen aivot kehittyvät merkittävästi. Lapsi oppii koko ajan uutta. Murrosiässä on uusi ”aivomyrskyn” kausi, jolloin on uusi mahdollisuus oppia uudella tavalla. Alle 3 -vuotiaille lapsille tärkeintä on pysyvyys! Pysyvyys ei kuitenkaan sovellu tällä hetkellä nyky- yhteiskuntaan. Kulttuurin muutokset ovat olleet valtavia, esimerkiksi nuorten maailma on vanhemmille vieras. Päivähoidossa hoitajien ja hoitopaikkojen pysyvyyden merkitystä ei ole ymmärretty, sillä se ei tänä päivänä toteudu.
Kiintymyssuhteen rakentuminen
Kiintymyssuhteen rakentaminen on lapsen kognitiiviselle kehitykselle erittäin tärkeää. Lapsen kehitys rakentuu aikuisen vuorovaikutuksen varaan, lapsi kasvaa aikuisen avulla. Lapsella pitää olla mini-missään yksi aikuinen, jonka kanssa luoda kiintymyssuhde. Maksimissaan lapsi pystyy rakentamaan vuorovaikutussuhteen neljän aikuisen kanssa. Kiintymyssuhteen rakentumisen edellytyksenä on, että lapsi tuntee aikuisen ja aikuinen tuntee lapsen. Psykologinen minuus, kokemus itsestä, muodostuu kokemusten ja palautteen perusteella. Lapsen minäkuva, kaiken kivijalka, kehittyy seuraavien vaiheiden kautta:
Ruumiinkuvan rajojen hahmottaminen noin 3 kk iässä (jalkojen ja käsien löytäminen)
Vierastamisvaihe noin 9 kk iässä.
Lapsi on ymmärtänyt, että äiti on erillinen yksilö, joka ei ole lapsessa kiinni. Lapsen temperamentti vaikuttaa siihen, kauanko tämä vaihe kestää ja miten lapsi reagoi. Huutaako hän esimerkiksi aina kun äiti menee toiseen huoneeseen viikon vaiko kuukauden. Tällöin on erityisen tärkeää, ettei lasta jätetä yksin!
1 ½ -vuotiaana lapselle kehittyy objektikonstanssi.
Lapsi on oppinut jo muistamaan. Hänen muistikuvansa äidistä muuttuu tässä iässä mielikuvaksi äidistä. Mielikuvalla lapsi voi leikitellä mielessään pitkin päivää. Psyykkinen työ on mielenterveyden perusta. Päiväunelmointi, ajatuksilla leikkiminen, aggressioiden purkaminen mielikuvin on tärkeä taito, jotta aggressiot eivät purkaudu teoilla myöhemmin. Mielikuva äidistä on psyykkisen työn pohja. Objektikonstanssin kehittymisen lopputulos on, että lapsi kokee olevansa hyvä sekä huono, ja hänet hyväksytään kaikkine puolineen.
Ensimmäisen puolentoista vuoden aikana on tärkeää, että lapsella on yksi pysyvä kiintymyssuhde. Jo viikon poissaolo katkaisee tämän suhteen, lapsella ei pysy muistikuva hoitajasta mielessä. Puolentoista vuoden iässä, kun mielikuva on syntynyt, ympäristön merkitys korostuu. Hoitaja voi poistua tutusta ympäristöstä ja lapsi selviää hyvin muutaman tunnin toisen tutun hoitajan kanssa tutussa ympäristössä.
Jokaisella kuukaudella, jonka alle 2 -vuotias saa viettää tutussa ympäristössä, on merkitystä lapsen kehitykselle. Myös jokaisella tunnilla vähemmän päiväkodissa, on merkitystä. Tutun aikuisen seura on ylivertaista lapsen kielelliselle kehitykselle. Lapset eivät voi kasvattaa tai opettaa toisiaan. Päivähoidossa sosiaalisten taitojen opettaminen on tänä päivänä suuri haaste. Keltikangas-Järvinen määrittelee päivähoidon laadun kriteereiksi ryhmän koon (jota ei voi korvata lisäämällä aikuisia), hoitopäivän pituuden sekä melutason. Keltikangas-Järvinen kiteytti lopussa, että olisi hyvä, jos äiti olisi lapsen kanssa kotona ensimmäiset puolitoista vuotta. Sen jälkeen olisi mahdollisesti isä kotona jonkin aikaa tai joku muu tuttu hoitaja. Luksusta olisi, jos lapsi ja äiti saisivat olla kotona kolme ensimmäistä vuotta. Sen jälkeen on laadukkaan päivähoidon vuoro!
