Ihmissuhdepaskanjauhantaketju

[masa]

[
Niin, kolmas selitys voi ..

Neljäs se, että sillä on aiempia kokemuksia alkoholismista lähipiiristä ja ne pelottavat.

[exsu]

Otin tän nyt taas puheeksi, riitahan siitä tuli. Mies voi vähentää pelaamista, mutta ei voi sitoutua siihen että olisi kokonaisen päivän pelaamatta, paitsi jos itsestä siitä tuntuu. Ja mä ylireagoin, kun vaadin niin suuria muutoksia, enkä tyydy siihen että yrittää kiinnittää huomiota pelimääriin.

Ja tuohon mökkireissuun tarkentaisin, että ei se siellä aamusta iltaan pelannut, vaan ehkä tunnin-pari. Mutta kone oli siis mukana ainoastaan sitä tarkoitusta varten jne. joten kai sekin jostain kertoo.

[BrianW]

Voisi kokeilla haastemekanismia. Sanot kaiffarille päin taulua, että olet addikti. Vastaus on todennäköisesti, että en oo. Sitten tiskiin vaan, että todista se ja ole kuukausi ilman pelejä. Ehkä siinä ajassa huomaisi, että elämässä on muutakin nautittavaa. Jos ei, niin taitaa olla vähän toivoton tapaus johon ei auta kuin suorat uhkaukset - joko minä tai pelit.

Jep. Tätä samaa olen joskus käyttänyt ihmisten kanssa, jotka ovat pohtineet ovatko alkoholisteja vai juoko vaan muuten paljon.
Olen sanonut, että ole kuukausi ilman niin, ettei mitään tuskatiloja tms niin ei ehkä ongelmia.
Kauheesti on tullut selityksiä tyyliin, että työt vaatii edustamista tai mitä työkaverit sanoo tms. Täyttä paskaa tietty, ei kenenkään ole pakko juoda mutta vielä vähemmän pelata.

[annepa]

Otin tän nyt taas puheeksi,

BUUULLSHIITTT.

"Yrittää kiinnittää huomiota pelimääriin", tästä tulee mieleen Yodan lausahdus "there is no try".

Eihän addiktit ole ihan ekana myöntämässä olevansa addikteja.

Mua niin harmittaa sun puolesta.

[MrM]

En minäkään voi. Siis että aikuinen mies voi hakata 3-10 tuntia peliä yhteen menoon päivittäin. Sairasta.

On se, mutta ei mitenkään tavatonta.

Ai aikuiselta naimisissa olevalta mieheltä? On se.

Mun paras kaverini on 34-vuotias naimisissa oleva keittiöpäällikkö, joka tekee monesti pitkää päivää ensin töissä, ja loput meneekin sitten kotona mallikkaasti battlefieldin parissa kuulokemikrofonit korvilla.

[Ylermi Ylihankala]

Otin tän nyt taas puheeksi, riitahan siitä tuli. Mies voi vähentää pelaamista, mutta ei voi sitoutua siihen että olisi kokonaisen päivän pelaamatta, paitsi jos itsestä siitä tuntuu. Ja mä ylireagoin, kun vaadin niin suuria muutoksia, enkä tyydy siihen että yrittää kiinnittää huomiota pelimääriin.

Tää keissi huutaa selkeitä kieltoja ja vähintäänkin rajoituksia. Olen oikeastaan varma siitä, että pelaaminen ei rajoitu vain pelaamiseen, vaan miehesi miettii pelaamista ~koko ajan. Hän ei siis ole läsnä arjaessa, on aloitekyvytön muutenkin.

[huima]

Joo, ja saattaa äänestää vielä Keskustaa salassa.

DTP!

[masa]

Mun paras kaverini on 34-vuotias naimisissa oleva keittiöpäällikkö, joka tekee monesti pitkää päivää ensin töissä, ja loput meneekin sitten kotona mallikkaasti battlefieldin parissa kuulokemikrofonit korvilla.

