Päivän uutiskatsaus

[sivustahuutaja]

Yhtäkaikki, sen mitä rouva on noista opettajan nykypäivän keinoista kertonut, niin kyllä heikoksi on opettajan keinot häirikköjen kanssa menneet. Pitäisi olla tasa-arvoinen oppimahdollisuus kaikille, mutta silti häiriköt saavat tehdä mitä huvittaa ja loppuluokka opettajineen kärsii.

Ymmärrän täysin, että opettajien keinoja halutaan rajoittaa. Tuossa pitäisi kuitenkin tasapainon vuoksi mahdollistaa esimerkiksi määräaikainen koulusta erottaminen. Yläasteiässä olisi hyvä alkaa opettelemaan, että asiat voi joko puhua rauhassa selväksi tai sitten ovia voi sulkeutua.

[Lapitii]

Naurettavaa pelleilyä ja pätemistä, jos ei muka ruokalassa saa olla huppu päässä.

[masa]

Ymmärrän täysin, että opettajien keinoja halutaan rajoittaa.

No kun ei ole enää mitään keinoja mitä rajoittaa. Kaikki on jo rajoitettu.

[sivustahuutaja]

^ hupulla ei ole merkitystä, vaan sillä ovatko valvotut käyttäytymisnormit johdonmukaisia. Jos koulussa ei saa pitää hattua tai huppua luokissa ja ruokalassa, niin sitten ei saa.

[sivustahuutaja]

Ymmärrän täysin, että opettajien keinoja halutaan rajoittaa.

No kun ei ole enää mitään keinoja mitä rajoittaa. Kaikki on jo rajoitettu.

Sitten pitäs olla käytössä se erottaminen. Vaikka 3 varotusta ja ulos. Sakottaminen voisi toimia myös, nimetään se vaikka järjestyksenvalvontamaksuksi ja peritään varoitusten yhteydessä.

[nowaysis]

Keneltä? Kotona asuvalta nuorelta vai sen vanhemmilta? Ei. Erottamisella edistettäisiin in most cases nuoren syrjäytymistä, jonka kustannukset taas otetaan verovaroista, ja ovat huomattavasti suuremmat kuin juuri jani-petterille laaditun erityiskoulutuksen, jonka avulla hän voisi tulevaisuudessa tienata edes osan omasta toimeentulostaan.

Kyllä noihin löytyy parempia keinoja, kunhan siellä löytyy muutama fiksu pää eikä byrokratian anneta tulla esteeksi. Isot laivat kääntyy hitaasti.
Edelleenkään monilla tasoilla ei oikein tajuta, kuinka suuria säästöjä saadaan, jos satsataan asioihin ENNEN kuin paska lentää tuulettimeen.

[exsu]

Mun mielestä siinä videolla näyttää siltä, että opella palaa pinna ja se lähtee rynnimään päälle. Tilanteen olisi voinut hoitaa rauhallisemmin ja vähemmän uhkaavasti. Omalla lastensuojelulaitoskokemuksella väittäisin, että väkivalta synnyttää väkivaltaa. Mitä kauemmin auktoriteetti voidaan säilyttää muuten kuin fyysisen koskemattomuuden loukkaamisella, sitä vähemmän myöskään nuorisolaiset turvautuvat fyysisiin hyökkäyksiin. Opettajalla pitää olla mahdollisuus ohjata oppilas vaikka sitten fyysisesti avustaen tilanteesta ulos, mutta videolla näkyvä ryntäys ei mielestäni ole perusteltu. En ota kantaa onko se irtisanomisperuste.

[So Hard]

Tämä on asia jossa en siedä yhtään kukkahattuilua. Opettaa ihan vääränlaisen kuvan maailmasta, jos pennut saavat räyhätä ja vittuilla ilman mitään seurausta. Kärsijänä kun on opettajien lisäksi kaikki oppilaat.

[exsu]

Mun mielestä myös se opettaa väärän kuvan maailmasta, jos kasvatustyön ammattilaiset voivat käyttää auktoriiteetin varjolla väkivaltaa lapsia kohtaan ilman seuraamuksia. Näiden kahden väliltä löytyy paljon hyviä toimintatapoja.

