Viime yönä sain vaihtaa lapselle lakanat kahteen kertaan ja lattiaakin pääsin yön tunteina pesemään oksennuksesta, kun vaimo ei kestä hajua oksentamatta itsekin. Omakotitaloasujana pesin lakanatkin koneessa heti tuoreeltaan yöllä, ettei jää haisemaan. En mä tästä oikein perttimäisiä kiksejä saanut, enkä mitenkään voi lukea tätä vanhemmuuden tähtihetkiin. Onneksi poika voi jo paremmin.
Nyt kuitenkin väsyttää ja töitä pitäisi saada tehdyksi
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Vagabondo kirjoitti: kun vaimo ei kestä hajua oksentamatta itsekin..
Meillä sama juttu. Onkohan tämä joku naisten salajuoni?
Ei. Oikeesti se johtuu siitä, että mä olen sun ovelasti naamioitu salainen tuplanikki.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Vagabondo kirjoitti:
mä olen sun ovelasti naamioitu salainen tuplanikki.
Olenkin epäillyt tätä pitkään!
Jännä ettei muut oo oivaltanut, vaikka todellinen henkilöllisyys on piilotettu meidän nikkeihin.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Tyttö on ollut kuin enkeli 3,5 vuoden ikään asti, mutta nyt pukkas uhma sitten niin rajuna, että ollaan kaikki helisemässä. Olkoon mun luona tai äitinsä luona, niin aina pitäisi olla jossain muualla. Kaikki on väärin. Koetin eilen hakea äidiltään yökylään, mutta itki, huusi ja rimpuili niin, ettei saatu turvavöihin ja piti jättää sinne. Tunti taisteltiin pihalla homman kans. Ääk, toivottavasti tää nyt ei ihan tämmösenä kauaa jatku.
disasterpiece kirjoitti:Tyttö on ollut kuin enkeli 3,5 vuoden ikään asti, mutta nyt pukkas uhma sitten niin rajuna, että ollaan kaikki helisemässä. Olkoon mun luona tai äitinsä luona, niin aina pitäisi olla jossain muualla. Kaikki on väärin. Koetin eilen hakea äidiltään yökylään, mutta itki, huusi ja rimpuili niin, ettei saatu turvavöihin ja piti jättää sinne. Tunti taisteltiin pihalla homman kans. Ääk, toivottavasti tää nyt ei ihan tämmösenä kauaa jatku.
Tuskin siinä montaa vuotta menee, ehkä 6–7, ja sitten ovella odottaakin jo teini-ikä.
Vähän hankala ja mietityttävä tilanne päiväkodissa. Kaksi vanhemman painoksen päikkykaveria, joista toinen oikein hyväkin, ovat linnakundien jälkeläisiä.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Ylermi Ylihankala kirjoitti:Vähän hankala ja mietityttävä tilanne päiväkodissa. Kaksi vanhemman painoksen päikkykaveria, joista toinen oikein hyväkin, ovat linnakundien jälkeläisiä.
Näin niinku teoreettis-periaatteellisesta näkökulmasta tämä on mitä kiinnostavin avaus! Mitä kuuluisa sosiaalis-psykologis-moraalinen pelisilmäsi sanoo tilanteesta? Tuntuuko hankalalta halu suojella lapsiasi huonolta seuralta, vai osuuko hankaluus enemmän (tai myös) siihen, että lasten kautta syntyvä suhde alamaailmaperheisiin on itsellesi, ammatillisesti tai muuten, hankalaa?
Kiinnostavaa on tietysti myös se, että ulkopuolelta voisi olla aika helppo ja jopa houkuttelevaa sanoa, että onpa aika melkoista, jos jälkikasvu joutuu kantamaan isien syntejä harteillaan. On kovin epäreilua näitä kavereita kohtaan, jos isiensä pahat teot stigmatisoivat heidätkin jotenkin epäkelvoksi kaverimateriaaliksi pikkuporvarillisen idyllin jälkikasvulle. Arvaan, että ei-ulkopuolinen, käytännöllinen ja omiin lapsiin liittyvä näkökulma ei välttämättä jäsenny näin.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
No enemmän kiinnostaisi tietää, että ovatko nämä linnakundit istuneet sen takia, että ovat "unohtaneet" suorittaa pakolliset maksut valtiolle, vai ihan sitten jostain oikeasta rikoksesta.
