Kerro vaivasta

[James Potkukelkka]

Nyt puhalsin 580 ja vatsanympärys 102 cm

Oon polkenut vähän kuntopyörää ja pudottanut painoa 2-3 kg.

[James Potkukelkka]

Näkyy vähän huonosti, mutta pelkään, että olen saanut punkinpureman

[KKK]

Pitkästä aikaa ohikulkumatkalla.

Stressinperkele meinaa vaivata. Huomaan jatkuvasti kärsiväni "huijarisyndroomasta", pelkään että ympärillä olevat kollegat toteavat etten osaa mitään. Pidän kyllä uudesta duunista kovasti, opin päivässä enemmän kuin entisessä duunissa kuukaudessa mutta paineet pärjätä ovat todella kovat. Muodollisen koulutuksen puute, nääs. Palautekeskustelussa tinkaan sertien tenttimistä, saisi vähän pahvejakin. Siistillä uudella ok-alueella asuminen pistää paineita myös kämpän ylläpitoon, pihaa ei kehtaa yksinkertaisesti pitää retuperällä. Terassinrakennus jäi ensi kesälle, mutta viimeistelin puolivalmiin ulkovaraston ja nikkaroin kaksi helvetin isoa ja aika siistiä halkohäkkiä sen kylkeen. Kiertotietä kuulin että jokunen naapuri oli noteerannut että "pihan pito parempaa kuin edellsillä asukkaalla". Lämmittää.

Dokaamista on vähennetty kovasti, työmatkafillarointia lisätty. Vituttaa kun ei ehdi muuta kuin kihnuttaa työmatkaa (jota tulee reilusti yli 50km päivässä, en tietenkään joka päivä fillaroi) peekoo-sykkeillä, mutta jotain sekin, päätellen siitä että vyö menee vaivatta viimeiseen reikään ja paidatkin alkavat tuntua väljiltä. Yhden satasen kävin tahkoamassa jokunen viikko sitten, keskari jotain 26.4 eli alle neljän tunnin, ei yhtään pysähdystä matkalla. Pelkkä pyöräily on kostautunut sikäli, että selkä alkaa vittuilla. On otettava lihaskuntoharjoitteluakin ohjelmaan.

Lomaa ei ehditty pitämään käytännössä lainkaan, koska muutto ja vähän remppaa. Prätkällä olen ajanut koko kesänä muutaman sata kilsaa, ei ole yksinkertaisesti ehtinyt. Vaimo on kiinni vauvassa, joka nukkuu edelleen aika huonosti, alkaa kallistua ruoka-aine-allergian puolelle. Avioelämä saatiin sentään käyntiin uudelleen <3

Jaa vaiva? Ajanpuute ja lihaskivut. Vuorokaudessa saisi olla 36 tuntia joista voisi nukkua neljä. Tekisi mieli tehdä niin paljon enemmän mutta toisaalta sitä kerran burn-outanneena osaa kuulostella varoitusmerkkejäkin herkemmällä korvalla. Ruuhkavuodet alkoivat vasta toden teolla nyt. Ja onhan vuosi ollut muutenkin mullistusten aikaa.

Voitaneen todeta että nyt viimeistään harmaa haamu on karkoitettu, viimeisetkin doupit ajettu alas, elämä maistuu ja kiinnostaa taas. Kun vielä ehtisi katsella joskus uudella mediapurkilla 4K-filkkojakin. Kaiuttimet sitten seuraavana, kotiteatteri on ollut unelma pennusta asti.

[Ylermi Ylihankala]

^ Kiva kuulla.

[James Potkukelkka]

^^

[KKK]

Ilmeisesti kasvain haimassa. Paikallissairaalassa eivät saaneet vatsan uä:llä eivätkä CT-varjoainekuvauksellakaan riittävän tarkkaa dataa, lähete lähti TAYS:iin. Ei juuri varoitellut. Kuukausi sitten terävä ylävatsakipu. Epäilimme mahahaavaa, kuukauden kuuri happosalpaajia, tähystys sen jälkeen jos tarve. Ei ehditty letkua nielemään kun alkoi raju oksentelu kolmen, neljän päivän välein.

Turta olo. Pienet itkut itketty vaimon kanssa. Täytyy yrittää pitää tunteet kurissa siiheksi, että tiedämme miten paha se on. Tiedän että haiman kyseessä ollen ennuste on harvoin hyvä.

Diapam auttaa pysymään kasassa.

Selvisin juuri pitkäaikaisesta masennuksesta. Tein rauhan menneisyyden haamujen kanssa. Pääsin kivaan työpaikkaan. Sain ylennyksen. Ja nyt tämä.