[nowaysis]

Exsun kans samaa mieltä. Sama poistotoimenpide ois onnistunu myös ilman tuota syöksyä, ja silloin se ois vaikuttanu harkitummalta ja vähemmän uhkaavalta, eikä ko. kohua olisi silloin ehkä edes syntynyt. Vastaavassa tilanteessa itse ehkä "hellästi" mutta määrätietoisesti ohjaisin oppilaan selästä ulos. Mikäli kosketuksesta seuraisi vitun huora älä saatana koske muhun, sanoisin että ole hyvä ja kävele itse, sillä jos et sitä tee niin sinut ohjataan sillä tuollainen käytös ei ole täällä sallittua.

Tuolla tavalla toimien oma selustakin olisi paremmin turvattu.

Toki on ihan normia, että jos haukutaan läskiksi siaksi muiden kuullen, palaa pinna, asiasta tulee henkilökohtainen. Tuossakin ope olisi voinut sanoa, että jos sinä et näistä kehotuksista huolimatta nyt lähde tai sulje suutasi, sinut ohjataan pois. Pitää läskiksi siaksi haukkumista nuoren oman pahan olon purkamisena, ja asettua sen yläpuolelle. Enkä tarkoita, että sitä tulisi sietää, mutta sen ei tulisi antaa provosoida.

Olisi kiva tietää, mitä ko. oppilaan ja open tausta on, siis mitä muuta skismaa siellä vuorovaikutuksessa on.

[Bhven]

Yhteiskuntatieteissä on nykyään monta ongelmaa. Yksi on se, että sosiologia tietoisesti unohtaa biologian. Toinen on se, että vuorovaikutustilanteissa ei saa käyttää kosketusviestintää, joka on imagollisen viestinnän alakategoria ja tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lyödään nyrkillä perään, jotta viesti menee perille.

[huima]

Ja yhä useampi mies unohtaa haihattelut opettajana olemisesta.

[nowaysis]

Tuo auktoriteetin säilyminen on eniten kiinni opettajan persoonasta, ja taidosta löytää jokaisen oppilaan kohdalla juuri oikea tapa olla vuorovaikutuksessa niin, etteivät välit tulehdu tuolla tavalla, joka johtaa pinnan palamiseen. Itse saatan sanoa usein häiriköijälle/kiusaajalle, että sulla varmaan on kurja olla kun pitää puhua noin rumasti, koska jos sulla ois kaikki ok niin et varmaan tuntisi tarvetta hakea huomiota tuolla tavalla, voidaan keskustella asiasta vaikka tunnin jälkeen, jos haluat jutella. Tuo on hieman tollanen borderline nolaava/auttava, mutta samalla tekee selväksi että yritän selvittää mistä moinen käytös johtuu, jolloin siihen on helpompi vaikuttaa, kuin pelkällä rankaisulla, joka usein hoitaa vain oireita, ei itse syytä. Paitsi niissä tapauksissa, joissa vain haetaan rajoja.

Enkä todellakaan ole mikään mega-auktoriteetti, mutta koska mun kohdalla se ei voi perustua fyysiseen uhkaan, sen on löydyttävä sitä kautta, että oppilas tai lapsi yleensä tajuaa minusta olevan jotain hyötyä hänelle, jolloin hänellä on vähemmän motivaatiota vittuilla ja käyttäytyä hankalasti. Tämä perustuu juuri siihen, että palkitaan sitä positiivista käytöstä, jolloin huomiota haetaan mieluummin sen kuin negatiivisen häiriköinnin kautta.

Sanoisin, että ihan sama pätee myös lapsi-vanhempi -suhteissa. Kun positiivisen palautteen ja vuorovaikutuksen kuppi on täynnä, ei huomiota tarvitse hakea negatiivisen kautta, normaalit kiukkupyllyilyt poislukien. Sama muuten pätee myös parisuhteessa. Tekeekö mieli nalkuttaa, jos on saanut tarpeeksi haluamaansa huomiota?

[nowaysis]

Yhteiskuntatieteissä on nykyään monta ongelmaa. Yksi on se, että sosiologia tietoisesti unohtaa biologian. Toinen on se, että vuorovaikutustilanteissa ei saa käyttää kosketusviestintää, joka on imagollisen viestinnän alakategoria ja tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lyödään nyrkillä perään, jotta viesti menee perille.

Disagreeraan. Näitä alueita käsittelevät sosiologiaa enemmän psykologia ja sosiaalispykologia, joissa molemmissa biologinen puoli on vahvasti ja edelleen kasvavassa määrin edustettuna.

Eikä koskettamista ole kielletty, voiman käyttäminen on.

[nowaysis]

Ja yhä useampi mies unohtaa haihattelut opettajana olemisesta.

