Shrink

[Riemumieli]

Mieskö tämän kirjoitti? Kuulostaa naiselta, vaikka lapsen jääminen isälle onkin harvinaista. Toisaalta hermoheikko seinähullu saisikin elää omillaan.

Yhteishuoltajuudesta sen verran, että yleensä lapsella on lähivanhempi, jonka luona hän asuu. Jos lapsi on pieni, tämä on ainoa järkevä vaihtoehto, isommat lapset voivat sitten asua viikon siellä toisen täällä. Etävanhempi tapaa lastaan juuri joka toinen vkonloppu ja kesällä pari viikkoa. Tietysti asiat voivat mennä eri tavalla, mutta ei tarvitse hirveästi guuglettaa, kun havaitsee, että vakiona judanssit suuntautuvat ennemmin päin persettä kuin muuten. Varsinkin miesten osa on ankea, ja naiset ovat niin kamalia, ettei voi edes ymmärtää.

[urpiainen]

kerro kuka olet?

No PetriFB:hän se on. Kuka muu täällä muka rukoilusta puhuisi?

Disasrterilla paskamainen paikka. Petollinen lutka vie tuhkatkin pesästä ja jättää lehdelle soittelemaan.

Huono idea tosiaan avata viesti tuolla nimimerkkikikkailulla. Arvaahan sen, mihin Kitinän tunnetusti olennaiseen keskittyvät keskustelijat sen jälkeen viestissä ensisijaisesti tarttuvat.

Ikävä tilanne joo. Itsellä ei vastaavasta ole kokemusta, mutta muuten ikää alkaa olla sen verran, että tuttavapiirissä näitä alkaa nyt näköjään sattua. Onhan se aina tragedia osallisille, mutta jotenkin näyttäisi siltä, että lapsiperheidenkin erot ovat sitten agraariyhteiskunnan yleistyneet sen verran, että tilanteen arkistuessa ylipääseminen on ainakin sikäli helpompaa, että uusi perhetilanne ei lähtökohtaisesti enää ole se ainoa poikkeus pikkuporvarillisesta fantasiasta. Tätä kautta eroperheiden moralisointikin on aika vähissä. En osaa saksaa, mutta eikö Saksassa ole jopa yleistynyt tapa viitata puolisoon "elämänkumppanin" sijaan "elämänkausikumppanina"?

Jotkut tutut ovat hakeneet ja saaneet tukea erilaisista (lapsiperheiden?) eroryhmistä. Kannattanee harkita.

Edit: Mistäköhän tuo ajatukseni elämänkausikumppanista on oikein tullut - google antaa ainoaksi osumaksi omat horinani Kitinässä 7 vuoden takaa..

[disasterpiece]

[masa]

En ikinä puhuisi hänestä tuohon sävyyn.

Vaikka hän on selkäsi takana hankkinut jo uuden sylin?

Turhaan sä itsesi niskaan kaikkea kaadat. Siinä kohden kun kumppani hakee onnea toisesta sylistä sen sijaan että yrittäisi saada edellisen sylin toimimaan, on kyseessä ihan pelkkä itsekäs petos.

[Riemumieli]

Perusskeidaa tuo itsensä syyttäminen, lopeta se! Pettämiseen ei ole muita syypäitä kuin pettäjä ja se kolmas osapuoli, ihmisellä tulisi olla jokin roti. Jos on ongelmia, niistä keskustellaan ja niitä ruoditaan, ensimmäisenä ajatuksena ei ole vitun vinguttaminen jonkun saatanan perseen kyrvässä. Ikävästi sanottu, mutta kyllä jämpti on näin. Pettäjä perustelee toimintaansa itselleen ja muille aina viittaamalla muiden virheisiin, mikä onkin itsekkäille paskoille lajityypillistä. Aikuiseksi kasvamaton yksilö ei kykene ottamaan vastuuta teoistaan ja jos kykenisi, ei pettäisi. Oli kyse sitten narsistista tai psykopaatista tai muuten vain mukavasta ihmisestä, pettäjän palkka on toivottavasti synkkääkin synkempi.

[disasterpiece]

[masa]

No enköhän minä tiedä paremmin tapahtumien syyt ja seuraukset.

No turhaan sä täältä sitten mielipiteitä kyselet.

[Riemumieli]

Tuntematon hlö puolustelee pettäjää, mikä on tyypillistä uhrin käyttäytymistä. Samasta syystä uhrit jäävät väkivaltaisiin suhteisiin, samasta syystä raiskatut eivät tee rikosilmoituksia. Piirteet on itse kunkin helppo tunnistaa, mutta miten näin käyttäytyvän saisi ymmärtämään, että toisen puolesta selittely on säälittävää.