Haisee potentiaaliselta avioerolta.

[NuoriDaavid]

Mun paras kaverini on 34-vuotias naimisissa oleva keittiöpäällikkö, joka tekee monesti pitkää päivää ensin töissä, ja loput meneekin sitten kotona mallikkaasti battlefieldin parissa kuulokemikrofonit korvilla.

Haisee potentiaaliselta avioerolta.

Noh noh. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia.

[Kiukkutipu]

Mun ex-aviomieheni käytti kaiken kotonaoloaikansa joko pelaamiseen tai telkkarin edessä sohvalla röhnöttämiseen.

[KKK]

Mun paras kaverini on 34-vuotias naimisissa oleva keittiöpäällikkö, joka tekee monesti pitkää päivää ensin töissä, ja loput meneekin sitten kotona mallikkaasti battlefieldin parissa kuulokemikrofonit korvilla.

Haisee potentiaaliselta avioerolta.

Ei välttämättä, jos Battlefieldin peluu ei häiritse vaimoa. Samahan se on miten vapaa-aikansa viettää, jos sitä aikaa jää toisellekin eikä omat rentoutumismetodit ole vitutaatioittavia sille vastapuolelle.

Aamulehdessä oli tänään juttu avioeroista. Tilastojen mukaan Suomenna 51% liitoista päättyy eroon 20 vuoden sisällä solmimisesta.

[annepa]

Taas käytiin keskustelemassa. Ei se ainakaan pahentanut oloa tällä kertaa.

[Ylermi Ylihankala]

Ei välttämättä, jos Battlefieldin peluu ei häiritse vaimoa.

Tämä on muuten tärkeä pointti näissä keskusteluissa. Nimittäin ainakin minulla on taipumus peilata muiden ihmissuhdetilannetta omaani. Mitä itse sietäisi, mitä oma vaimo sietäisi. Hätäisellä ajattelulla usein päädyn siihen, että oman liiton normit ovat jotenkin parempia kuin verrokin, vaikka kyse on vain erilaisuudesta. Menipä sekavaksi...

[Diddley Bow]

Mun ex-aviomieheni käytti kaiken kotonaoloaikansa joko pelaamiseen tai telkkarin edessä sohvalla röhnöttämiseen.

Tätä mä olen joskus puntaroinut. Olisiko kuitenkin ollut parempi olla noin sen sijaan, että on kokoajan pelaamassa fyysisiä pelejä/uimassa/fillaroimassa, vai menikö mulla sitten aikanaan vain duuninteko + noi muut kombona överiksi.

Sohvalla on kuitenkin aina tavoitettavissa.

Nyt olen osannut löysätä kaikessa. Ehkä vähän liikaakin.

[Kiukkutipu]

Sohvalla on kuitenkin aina tavoitettavissa.

Niin. Jos on.

Voi myös olla fyysisesti paikalla mutta ilman kuuloaistia ja vailla muuta kuin jääkaapille tai vessaan suuntautuvaa liikuntakykyä.

[Melnais]

Otan kantaa oman parisuhteen kannalta, joka parani merkittävästi kun mies jäi vuorotteluvapaalle ja pystyy nyt käyttämään vapaa-aikaansa muuhunkin kuin epätoivoiseen yritykseen toipua duuneista. Sohvalla tuijottamisen sijaan on tullut erilaisia aktiviteetteja yksin mutta myös yhdessä ja tätä myötä on saavutettu melko lyhyessä ajassa sitä samaa keskusteluyhteyttä ja vetoa mitä aikaisemminkin oli. Jossain vaiheessa kaikkinainen yhteenkuuluvuuden tunne oli kyllä syvästi haudattu arkeen. Pelkäsin jo että lopullisesti.