Poliisi- ja vartijakouluissa lienee vielä tilaa, jos painia haluaa

[KKK]

Kyseistä keissiä seuranneena - ei olisi pitänyt erottaa. Lähettää ihan väärän viestin häirikköoppilaille.

Jos mun poijjaat on yläasteiässä päättävät häiritä ja opettaja joutuu tarraamaan hihasta... todennäköisesti soitan ja kiitän haukkumisen sijasta. Jos niitä auktoriteettejä ei kunnioiteta koulussa, niin myöhemmässä elämässä tulee taatusti vaikeuksia.

Itse muistan yläasteiässä joskus kieltäytyneeni riisumasta takkia oppitunnilla. Tunti jälkkäriä tuli että heilahti ja lensin ulos luokasta. Otin opikseni, eikä kyseisen maikan kanssa ollut jatkossa mitään vaikeuksia.

[sivustahuutaja]

Tuo auktoriteetin säilyminen on eniten kiinni opettajan persoonasta, ja taidosta löytää jokaisen oppilaan kohdalla juuri oikea tapa olla vuorovaikutuksessa niin, etteivät välit tulehdu tuolla tavalla, joka johtaa pinnan palamiseen.

Lähes poikkeuksetta auktoriteetti pohjautuu negatiivisiin tulemiin johtavan eskaloitumisen mahdollisuuteen. Jos pomo esittää suosituksia, niin niitä kannattaa kuunnella jos urakehitys kiinnostaa. Jos vaimo esittää suosituksia, niin niihinkin pitää suhtautua ymmärtävästi, jos selkään mielii illalla. Jos negatiivisen tuleman uhka poistetaan, niin auktoriteetti häviää meiltä useimmilta hyvin nopeasti. Jos mitään rangaistuksia ei ole, niin mitä aktoritettia opettajalla muka olisi niitä kohtaan, jotka eivät koe saavansa koulusta mitään?

Luonnollista auktoriteettia omaaviin friikkeihin on ihan turha vedota, koska ei niitä yritysmaailmassakaan juuri vastaan tule.

[nowaysis]

Ei sitä munkaan mielestä pidä missään nimessä erottaa. Myöntää vaan, että paloi pinna, ja olisi voinut toimia toisin. Tuossa videolla ei ole kyseessä pelkkä hihaan tarttuminen.

Niinhän se on, että kun kommunikaatio loppuu, alkaa väkivalta.


sivustahuutaja: Riippuu kyllä täysin organisaatiosta. Auktoriteetistä osa perustuu karismaan. Onhan se hienoa, että saa tyypit toimimaan haluamallaan tavalla ilman että tarvitsee edes uhkailla. Enkä maininnut missään rangaistuksen poistamista, vaan sitä, että pääpaino on hyvässä, eikä apinameinigillä rankaisussa. Pääsääntöisesti firmoissa houkutellaan jengiä tekemään hyvää duunia palkintojen toivossa, ei sillä että jos tää menee huonosti, sinut alennetaan. Rangaistus voi olla se, että jotain kivaa jää tekemättä. Näinhän se usein koulussa onkin, organisaatiossa jos ei miellytä pomoa, saa vähemmän hyviä mahdollisuuksia edistää uraansa. Varmaan myös tiedät, että johtamistyylejä on erilaisia, ja eri tilanteissa toimivat parhaiten eri tyylit. Eturintamalla pommien ja gommien lentäessä ei jäädä keskustelemaan miksi tässä näin kävi, mutta yläasteella sille pitäisi olla aikaa.

Minä tiedän kyllä yritysmaailmassa toimivia johtajia, joiden vuorovaikutustaidot ja kannustavuus ovat ihan huipputasoa. Sellaisen ihmisen alaisena on KIVA työskennellä ->hyvä motivaatio -> hyvä tulos. Kun ollaan kivoja, kaikilla on kivempaa. Eikä kivana oleminen tarkoita sitä, että saa tehdä mitä haluaa, vaan että sovituista säännöistä pidetään kiinni, koska siihen on sisäinen motivaatio ulkoisen pakon sijaan = good management.

[nowaysis]

Jos mitään rangaistuksia ei ole, niin mitä aktoritettia opettajalla muka olisi niitä kohtaan, jotka eivät koe saavansa koulusta mitään?
.

Rangaistusta tärkeämpää on minusta se, että ope selvittäää MIKSI oppilas ei koe saavansa koulusta mitään, ja mitä tälle asialle voidaan tehdä. Siinä on taito, jonka hallinta herättää kunnioitusta.

