Suomalaisten kaveripiirien sotilaallinen vastarinta syöksee minut takaisin sosiaaliseen tyhjiöön. Hieman olen yrittänyt rekkautua sisälle kaveripiireihin, mutta sotilaallinen, ajallinen ja paikallinen mahdottomuus ovat pudottaneet minut takaisin sosiaaliseen tyhjiöön. On olemassa vihamielisen ja kusipäisyyden omavia kaveriporukoita, joihin osallistumisen kokisin varmasti vastenmielisenä. Minua tuskin niihin edes hyväksyttäisiin, mikä on parempi molemmille osapuolille.
Kaveripiiri muodostaa ketjun, joka ei päästä sisälleen helposti uutta ihmistä tai se kerää paremminkin samankaltaisia yksilöitä. He tuntevat toisensa ja eivät halua erilaista verta sotkemaan totuttuja ympyröitä. Tälläiset ketjut imevät paljon kauniita naisia puoleensa. Yksinkertaisesti he korkeampiluokkaisessa älykkyydessä naisten suhteen pystyvät siihen. Ottavat ne helposti ja he harrastavat keskenään seksiä, joka saa gattagankin niskavillat nousemaan, koska hän ei saa olla osallisena yhteisön tarjomasta hyvästä. Kaveri on väittänyt poikkeavan myös nussivan maailman sisään kasvaneista yksilöistä.
Tulen varmasti aina olemaan yksin ellen tee itse mitään aloitteelista ja näin olen myöskin tehnyt, mutta saanut pettyä kerta kerran jälkeen. Mahdollisuudet alkavat käymään vähiin, mutta pyrin unohtamaan asia, sillä onhan elämässä muitakin iloja. En varmasti kokonaan lopeta vaikertamista ja yrittämistä, mutta mikä tulee olemaan varmaa tämänkin vuoden kuluessa on se, että sosiaalinen tyhjiö tulee kasvamaan entisestään ja kelpaamattomuus ihmisenä tulee saavuttamaan suuremmat mittasuhteet tulevan vuoden kuluessa ellen jaksa nousta tietokoneeni äärestä pois saavuttaakseni elämän antamia hedelmiä. *reps, kops, keps*
Sotiaallinen kaveripiirillinen vastarinta vastassani ja sosiaalinen epähyväksytyn ihmisen taakka niskassani lähden vielä sotimaan baareihin itselleni omaa osuutta yhteisöllisistä ihmisten kohtaamisista.
olkoon asia loppuun käsitelty tältä erää
allekirjoitus: Slam