Tärkein tässä on laps(i)eni turvallisuus ja muu paras. Se edellä pitää mennä ja tähystää vähän pidemmällekin tässä suhteessa. Mitään valmista kaavaa toimia ei tässä kyllä ole.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Ratkaisevaa varmaan on, onko kyse historiasta (joka tuskin on uhka) vai siitä, että ovat edelleen aktiivisesti ns. piireissä. Jos lapset ovat puhuneet keskenään vanhempien ammateissa, niin jälkimmäisen kohdalla siellä päässä käydään varmaan samaa pohdintaa.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.
Vesper kirjoitti:Oon myös joskus kuullut, että ihmiset saattaa muuttua.
Saattavat, mutta eivät yleensä muutu. Jos joku väkivaltainen kusipää oppii välttämään jatkossa vankilan, niin usemmiten hän silti on edelleen väkivaltainen kusipää.
Omien havaintojeni mukaan lapsia vahingoitetaan usein henkisellä väkivallalla tai välinpitämättömyydella, joista ei oikein mitenkäänä joudu vankilaan. Tuollaiseen tapaukseen verrattuna veropetoksesta istuva rakastava isukki on aika huikeasti parempi kasvattaja.
Vesper kirjoitti:Oon myös joskus kuullut, että ihmiset saattaa muuttua.
Saattavat, mutta eivät yleensä muutu.
No, tässä tapauksessa on liian vähän taustaa selvillä, mutta kyllä mä ajattelen niin, että jos joku on esim. nuorena tai kännissä mogannut, se ei automaattisesti tarkoita, että sama käytös jatkuu. Jos esim. päihteet poistuu elämästä ja sitä kautta myös se niihin liittyvä jengi, todennäköisesti varmaan voi elellä ihan normaalia elämää olematta vaaraksi kenellekään.
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
Vesper kirjoitti:Oon myös joskus kuullut, että ihmiset saattaa muuttua.
Saattavat, mutta eivät yleensä muutu.
No, tässä tapauksessa on liian vähän taustaa selvillä, mutta kyllä mä ajattelen niin, että jos joku on esim. nuorena tai kännissä mogannut, se ei automaattisesti tarkoita, että sama käytös jatkuu. Jos esim. päihteet poistuu elämästä ja sitä kautta myös se niihin liittyvä jengi, todennäköisesti varmaan voi elellä ihan normaalia elämää olematta vaaraksi kenellekään.
Mä olen vahvasti Vespan linjoilla. Johan se olis toivotonta jos ei umpitunnelin päässä näkyis edes jotain valoa.
^ Voiko tuota kutsua mogaamiseksi, jos toistaa selvää virhettä?
Jos tuollainen henkilö muuttaa käyttäytymistään tajuttuaan seuraukset, niin tuskin se arvostus esim. muiden ihmisten omaisuutta kohtaan siellä taustalla muuttuu mihinkään.
En usko pysyviin rangaistuksiin tai siihen, että esim. rikollisia pitäisi dissata ikuisesti. Kun linnasta vapautuu, niin minun puolestani kaikki saavat ryhtyä rehdeiksi nettomaksajiksi, eikä heidän missään nimessä tarvitse jäädä sossun varaan lymyilemaan. Annan heille ihan täydet mahdollisuudet, olettaen, että oma riskini pysyy pienenä.
Suomessa hoitamaton päihdeongelma on aika monen rikolliskierteen taustalla. Siinä kohtaa kun päihdehoito on kunnossa ja muutenkin elämältä alkaa löytymään puitteita, alkaa aika monella ns. normielämä maistumaan.
On varmasti olemassa jotain yksittäisiä persoonallisuushäiriöisiä ja impulssikontrolliltaan vajaita, jotka ovat väkivaltaisia tilanteessa kun tilanteessa. Uskon, että suurin osa esim. päihtyneenä tehdyistä henkirikoksista on kuitenkin enemmän tai vähemmän "tavallisten" tyyppien käsialaa, johon vaikuttavat tilanne, olosuhteet, harkintakyky ja yksinkertaisesti se, että sattuu olemaan teräase hollilla.
Mä vietän työn puolesta tuomittujen väkivaltarikollisten ja tappajien kanssa jonkun verran aikaa, eikä mulla ole ollut koskaan huolta omasta turvallisuudesta siinä porukassa. Myöskään heidän lapsistaan, saati lapsien kavereista, en osaa kantaa huolta pelkästään vanhemman taustan vuoksi.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.