[disasterpiece]

No enköhän minä tiedä paremmin tapahtumien syyt ja seuraukset.

No turhaan sä täältä sitten mielipiteitä kyselet.

Anteeksi, unohdin erikseen mainita että kaipaisin asiallisia ja aikuismaisia kommentteja, enkä idioottimaista ja teinimäistä lutkattelua.

E: ei kyllä ihmetytä, että tämän palstan itsemurhalukema on niin korkea. Kirjoittaessani tuota alkuperäistä viestiä olin ihan rauhallinen, vaikka toki surullinen. Parin kommentin jälkeen pulssi ja vitutus kohosi välittömästi.

[Riemumieli]

Parin kommentin jälkeen pulssi ja vitutus kohosi välittömästi.

Vitutus ja viha ovat sisälläsi, ne kannattaa päästä sieltä ulos, ettei pälli repeä. Ainoa oikea kohde on entinen kotitussu, huomaapa ainakin että välität. Sellaista naiset välillä kaipaavat, toisinaan sitten teiniprinsessaunelmia vaikka silliltä haisevatkin.

[urpiainen]

En minä varmaan mitään tukiryhmää tarvitse, ihmeellisen järjissään tässä vielä ollaan.

Etkös itse siinä avausviestissäsi haikaillut vertaistuen perään, kun tuttavapiiristä ei eronneita lapsellisia löydy? No, oli miten oli, en mä nyt tuota vertaistukiryhmää nyt oikeastaan mihinkään akuuttiin järjenlähtöön ollut tarjoamassakaan, vaan paljon vaatimattomammin siihen, että esimerkiksi lasten hoitojärjestelykokemuksista sun muista voisi olla hyvä jutella sellaistenkin kanssa, jotka samankaltaisessa tilanteessa ovat ja samoja ongelmia/kysymyksiä kohtaavat ja ratkovat.

[disasterpiece]

En minä varmaan mitään tukiryhmää tarvitse, ihmeellisen järjissään tässä vielä ollaan.

Etkös itse siinä avausviestissäsi haikaillut vertaistuen perään, kun tuttavapiiristä ei eronneita lapsellisia löydy? No, oli miten oli, en mä nyt tuota vertaistukiryhmää nyt oikeastaan mihinkään akuuttiin järjenlähtöön ollut tarjoamassakaan, vaan paljon vaatimattomammin siihen, että esimerkiksi lasten hoitojärjestelykokemuksista sun muista voisi olla hyvä jutella sellaistenkin kanssa, jotka samankaltaisessa tilanteessa ovat ja samoja ongelmia/kysymyksiä kohtaavat ja ratkovat.

No siis lähinnä kaipailin asiallista kommenttia vastaavan kokeneilta, että miten lapsen huoltajuuden kanssa on mennyt, onko ollut ongelmia ja onko suhteet kumppaniin jopa parantuneet eron jälkeen yms. Olen vähän sellainen tyyppi, että tuollaiseen "ryhmään" liittyminen tuntuu jo liioittelulle.

[urpiainen]

^ No sitten. Tuttavapiirissäni vain on sellaista kokemusperäistä käsitystä, että juuri noihin kysymyksiin saa aika hyvin käsittelyä ja kokemuksia juuri joistain vertaisryhmistä. Eivät ne muutkaan eroavat sen järjettömämpiä ole. Ymmärrän kyllä toisaalta hyvin, jos vertaisryhmätoiminta ei tunnu kovin kutsuvalta.

[disasterpiece]

Yhteishuoltajuudesta sen verran, että yleensä lapsella on lähivanhempi, jonka luona hän asuu. Jos lapsi on pieni, tämä on ainoa järkevä vaihtoehto, isommat lapset voivat sitten asua viikon siellä toisen täällä. Etävanhempi tapaa lastaan juuri joka toinen vkonloppu ja kesällä pari viikkoa. Tietysti asiat voivat mennä eri tavalla, mutta ei tarvitse hirveästi guuglettaa, kun havaitsee, että vakiona judanssit suuntautuvat ennemmin päin persettä kuin muuten. Varsinkin miesten osa on ankea, ja naiset ovat niin kamalia, ettei voi edes ymmärtää.

Tämä meni jostain syystä ohi. Miksi tuo siis on ainoa järkevä vaihtoehto? En todellakaan ala nähdä lastani joka toinen viikonloppu, siinä tilanteessa olisi sama vetää itsensä kiikkuun. Me jo sovittiin asiasta, että puolet ja puolet ja mun mielestä se taas on ainoa järkevä vaihtoehto. E: se pieni lapsi siis 1,5 vuotias, ei mikään kaksikuukautinen vauva.