Ja edelleen, rangaistuksia ei tule poistaa.

[So Hard]

rangaistuksia ei tule poistaa.

Eihän niitä edes ole. "Rangaistuksia" on tällä hetkellä jälki-istunto ja koulusta erottaminen. Kumpikaan ei toimi kunnon häirikköön. Jälkkäriin ei tartte mennä kun ei ole mahdollisuutta pitää siellä voimakeinoin ja erottaminen on häirikölle vain lomaa.

Ilman muuta opettajilla pitäisi olla voimakeinoina esim. jälki-istuun menemisen pakottaminen, luokasta poistaminen, esineiden pois ottaminen. Surkeimmat paskiaiset pitäisi saada suljettuun koulukotiin josta pääsee viikonloppulomalle jos on kiltisti.

[masa]

Tuo auktoriteetin säilyminen on eniten kiinni opettajan persoonasta, ja taidosta löytää jokaisen oppilaan kohdalla juuri oikea tapa olla vuorovaikutuksessa niin, etteivät välit tulehdu tuolla tavalla, joka johtaa pinnan palamiseen. Itse saatan sanoa usein häiriköijälle/kiusaajalle, että sulla varmaan on kurja olla kun pitää puhua noin rumasti, koska jos sulla ois kaikki ok niin et varmaan tuntisi tarvetta hakea huomiota tuolla tavalla, voidaan keskustella asiasta vaikka tunnin jälkeen, jos haluat jutella. Tuo on hieman tollanen borderline nolaava/auttava, mutta samalla tekee selväksi että yritän selvittää mistä moinen käytös johtuu, jolloin siihen on helpompi vaikuttaa, kuin pelkällä rankaisulla, joka usein hoitaa vain oireita, ei itse syytä. Paitsi niissä tapauksissa, joissa vain haetaan rajoja.

Enkä todellakaan ole mikään mega-auktoriteetti, mutta koska mun kohdalla se ei voi perustua fyysiseen uhkaan, sen on löydyttävä sitä kautta, että oppilas tai lapsi yleensä tajuaa minusta olevan jotain hyötyä hänelle, jolloin hänellä on vähemmän motivaatiota vittuilla ja käyttäytyä hankalasti. Tämä perustuu juuri siihen, että palkitaan sitä positiivista käytöstä, jolloin huomiota haetaan mieluummin sen kuin negatiivisen häiriköinnin kautta.

Sanoisin, että ihan sama pätee myös lapsi-vanhempi -suhteissa. Kun positiivisen palautteen ja vuorovaikutuksen kuppi on täynnä, ei huomiota tarvitse hakea negatiivisen kautta, normaalit kiukkupyllyilyt poislukien. Sama muuten pätee myös parisuhteessa. Tekeekö mieli nalkuttaa, jos on saanut tarpeeksi haluamaansa huomiota?

Tätä ylläolevaa toimintamallia on ajettu suomessa nyt kauanko? Pari vuosikymmentä?

Tulokset nähdään suoraan nuorison pahoinvointina nykyään.

Koska palataan takaisin karttakeppiä kynsille ja nurkkaan seisomaan maailmaan?

[sivustahuutaja]

sivustahuutaja: Riippuu kyllä täysin organisaatiosta. Auktoriteetistä osa perustuu karismaan. Onhan se hienoa, että saa tyypit toimimaan haluamallaan tavalla ilman että tarvitsee edes uhkailla. Enkä maininnut missään rangaistuksen poistamista, vaan sitä, että pääpaino on hyvässä, eikä apinameinigillä rankaisussa. Pääsääntöisesti firmoissa houkutellaan jengiä tekemään hyvää duunia palkintojen toivossa, ei sillä että jos tää menee huonosti, sinut alennetaan. Rangaistus voi olla se, että jotain kivaa jää tekemättä.

Ei negatiivisen tuleman mahdollisuus ole uhkailua. Rangaistuksella ja kivan poisjäännillä ei myöskään ole suurta eroa silloin kun sitä kivaa on oikeasti jaossa. Iso osa jengistä työskentelee duuneissa, joissa yleneminen on ihan toivottu lopputulos. Jos pomolle haistattelu ja huppu päässä kulkeminen johtaa trainee-positioon jämähtämiseen, niin pitäisin sitä isompana rangaistuksena kuin firman vessan pesemistä tai läppärinvaihtoanomuksen eväämistä.