Nettipelit rentoutumiskeinona kuulostaa kyllä kaikkea muuta kuin rentouttavalta. Varmaan joo jännitystä, haastetta ja todellisuuspakoa sopivan helposti saatavilla olevassa muodossa mutta kyllä noista pitäisi kasvaa vähitellen iän karttuessa pois, ihan kuin jokaviikonloppuisesta kännäämisestäkin.

[MrM]

Mun paras kaverini on 34-vuotias naimisissa oleva keittiöpäällikkö, joka tekee monesti pitkää päivää ensin töissä, ja loput meneekin sitten kotona mallikkaasti battlefieldin parissa kuulokemikrofonit korvilla.

Haisee potentiaaliselta avioerolta.

Ihan hyvin niillä tuntuu menevän. Vasta vuos sitten menivät naimisiin, ja kaveri on tainnut pelailla jotakuinkin aina noita nettipelejä. Aloitettiin itse asiassa aika pitkälti yhdessä joskus 12 vuotta sitten vääntämällä CS:ää yhdessä netissä, kun mulla oli kaks konetta millä vääntää vierekkäin. Mun syy.

Vois olla eri juttu jos ois lapsia jaloissa.

[NuoriDaavid]

Nettipelit rentoutumiskeinona kuulostaa kyllä kaikkea muuta kuin rentouttavalta. Varmaan joo jännitystä, haastetta ja todellisuuspakoa sopivan helposti saatavilla olevassa muodossa mutta kyllä noista pitäisi kasvaa vähitellen iän karttuessa pois, ihan kuin jokaviikonloppuisesta kännäämisestäkin.

Olipas yllättävän ahdasmielinen kommentti.

[exsu]

kaveri on tainnut pelailla jotakuinkin aina noita nettipelejä.

Mä luulen, että mun mies on pelannut kans aina melko paljon. Aiemmin se ei oo kantanut konetta pelaamista varten mukana, eli joku muutos tässä on tullut. Kotona pelaaminen ei ole aiemmin häirinnyt, koska en itse ole ollut kotona. Nyt gradun teko ja työuupumus ovat karsineet osan kodin ulkopuolisista harrastuksista, joten pelaaminen on alkanut vaikuttaa myös omaan arkeen.

[Melnais]

Nettipelit rentoutumiskeinona kuulostaa kyllä kaikkea muuta kuin rentouttavalta. Varmaan joo jännitystä, haastetta ja todellisuuspakoa sopivan helposti saatavilla olevassa muodossa mutta kyllä noista pitäisi kasvaa vähitellen iän karttuessa pois, ihan kuin jokaviikonloppuisesta kännäämisestäkin.

Olipas yllättävän ahdasmielinen kommentti.

Voi olla, enemmän näkisin prioriteettikysymyksenä. Mielessäni on siis 30-40v hahmo. Perheellistyvälle (tai jo perheellistyneelle) pitäisi löytyä muuta harrastetta kuin viikottaiset nollaukset viinalla tai vapaa-ajan runsas käyttö (tyyliin exun mies) nettipelaamiseen. Ilman mitään perhekysymyksiäkin nuo harrasteet eivät ole mielestäni mitenkään rakentavia tai kehittäviä, ja on jotenkin surku ajatella että jollekin ne voivat olla vapaa-ajan kiintopiste.

[NuoriDaavid]

Nettipelit rentoutumiskeinona kuulostaa kyllä kaikkea muuta kuin rentouttavalta. Varmaan joo jännitystä, haastetta ja todellisuuspakoa sopivan helposti saatavilla olevassa muodossa mutta kyllä noista pitäisi kasvaa vähitellen iän karttuessa pois, ihan kuin jokaviikonloppuisesta kännäämisestäkin.

Olipas yllättävän ahdasmielinen kommentti.