Mari Mehtonen
Lähde: Keltikangas-Järvinen Liisa (2006) Yksilöllisyys ryhmässä. Luento Helsingissä 11.10.2006
Nuori neiti väänsi juuri kakat vaippaan, yritti ottaa vaippaa itse pois ja onnistui pudottamaan lattialle kakkapapanansa. Ylläri pylläri kaks koiraa oli nopeimpia ja onnistuivat syömään kakkendaalit miltei kokonaan.
Huomasin aiemman keskutelun vasta masan paskakommentin myötä, mutta lapsettomana koen tarvetta osallistua. Nimittäin lasten kotihoito. Itse kuulun vahvasti varhaiseen vuorovaikutukseen uskoviin. Ensimmäiset kolme vuotta lapsen elämässä ovat korvaamattoman tärkeitä, ja heijastavat lapsen koko elämään. Ymmärrän, että kaikissa olosuhteissa äidin ja lapsen välisen vuorovaikutuksen turvaaminen kolmena ensimmäisenä elinvuotena ei ole taloudellisesti tai muista syistä mahdollista, mutta silloin kun on, pidän sitä (lähes) ainoana oikeana vaihtoehtona.
Omalta kohdalta olen vahvasti huolissani kestääkö psyyke kolmen vuoden kotona hengailua, mutta parhaani aion yrittää.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.
masa kirjoitti:Noutajat on kyllä todellisia älyn jättiläisiä.
Juu, totesin mimmilleni että meillä oli kanssa aikoinaan noutaja ja se oli varmasti tyhmin koira ikinä, enkä usko koko rodun olevan juuri kovinkaan viksu. Sain haukut niskaani kun tuomitsen koko rodun yhden yksilön takia.
No nyt niitä yksilöitä on sit kaksi
Rohkaistuin esikoisen kanssa iltamäenlaskuun, vaikka jätkä oli jättänyt päiväunet väliin - tavallisesti ilman päikkäreitä herra muuttuu illalla yhtä vakaaksi kuin lämmin pullo nitroglyseriiniä. Vastoin ennakko-odotuksia meillä olikin helevetin hauskaa, eikä äksymöksy tullut kuin reissun lopulla kotiportilla.
Nuorimmainen sen sijaan on kehittelemässä omaa tahtoa. Ehkä Wolverinen kynnet tuohon pystyisivät, mutta mikään muu ei. Se huutaa ja nillittää tasan tarkkaan siitä asiasta mitä kokee olevansa vailla siiheksi, että saa sen.
Ehkä tässä alkaa olla taisteluväsymystä. Esikoisen kanssa jaksoi olla puskusilla - pisin huutoraivari taisi kestää about tunnin - mutta nuorimmainen taitaa päästä tässä vähän helpommalla. Onneksi nurkka ja noraaminen ovat toistaiseksi toimineet. Molemmat ovat kyllä ihan peruskilttejä, mutta kun niillä on tämmöiset perintötekijät, niin sitä tahtoa ja pitkävihaisuutta piisaa...
KKK kirjoitti:Rohkaistuin esikoisen kanssa iltamäenlaskuun,
Käytiin brittiveljen ja muksujen kanssa mäenlaskussa ja oli kivaa. Neiti 2 v, istui ekana rattikelkassa ja takana serkku 7 vuotta. Mäki alas ja äkkipyssäys lumikinokseen. 2v oli kaulaa myöten lumikinoksessa ja serkku päällä. Neiti oli sanalla sanoen hieman järkyttynyt, ei sentään itkenyt, mutta ei kyllä suostunut mäkeenkään enää sen jälkeen.
Vagabondon kommentista viisastuneena olen kolannut omaan pihaan kelkkarännin, joka on noin 15 metriä pitkä ja korkeuseroa kolmisen metriä. Pitäisi vielä jäädyttää se, niin siinä ois muksuille kivaa puuhaa pyhiksi. Tosin xboxit ja nintendot saattaa ola pienenä esteenä ulossiirtymiselle.. No sitten lasken siitä itse!
Neljäs päivä putkeen, kun vaimo töissä. Kiirusta ja tilanteita, mut hyvin on lähtenyt kulkemaan
Rutiinit on tuttuja, aamulla oli eka kerta nuoremman muskarissa, ei äidit edes kiusanneet. Se auttaa kun on joka päivä urheillut.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
