Suvinen kirjoitti: Masa: kyllä mä uskon että ongelma on jossain tuolla missä sanotkin sen olevan. Hämmensi vain miksi kiukuttelu alkoi juuri kun ollaan oltu yhdessä pitkä aika perheenä, ja luulisi saavan huomiota vaikka millä mitalla.
Mistäs sen tosiaan tietää mitä niitten päässä liikkuu. Meidän molemmat muksut ja varsinkin esikoinen nukkui erinomaisesti vanhassa asunnossa, uudessa ekat pari kuukautta mutta sitten homma meni ihan reisille ilman mitään järkevää selitystä. Korjausliikkeenä nukuttiin rouvan kanssa vuorotellen lastenhuoneen lattialla kuukausi ja homma palasi jälleen uomiinsa. Kai niillä oli joku turvallisuudenkaipuu sillä hetkellä.
Meillä ei ole ikinä annattu lapsen nukahtaa itkuunsa yksin, vaan aina ollaan oltu vieressä kun unikoulua ollaan pidetty. Vastaavasti käly ja eräs tuttavapariskunta tuota huudattamista teki, ja niillä oli todella isot ongelmat saada lapset nukahtamaan yksin 3-4 ikävuoteen saakka. Tää tuttavapariskunta kai taistelee vieläkin viisivuotiaan kanssa nukkumisista ja yhä se nukahtaa itkuihinsa silloin tällöin.
Vastaavasti kälyn poika oli niin äitinsä perään, että se roikkui äidissään kiinni pari vuotta ihan koko ajan. Kun äiti katosi toiseen huoneeseen, alkoi itkunsekainen "mom mom mom"-huuto, ja kun äiti löytyi oli poika ihan kirjamellisesti sen jalassa kiinni tuntitolkulla.
Jos oisin sinä, niin ottaisin tuon patjan muksun huoneen lattialle. Siinä vaan pitää olla sitten kovana, että muksun on pysyttävä omassa sängyssään.
Ja isävetelys hommaan mukaa ja heti. Vuoropeli sano.