Voi olla, enemmän näkisin prioriteettikysymyksenä. Mielessäni on siis 30-40v hahmo. Perheellistyvälle (tai jo perheellistyneelle) pitäisi löytyä muuta harrastetta kuin viikottaiset nollaukset viinalla tai vapaa-ajan runsas käyttö (tyyliin exun mies) nettipelaamiseen. Ilman mitään perhekysymyksiäkin nuo harrasteet eivät ole mielestäni mitenkään rakentavia tai kehittäviä, ja on jotenkin surku ajatella että jollekin ne voivat olla vapaa-ajan kiintopiste.

Niin. Liika on liika, oli se mitä tahansa. Se on selvä. En nyt kuitenkaan saa oikein selkoa, onko tietokone tai konsolipelien pelaaminen mielestäsi joka tapauksessa huono asia?

[Melnais]

Niin. Liika on liika, oli se mitä tahansa. Se on selvä. En nyt kuitenkaan saa oikein selkoa, onko tietokone tai konsolipelien pelaaminen mielestäsi joka tapauksessa huono asia?

No ei. Saa sillä koneella muutakin tehdä kuin laskut maksaa.

[urpiainen]

Mielessäni on siis 30-40v hahmo.

Mä pidän tuosta, että alaikärajan lisäksi tällä järkevän aikuisuuden ajalla on myös noin selkeä päätepiste: Neljän kympin kohdalla toivo on mentetty, takana on loistava tulevaisuus ja voikin sitten taas yhtä hyvin juoda kaljaa tietokoneella pelaten koko valveillaoloaikansa.

[urpiainen]

Miehen työpaikalla on ollut isoja muutoksia, ja sitä rassaa työasiat. Saa sieltä vertaistukea ja tekevät strategioita, jotka ei taida mitään auttaa.

Ohjeistaisin hakemaan uusia hommia. Sen(kin) työpaikka on perseestä.

Kun kerran tunnen kaverin läheisesti jo monen vuoden ajalta sanoisin asiantuntevana arvionani, että tässä on näiden muidenkin ongelmien(?) alku ja juuri. Ammatillinen ja toimeentulollinen epävarmuus tuntuu osuvan jollain tällaista taivaanrannanmaalarihumanistia toistuvasti hämmästyttävällä tavalla kovin useiden, erityisesti miespuolisten, henkilöiden identiteetin ja olemisen ytimeen kovin lamauttavalla tavalla. Muistaakseni tyyppi myös on insinööri, mikä ei tietenkään paranna (mitään) asiaa, jolloin työpaikan vaihtaminenkin saattaa näinä niukkoina aikoina olla lääkärien pullamössöperspektiivistä katsoen vaikeasti käsitettävän hankala ja kuluttava projekti.

[urpiainen]

Mä haluaisin nyt vielä lisätä tähän ketjuun tällaisen yleisluonteisen, tavattoman hyödyllisen ja konstruktiivisen pointin. Nimittäin. Mä olen jotenkin perin järkyttynyt ketjun viesteissä kuvatuista parisuhteista ja erityisesti näistä sohvaperunasankariaviomehistä. Mistä hemmetistä te kaivatte noita tyyppejä, joilla ei ole sen enempää kulttuurista pääomaa, että osaisivat täyttää vapaa-ajan muulla kuin banaaleilla tietokonepeleillä ja/tai kalsaritissuttelulla epäilemättä aivottomien televisio-ohjelmien äärellä. Tai jos sellaiseen hetkellisesti haksahtaakin, niin pitääkö sitä mennä perhettä perustamaan.

Jos elämäntilanne ei anna myöten ulkona kulttuurisissa harrastuksissa käymistä, niin sitten voidaan kotona laittaa hyvää ruokaa, keskustella modernin suhteesta latentiin fasismiin, katsoa kriittisesti keskustellen ajankohtaisohjelmia tai lukea vuoroin kalssikoita ja uusinta kaunokirjallisuutta. Voi olla, että tähän vaaditaan tosimiehen sijaan avioitumista puolihomon miehenkuvatuksen kanssa, mutta sellaista se elämä on.