Käytännössä häirikköoppilasta voi olla aika vaikea motivoida sillä, että 'nyt jos et keskity, niin et pääse haluamaasi yliopistoon'. Mielestäni koulusta erottaminen testaisi hyvällä tavalla koululaitosta. Jos koulu ei kykene tarjoamaan nuorelle mitään säilyttämisen arvoista, niin eikö peli ole jo silloin täysin menetetty ja koulussa pitäminen vain teatteria tilastojen kaunistamiseksi? Jos koulusta erottamisen uhka saisi nuoren sitoutumaan yhteisiin sääntöihin, niin sehän todistaisi koulun tarjoavan jotain arvokasta nuorelle.

[sivustahuutaja]

Verrattaessa pikkulapsen kasvatukseen järjestän nämä konstit kuitenkin mieluummin niin, että ensin hyvällä ja sitten fyysisesti, nolaamalla ei ollenkaan. Nolaaminen tuntui kyllä taas aikanaan olevan hyvinkin toimivaa yläasteikäisiin rajojaan kokeileviin pikku-uroksiin.

Lapsen nolaaminen on sairasta väkivaltaa, varsinkin jos tekijänä on luottohenkilö, kuten opettaja.

[masa]

sitten vasta nolaamalla verbaalisesti

Tööt. Kiellettyä, verboten!!

Ja kun opettaja laittaa Hilman kautta oppilaan vanhemmalle meiliä että teidän markopetteri kusi pulpettiin, laittaa äityli viestiä haukkuen opettajan pystyyn että sun ois pitänyt viedä se kotiis vessaan.

Kärjistettyä, mutta noin se menee.

[nowaysis]

Ei negatiivisen tuleman mahdollisuus ole uhkailua. Rangaistuksella ja kivan poisjäännillä ei myöskään ole suurta eroa silloin kun sitä kivaa on oikeasti jaossa. Iso osa jengistä työskentelee duuneissa, joissa yleneminen on ihan toivottu lopputulos. Jos pomolle haistattelu ja huppu päässä kulkeminen johtaa trainee-positioon jämähtämiseen, niin pitäisin sitä isompana rangaistuksena kuin firman vessan pesemistä tai läppärinvaihtoanomuksen eväämistä.

Käytännössä häirikköoppilasta voi olla aika vaikea motivoida sillä, että 'nyt jos et keskity, niin et pääse haluamaasi yliopistoon'. Mielestäni koulusta erottaminen testaisi hyvällä tavalla koululaitosta. Jos koulu ei kykene tarjoamaan nuorelle mitään säilyttämisen arvoista, niin eikö peli ole jo silloin täysin menetetty ja koulussa pitäminen vain teatteria tilastojen kaunistamiseksi? Jos koulusta erottamisen uhka saisi nuoren sitoutumaan yhteisiin sääntöihin, niin sehän todistaisi koulun tarjoavan jotain arvokasta nuorelle.

Ehkä puhutaan hieman ristiin tässä.

Juuri sitä yritän sanoa, että jos se yliopisto ei motivoi(peruskoulussa harvemmin, täytyy olla jotain paljon konkreettisempaa), täytyy selvittää MIKSI motivaatio on hukassa, ja miten se löytyisi. Ja jollekulle se junnupositio/pelkkä peruskoulutodistus saattaa olla ihan ok, mutta hyvä autopaikka on kerta kaikkiaan oltava. Mielestäni ydin onkin siinä, että selvittää sen, mikä motivoi juuri tätä kyseistä yksilöä.

Toki parin päivän erottaminen voi toimia herätteenä(minusta tätä pitäisi käyttää vain silloin kun oppilas on aiheuttanut konkreettista vahinkoa tai sen uhkaa), pidempi todennäköisesti lähinnä laskee motivaatiota entisestään. Kyse ei siis ole siitä, etteikö koululla olisi mitään tarjottaavaa, vaan ettei nuorella ole motivaatiota hyödyntää sitä. Peli ei todellakaan ole menetetty, ja erityisesti yläasteella se tulisi tehdä selväksi myös nuorelle itselleen. Ensin täytyy todeta vaiva, ja sitten hoitaa se. Lähtökohtaisesti häiriköivällä oppilaalla on ongelma, joka on hoidettavissa parhaassa tapauksessa kodin ja koulun(ja kenties muiden tahojen) yhteistyön avulla. Jos toisella osapuolella ei ole siihen intoa tai resursseja, on tilanne huomattavasti haastavampi.