Matrixin "Morpheuksen" sanoin: "Fate, it seems, is not without a sense of irony". Jos kaikella tällä on "joku tarkoitus", niin voi perkele, enpä tosiaan tiedä haluanko tietää siitä yhtikäs mitään. Ehkäpä ennätysten kirjaan pääsee sillä, jos vuoden aikana vaihtuu asunto ja paikkakunta, sinut myydään toiseen firmaan, luovut koirastasi, saat ylennyksen ja syövän.

Töihin ilmoitin haluavani käydä duunissa niin kauan kuin suinkin jaksan. Samaten lasten ja vaimon kanssa haluan viettää enemmän aikaa. Täytyy varmaan jossain välissä nauhoittaa videolle sellaisia elämänohjeita, joita 9- ja 8-vuotiaat lapset eivät vielä ole valmiita kuulemaan. Vaimolle sanoin samaten, että jos lähtö tulee, leskeksi et jää tai tulen kummittelemaan.

Bucket-listin kanssa alkaa tulla kiire.

[Ylermi Ylihankala]

Tsemii, kk, olet vielä nuori ja hyväkuntoinen, joten syövän saajaksi ennusteesi on keskiarvoa parempi. Välillä hoidot eivät mene putkeen, joten olehan rohkea ja vaativa lääkärien suuntaan.

[KKK]

Tää perkeleen tarkempaan tutkimukseen pääsy ja lopullisen diagnoosin odottaminen on kaikista pahinta. Diapam tappaa mielikuvituksen tiettyyn rajaan saakka, mutta ei niitäkään voi koko aikaa rouhia.

[exsu]

Tuun vaan toivottaan tsempit. Jos vastaus on huonoin mahdollinen, niin kannattaa ottaa vastaan kaikki apu mitä itselle ja perheelle tarjotaan.

[Kreitsu]

Voi paska, tsempit täältäkin KK:lle.

[Haemaeraemies]

Aika jäätävää lukea tätä ketjua pitkästä aikaa. Kunnon emotional rollercoaster..

Voimia KK, jos voin jeesiä jossain niin tiputa YV.

[KKK]

Tätä mä en tajua. Soitin jo maanantaina gastroenterologian polille. Joo, täällä näkyy teidän lähete, kiireellisenä. Ei ole lääkäri ehtinyt perehtyä.
Soitan tiistaina, sama laulu, "soittakaa torstaina". Mitä vittua? Soitan huomenna ja torstaina menen itse paikalle, enkä poistu ennen kuin pääsen lääkärin puheille. Mikä "kiireellinen" se on, jos ei viikkoon edes vilkaista papereita?!?!? Lusmuilette päivät jotta saatte maksimimäärän potilaita illalla yksityisvastaanotolle?

Vaimo alkaa muistuttaa MINUN passikuvaani ja omakin psyykattu rohkeus alkaa rakoilla. Valitettavasti meidän perheen tuloilla ei voida kääntyä Helsinkiläisen yksityisen syöpäsairaalaan puoleen...

[KKK]

Paikallissairaalassa. Kovat ylävatsakivut herätti. Litalgin tippaan. Siirto yliopistolliseen ja oxymorphit hihaan matkaevääksi

Erä 2 alkaa.

Slash on kuulemma lopettanut röökaamisen tiesi nuori yöhoitajamirs kertoa

[exsu]

Ironisella tavalla "torstaina menen itse paikalle" - ennustus toteutui. Tsemppiä taistoon, toivottavasti dropit leikkaa kivun!

[urpiainen]

Jaksamista ja mielenrauhaa KKK:lle piinaavassa tilanteessa.

Luulen, että yliopistosairaala on vähintään yhtä hyvä paikka hoidon suhteen kuin helsinkiläinen rahat pois -klinikka.

[Gat]

Luulen, että yliopistosairaala on vähintään yhtä hyvä paikka hoidon suhteen kuin helsinkiläinen rahat pois -klinikka.

Varmaan noin. Äitini yritti päästä tutkimuksiin Kuopion yliopistosairaalaan, muttei onnistunut. Kuukausia ja kuukausia meni sitten tavallisen terveyskeskuksen kautta, eikä mitään selvinnyt. Paitsi yksityislääkäriltä uudet kiputropit (Neurontin). Lisäksi ainakaan Varkaudessa tai koko Savossa ei ole kokonaista yksityissairaalaa kuten joku Mehiläinen, joten Terveystalonkin tutkimukset ovat julkisen puolen jonossa. Yliopistosairaalassa taas potilas on jo siellä koko ajan, tekevät kaikki tutkimukset nopeammin ja heillä on professoritasoiset vastaavat lääkärit ja maine ylläpidettävänä.TAYKS on parhaita sairaaloita, siellähän minä olen syntynytkin ja hyvä tuli.

