Aloitukseksi vastaus Kuakkiselle:
No itse asiassa mun tilanteeni on hieman karumpi. Olin lähtenyt yhdestä suhteesta siksi ettei se ollutkaan mitään muuta kuin pieni ihastuminen ja puutteen ajamaa munalla ajattelua. Valitettavasti vielä toinen osapuoli ei ole sitä mieltä meistä, ja on katkera siitä että ryhyin ensin pihtaamaan ja sitten herkesin pitämästä yhteyttä. Paska jätkä. Annoin hiljattain selkähieronnankin "ystävänä", mutta hänellä taitaa olla muut mielessä.kaakki kirjoitti:^ah, et siis voi väittää että ihan hiljaista sillä sektorilla on. Hyvä niin. Mutta pieni ihastuminen kun ei aina aukene rakkaudeksi niin on parempi ensin hieman katsella ja tutustua.
No, taitaa vaan olla omasta arvostelukyvystäsi kiinni että haluatko leikkiä ruutitynnyrillä vaiko etkö. Yleensä raivostuneelle ihmiselle ei auta selittää vaikka miten rehellinen olisi.Noista eksistä puheenollen..Mulla ei (onneksi!) ole ollut ongelmia stalkkauksen kanssa (olisin varmaankin vetänyt hieman kuonoon jos ei sana auta..) mut olin ehkä itse se "stalkkari". Eksä oli aikanaan mun läheisin (nuoruuden)ystävä ja vaikka tiedän sen eukon olevan sairaalloisen mustasukkainen ukostaan, piti kuitenkin laittaa kaveripyyntöä FB:n kun en ole aikaan kuullut ihmisestä. Mutta ei siis siinä "mies-nainen"-mielessä vaan "vanha ystävä"-mielessä. Pitäisikö mun olla miettimättä miten mahdollisesti aiheutan kolmannen maailmansodan vai haistattaa pitkät? Eli siis tehdä niinkuin musta hyvältä tuntuu? En siis yhtään ihmettelisi jos tää emäntä stalkkais kundin e-mailit jne..
Done.Ja kohta siirtyy oikealle palstalle..