[Riemumieli]

Me jo sovittiin asiasta, että puolet ja puolet ja mun mielestä se taas on ainoa järkevä vaihtoehto. E: se pieni lapsi siis 1,5 vuotias, ei mikään kaksikuukautinen vauva.

Erityisesti pieni lapsi kaipaa erityistä pysyvyyttä. Puolet ja puolet ei sitä ole. Lapsen edun tulisi ratkaista, ei sinun tarpeesi.

Lue vaikka tuosta: http://www.savonsanomat.fi/mielipide/ar ... aa/1009127
Järjellä ajatellen asia on juuri noin.

[masa]

Anteeksi, unohdin erikseen mainita että kaipaisin asiallisia ja aikuismaisia kommentteja, enkä idioottimaista ja teinimäistä lutkattelua.

E: ei kyllä ihmetytä, että tämän palstan itsemurhalukema on niin korkea. Kirjoittaessani tuota alkuperäistä viestiä olin ihan rauhallinen, vaikka toki surullinen. Parin kommentin jälkeen pulssi ja vitutus kohosi välittömästi.

No voi hellanduudeli mikä reaktio. Dude. Sun eukkos petti sut ja on nyt lähdössä toisen matkaan lapsesi kanssa.

Millä sä saat tuon omaksi syyksesi about yhden vuoden aikana tapahtuneelta suhteen alamäeltä? Jos kaikki toimisivat noin, niin tällä palstalla ei olisi ainutkaan pariskuntaa enää yhdessä.


Vertaistukea haet väärältä foorumilta. En muista Kitinä-historiasta kuin yhden joka on tuon kokenut ja hänkään ei enää tällä palstalla vaikuta.

[urpiainen]

Me jo sovittiin asiasta, että puolet ja puolet ja mun mielestä se taas on ainoa järkevä vaihtoehto. E: se pieni lapsi siis 1,5 vuotias, ei mikään kaksikuukautinen vauva.

Erityisesti pieni lapsi kaipaa erityistä pysyvyyttä. Puolet ja puolet ei sitä ole. Lapsen edun tulisi ratkaista, ei sinun tarpeesi.

Lue vaikka tuosta: http://www.savonsanomat.fi/mielipide/ar ... aa/1009127
Järjellä ajatellen asia on juuri noin.

Toisaalta, toinen asiantuntija kannattaa puolet-ja-puolet-vuoroasumista: http://www.hs.fi/elama/Lapset+valitseva ... 7727445781
Tosin nuo esimerkkilapset ovat aika lailla vanhempia kuin tässä puheena oleva, mutta voi tuon jutun lukea niinkin, että tämä asiantuntijasuositus on pienillekin lapsille vuoroasuminen, kunhan vuorot ovat riittävän lyhyitä (selvästi alle viikon). Pysyvyyttä se on kahden kodin säännönmukainen pysyvyyskin.

[nowaysis]

Laita mulle yv:tä jos haluat jutella asiasta ilman vittuilukomentteja. Me babydaddyn kanssa erotiin lapsen ollessa juurikin tuo 1,5 vuotta, aikaa tästä nyt 8v. Yhteishuoltajuus on, ja monenlaista säätöä alussa, mutta enimmäkseen mennyt sillä viikko ja viikko. Muksulla on omat kamat molemmissa paikoissa, urkkakamat eivätkä muutkaan koskaan ole aiheuttaneet mainittavia ongelmia. Tarkempaa tilitystä tänne en viitsi laittaa, mutta privana voin avata enemmän, kuka lienetkin. Jaksamista.

[nowaysis]

Jep, jos vanhemmat eivät käytä lasta kiistakapulana, vaan lapsella on kaksi pysyvää tuttua kotia omine tavaroineen, homma toimii ihan hyvin. Ongelmia aiheuttavat lähinnä vanhempien riidat, päihde- ja mielenterveysongelmat sekä huono kiintymyssuhde lapseen. Kuuntele mieluummin niiden kommentteja, joilla homma toimii, jätä muiden mielipiteet omaan arvoonsa.

[Riemumieli]

Pysyvyyttä se on kahden kodin säännönmukainen pysyvyyskin.

Ja jos tädilläni olisi munat, hän olisi setäni. Pysyvyys yhdessä kodissa on pysyvämpää pysyvyyttä kuin pysyvyys kahdessa.

[nowaysis]

Tottakai ideaalitilanne olisi toimiva ydinperhe. Jos se ei kuitenkaan ole mahdollista, ei tuo sinun mutu-tuntumalla laukomasi syyllistämisskeida auta yhtään. Perehdy asiaan muistakin lähteistä kuin Savon Sanomien mielipidepalstalla, ja osallistu sitten keskusteluun.

