James Potkukelkka kirjoitti:urpiainen kirjoitti: Pointtini epätoivottavasta asemoinnista kuitenkin pätee..
En vieläkään oikein ymmärrä tätä. Jos esim. Bill Clinton voi pitää pää-tv-kanavilla Oval officesta puheen koskien aiheita "Balanced budget plan" tai "National economic program", niin miksei Sipilä voi tehdä samoin? Tai mihin epätoivottavaan se siis asemoi Suomen?
Muutoin olen sitä mieltä, että maa tarvitsee johtajuutta ja Sipilä on valittu maata johtamaan.
No, ehkä joudumme vain toteamaan, että näemme tapahtuman radikaalisti eri tavoilla. Vaikka Ilta-Sanomat kirjoittaakin omasta näkökulmastaan, eivät he aivan väärillä jäljillä minusta
ole (tosin kai sikäli väärässä, että Kekkiskin taisi käyttää tätä keinoa aika harvoin, lähinnä mieleen tulee ehkä noottikriisi, hätätilahallituksen asettaminen ja joku veturimiesten lakko - ja näistäkin ainakin kahdesa ensimmäisessä ollaan kai nykyisin aika yksimielisiä siitä, että kyseessä ei ollut mikään länsimaisen, parlamentaristisen demokratian riemuvoitto).
Oval office -puheista tuju auktoriteetti wikipedia sanoo, jotta "It is sometimes considered the most solemn setting for an address made by the President, often delivered on or during an occasion of national disaster" ja että "There have been suggestions that the traditional Oval Office Address is falling out of favor in the Information Age, with White House aide Daniel Pfeiffer describing it as "an argument from the 80s" when President Ronald Reagan would draw tens of millions of viewers per address. Television networks are increasingly reluctant to sacrifice airtime for a political purpose."
Itse postaamasi listan mukaan Oval Office -tv-puheet ovat koskeneet lähes yksinomaan sotatoimia, terroristihyökkäyksiä tai luonnonkatastrofeja, mutta 20 vuoden takaa löytyy pari esimerkkiä, kun Clinton on puolustanut maansa verotraditiota aika radikaalisti muuttavaa politiikkaa tilanteessa, jossa republikaanit saivat aikaiseksi lähihistorian mittavimman government shutdownin (tilanne, joka ei eurooppalaisissa parlamentaarisissa järjestelmissä taida edes olla mahdollinen).
Cameronin piti tehdä näitä jatkuvasti, mutta vielä ei ole osattu sanoa yhtään esimerkkiä. Ranskan tilanne on vähän auki, mutta siellä kyllä kulttuuri voisi olla tällaiselle vastaanottavaisempi. Selvityksiä odotellessa. Entisessä itäblokissa tällaiset suuren johtajan yksinpuhelut valtiollisella propagandakanavalla ovat sen sijaan arkipäivää.
Ergo: ilmaisin itseäni ehkä hieman kärjekkäästi, mutta edelleen näyttäisi pätevän, että Sipilän henkiin herättämä toimintatapa ei yleisesti ottaen ole ihan tätä päivää (esim. 2000-lukua) länsimaissa, idässä kylläkin.
Ymmärrän toki, että Sipilä koettaa hankkia politiikalleen oikeutusta saamalla yleisesti hyväksytyksi ajattelutavan, jonka mukaan Suomen talouden tila on yhtä vakava ongelma kuin tilanne, joka sai Kekkosen asettamaan hätätilahallituksen tai Clintonin uudelleen muokkaamaan verotuksen ja puolustamaan tätä TV-puheessaan. Poikkeuksellisen keinon on tarkoitus vahvistaa kriisitietoutta. Tämä voi pitkälti pitää paikkansa, mutta Sipilän nyt ajamat keinot eivät ole radikaalisuudessaan Kekkosen tai Clintonin toimiin verrattavia (eikä Suomen poliittinen järjestelmä perustele tv-puhetta samalla tavalla kuin jenkeissä). Ollaan vielä tilanteessa, missä pitäisi tehdä parlamentaarista politiikkaa eikä vedota kansaan ohi parlam,entarsismin, varsinkaan tällä tavalla. Osana avointa ja kriittistä debattia mahdollisesti kyllä.
Ilmeisesti olen yhden hengen Kitinä-vähemmistössä sitä mieltä, että kritiikkini on vastaväitteiden jälkeenkin yhä pätevä. Tämän puolesta todistaa sekin, että Pertti katsoo olevansa ilman muuta oikeassa minun kannalleni vastakkaisen näkemyksne kanssa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