Muuten surullinen juttu KKK:lla. Olisi luullut, että minullahan se ainakin haimatulehdus on, oireista joita selitin tammikuussa. Sain jopa minulle kerrottuja ylävatsakipuja oikealle. Ne ovat poissa, mutta muuten monista oireista tuntuu että henkeni heitän, vaikka se ei ole mitään KKK:n vaivoihin verrattuna.

Kunhan nyt vahvistuisi, onko KKK:n kasvain pahalaatuinen ja leviävä vai harmittomampi. Jos on syöpä, pitäisi sanoa jotain kannustavaa, psyykellä on merkitystä. Mutta minulla on äidinpuoleista sukua kuollut 4 ihmistä syöpään ja viime kesänä vielä serkun vaimo. Kaikilla heillä oli remissiovaiheita mutta sitten... Asia jota ei pitäisi potilaalle sanoa enkä sanonut. Onhan moni ja Jörn Donner kuitenkin toipunut täysin syövästä.

Muuten kai sitten kipulääkkeitä ja diapamia tai oxepamia, mielialalääkkeitä edit ja tosiaan syöpälääkkeitä. Ja tosiaan positiivinen asenne voi auttaa tai ainakin helpottaa oloa. Koettaa olla ihan tavallisesti, sekä itse että läheiset. Jopa huumorilla. Itse en vaikka toipuisin ainakaan mihinkään työhän paluuta miettisi vaan keskittyisin perheeseen ja itseeni ja vaikka heh, leffoihin ja rokkenrouliin.

[KKK]

Tapasin kirurgin. Tämä paska ei ole leikattavissa, mutta ei vielä myöskään levinnyt. Koepala otetaan pikapuoliin ja sitten sotasuunnitelmaa hiomaan. Kotieväiksi kivunlievitykseen douppia ja pamsua ahdistuskohtauksia helpottamaan. Koko ajan käyn töissä (sairauslomalappu taskussa) ja teen duunini niin hyvin kuin voin ja osaan - koska pidän työstäni. Pyöräilen niin kauan kuin keli sallii ja punttiharrastustakin elvyttelen. En toki enää revi kaikkea kropastani irti, se "viimeinen sininen" tullaan tarvitsemaan vielä monta kertaa. Tämän voisi ottaa valmistautumisena elämäni kovimpaan kilpailuun. Peruskuntokausi on takana, nyt kuntoa viimeistellään, kerätään voimia, jotta kropasta on otettavissa kaikki irti kun starttipistooli paukahtaa. 3.300 pyöräilykilometriä kuluneena vuonna, leposyke viitisenkymmentä, parhaimmillaan 45 bpm. Viikonloppuna hurautin kasikymppisen selvästi alle kolmen tunnin, enkä ollut maalissa edes väsynyt. Ja ukolla ikää sentään lähemmäs 50 vuotta ja painoa päälle sata kiloa.

Yritän keskittyä elämään päivä kerrallaan. Olen vilpittömän kiitollinen jokaisesta kivuttomasta päivästä ja toivon että oksentaminen pysyy mahdollisimman pian poissa.. Nestehukka ja ravinnonpuute syövät lihasmassan, voimat ja henkiset voimavarat nopeasti. Ruokavalio on rukattu AIP:ksi (ei maitotuotteita, sianlihaa, viljaa, turhia sokereita, perunoita jne), annoskokoja pienennetty ja yritän olla ärsyttämättä ruoansulatuselimistöä. Pari kiloa painoa onkin jo hävinnyt, ruoka maistuu mutten kaipaa enempää. Naama ei ole vielä onneksi keltainen ja satunnaisia sähköiskumaisia tuntemuksia alaselässä ja kyljissä olo on toistaiseksi mainio ja askel kepeä. Vielä kun jaksaisi lankuttaa Marilyn Mansonin "Fight Songin", kesto kolme minuuttia. Tänä aamuna seitsemältä työpaikan salilla kestin vain ekaan kertsiin. Kyllä se sieltä vielä tulee, fuckers!

Hetkittäisiä itkupotkuraivareita toki. Ihminen minäkin vain olen, saatana.

Samaten perheen kanssa niin paljon aikaa kuin voin. Rakastan vaimoani ja noita kolmea pikku pentelettä enemmän kuin mitään muuta tässä universumissa. Läheisten ja harvalukuisen ystäväjoukon tuki - sekä teidän osoittamanne sympatia - on ollut korvaamatonta. Musiikista saan myös voimaa. Jo mainittu MM:n "FIGHT! FIGHT! FIGHT! kieltää tap-outin ja Eiskadeiskan "Shoot To Thrill" Iron Man2:n alussa inspiroi aina. Itkuvirsiä ja balladeja ei nyt kuunnella, säätänä.