[disasterpiece]

Me jo sovittiin asiasta, että puolet ja puolet ja mun mielestä se taas on ainoa järkevä vaihtoehto. E: se pieni lapsi siis 1,5 vuotias, ei mikään kaksikuukautinen vauva.

Erityisesti pieni lapsi kaipaa erityistä pysyvyyttä. Puolet ja puolet ei sitä ole. Lapsen edun tulisi ratkaista, ei sinun tarpeesi.

Lue vaikka tuosta: http://www.savonsanomat.fi/mielipide/ar ... aa/1009127
Järjellä ajatellen asia on juuri noin.

No itse asiassa tuo lehtijuttu tuntui kovin etäiselle monessa mielessä. Ensinnäkin, me siis tulisimme viettämään edelleen kolmistaan aikaa yhdessä ja mitään riitelyä ei tulisi lapsen läsnäollessa todellakaan olemaan vaan tärkeintä on että vietetään lapsen kanssa aikaa yhdessä ja keskitytään niinä hetkinä siihen että hällä on hauskaa ja hyvä olla. Toisekseen, itse jään asumaan siihen paikkaan, jonka lapsi on oppinut tuntemaan omaksi kodikseen kumppanin muuttaessa uuteen ja yli puolet pienempään asuntoon. Uskon ja tiedän, että meidän lapselle kovempi ja raskaampi muutos olisi, että se viettäisi mun luona vain joka toisen viikonlopun.

Laita mulle yv:tä jos haluat jutella asiasta ilman vittuilukomentteja. Me babydaddyn kanssa erotiin lapsen ollessa juurikin tuo 1,5 vuotta, aikaa tästä nyt 8v. Yhteishuoltajuus on, ja monenlaista säätöä alussa, mutta enimmäkseen mennyt sillä viikko ja viikko. Muksulla on omat kamat molemmissa paikoissa, urkkakamat eivätkä muutkaan koskaan ole aiheuttaneet mainittavia ongelmia. Tarkempaa tilitystä tänne en viitsi laittaa, mutta privana voin avata enemmän, kuka lienetkin. Jaksamista.

Kiitos, minäpä naputtelen yksäriä asiasta.

Masalle: otti päähän se, että tartuit nyt vain kaksin käsin tuohon pettämisjuttuun, kun se ei ollut mun pointti ja sivuutin sen siitä syystä alkuperäisessä viestissäkin vähän ohimennen. Vaikutti kuin olisit purkanut omia paskoja muistojasi tämän asian kautta. Mun päällimmäisin ja oikeastaan tällä hetkellä ainut huoli on lapsi, miten hän tähän kaikkeen suhtautuu ja miten saataisiin asiat järjestymään niin että hän siitä mahdollisimman vähän kärsisi.

[nowaysis]

Tuo kuulostaa järkevältä. Te tunnette oman lapsenne parhaiten ja näette miten reagoi ja sopeutuu uuteen. Tärkeintä on kuitenkin se, että lapsi tuntee itsensä rakastetuksi ja saa viettää aikaa hänelle rakkaiden ihmisten kanssa.

[Riemumieli]

Varoituksen sanana vain se, että lapset ovat hyviä vaistoamaan pinnan alla olevia jännitteitä. Kunhan toivut pahimmasta shokista, auvoiset ajat pettäjä-äiskän kanssa voivat olla kortilla. Muutenkin järjestely kuulostaa oudolta, muutos on tapahtunut, ja olisi hyvä, että myös jälkikasvu voisi alkaa sopeutua uuteen tilanteeseen mahdollisimman nopeasti. Arvaisin, että käytäntö on sinun ideoimasi, koska elättelet toivoa entisten aikojen paluusta.

Joka tapauksessa, tee sovituista asioista kirjallinen sopimus, ja siirrä lapsilisät tulemaan sinun tilillesi.

[masa]

Ensinnäkin, me siis tulisimme viettämään edelleen kolmistaan aikaa yhdessä ja mitään riitelyä ei tulisi lapsen läsnäollessa todellakaan olemaan vaan tärkeintä on että vietetään lapsen kanssa aikaa yhdessä ja keskitytään niinä hetkinä siihen että hällä on hauskaa ja hyvä olla.

Nyt muistinkin. Eräs puolituttu kaverihan erosi tuohon tilanteeseen. Toisn hän oli se lutkasika joka löysi uuden morsion eräältä polttarireissultamme. Pystyi sopimaan exän kanssa hommat hyvin ja kertoi viettävänsä pojan kanssa enemmän aikaa nykyään, kuin entisessä tilanteessa. En tiedä sitten mikä jako niillä on.