Voi olla, että mä olen tässä persuutuneessa ilmapiirissä vähän yliherkkä, mutta olen aistivinani, että tuossa Daven kirjoituksessa on ainakin riski tähän perikokoomuslaiseen "ymmärryksen" kahden eri merkityksen sekoittamiseen: kun tutkija ymmärtää(1) (so. selittää) sosiaalisen luokkautumisen perusteella tätä väkivaltaa, hän puhuu puhtaan ei-normatiivisessa mielessä kausaalisista tekijöistä, jotka tuppaavat johtamaan tämänkaltaisiin ilmiöihin. Hän ei ymmärrä(2) (so. hyväksy) väkivaltaa siinä mielessä, että vihjaisi tekojen olevan vähimmässäkään määrin hyväksyttäviä tai tekijöiden vastuun teoistaan olevan jotenkin laskenut. Sama saattaa päteä So Hardin käyttämään "vika"-termiin.So Hard kirjoitti:"Vaikka esimerkiksi Ruotsin nuorisomellakoiden kärki näyttäytyi etnisenä, oli kyse sielläkin yhteiskunnallisesta eriytymisestä." Tää on just tätä. Kun tummaihoinen paskasakki rettelöi, vika on aina yhteiskunnan. Meillä on ollut white trashia maailman sivu, mutta ei mitään tämmöisiä ilmiöitä, sen paremmin kuin Ruotsissakaan.James Potkukelkka kirjoitti:http://www.hs.fi/kaupunki/a1412749268244
Varmastikin taustalla on erilaista sosiaalista problematiikkaa. Voi kuitenkin miettiä, mitä tapahtuisi, jos kymmenien valkonaamojen jengi hakkaisi kymmeniä satunnaisia tummahipiäisiä nuoria. Olisiko päivystävä desantti yhtä ymmärtäväinen. Saa nähdä, kovennetaanko tuomioita viharikos-perusteella. "Blondin" hakkaaminen kuulostaa rasistisin perustein tehdyltä rikokselta.
Edelleen, vastoin Daven vihjailuja, minusta nämä päivystävät dosentit nimenomaan käyttävät täsmälleen samaa ymmärryslogiikkaa selittäessään (ymmärtäessään) esimerkiksi persumielisten rasististen asenteiden nousua: siinäkään ei vedota persujen henkilökohtaiseen pahuuteen tai geneettisiin ominaispiirteisiin vaan samanlaisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Lisäksi, en ole ihan varma, pitääkö So Hardin historiallis-empiirinen väite paikkansa: kyllä kai ennen kuin kekkosslovakia hävitti toiseuden ja luokkaerot, Suomessa on ollut ihan kotitarpeiksi luokkapohjaista väkivaltaa lähtien vaikka vuoden 1918 kekkereistä kieliryhmien välienselvittelyihin myöhemmin, ja edelleen aina jengitappeluihin 70-luvulle asti, jolloin vielä oli Helsingissä alueita, jonne etelä-helsinkiläisen porvarisnuoren ei kannattanut yksin mennä.