Ai niin, tuli helvetti ja/tai nousuvesi, niin viinat on minun osaltani nyt juotu.

[So Hard]

Ei nyt ihan heti löydy muita sanoja kuin että voimia.

[Hans Jörgen]

Voimia ja jaksamisia koko perheelle, sä selätät vielä tämänkin vastoinkäymisen.

[Lilo]

Ai kakka mikä uutinen.

Enpä juuri koskaa tänne enää eksy, mutta nyt eksyin, eikä tämä nyt oikein ollut se tarina, jonka olisin halunnut lukea...

Hurjasti tsemppiää taistoon ja sellanen kovasti lämpöinen JAXUHALI. You can do it.

[James Potkukelkka]

Hyvällä tuurilla sen on aivan hyvänlaatuinen asia, eli ei välttämättä ole syöpäsairaus. Tietysti odottaminen on wattumaista. En tarkoita olla epäempaattinen, vaan yritän olla positiivinen.

Stetson-Harrison veikkaukseni (perustuen mm. ikääsi) on, että se on hyvänlaatuinen.

[Gat]

Ai niin, tuli helvetti ja/tai nousuvesi, niin viinat on minun osaltani nyt juotu.

Niin olet sanonut ennenkin, ja kyllä ihan varmaan muutenkin olet kuluttanut alkoa vähemmän kuin esim. minä. Mahtaako haimakasvain edes liittyä alkoholin käyttöön samalla tavalla kuin haimatulehdus? Jos kuitenkin, mitä siitä omatuntoa vaivaamaan, sairaus se alkoholintarvekin on.

Lisäksi olet melkeinpä huippukuntoinen muutenkin toimintakykyinen toisin kuin minä, joka olen kuihtunut luurangonlaihaksi ja henkinen jaksamisenikin alkaa olla nollassa kaikkien vastoinkäymisten uuvuttamana. Eli sinulla on hyvä pohja kuntoutua.

Älä loukkaannu, kun ihan leikilläni sanon, että oireesi kuulostavat samanlaiselta kuin todella kova krapula. Josta sinulla ei ole kyse, se on varma. Mutta samantapaista vaikuttaa olevan kuin minulla sunnuntaipäivä taas yhdessä krapulassani. Joihin verrattuna Rio Bravon "Duden" krapula oli kuin teeskentelyä. En voinut muuta kuin maata sängyssä, yrittää pysyä puolihorteessa paniikkihäiriöiden ja niihin liittyvien oksetuskouristusten hillitsemiseksi. Kyljen kääntäminenkin huimasi. Kävely saati lääkekarhun ostoon lähtö olisi ollut mahdotonta kokovartalokouristusten takia. Sydämentykytystä. Nestehukkaan yrittämäni vissy pysyi vaivoin sisällä. Syödä saatoin vasta illalla pussikeittoa. Onneksi päätä ei särkenyt. Ja jo eilen parempi olo ja ajokyky. Tasapainotin kauppareissun jälkeen vain kolmella isolla Karhulla.

Tarkoitan tuolla en korostaa itseaiheutettua darraani, vaan makaaberilla tavalla empatisoida ja myötäelää että tiedän minäkin millaista on olla todella kipeä. Vaikkei se paha olo ole kroonista kuin sinulla nyt. Vaan alkoon minä saatan kuolla. Pakko mun on vähentää minimiin ja luopua ainakin tuon aiheuttaneesta Jack Danielsista kokonaan vaikka se muuten tuntuu paremmalle kuin Karhu josta siitäkin mun pitäisi luopua kun elimistö ei enää kesta mitään.

[James Potkukelkka]

Vaan alkoon minä saatan kuolla. .

Kyllähän tämä on hyvin todennäköistä. Tupakoitkos nykyään? Jos et, se vielä lisää alkon todennäköisyyttä kuolinsyynä (voi toki olla epäsuorakin, esim. kännissä kaatuminen tai keuhkokuume kovan röpöttämisen jälkitautina).

Mutta johonkinhan me kaikki kuolemme.

[Gat]

Joo, tietenkin tupakoinkin, kaksi askia päivässä. Kännissä en niinkään kaatuile ainakaan Karhusta, vaikka Jack Daniels vei heti alkuun motoriikankin vaikka ei muuten tuntunut kaljapöhnän tapaista vaan piristi. Pahinta on tosiaan nuo krapulat joihin pahimmilaan kokee kuolevansa. Läheskään aina ei noin pahoja, mutta kun autoa pitää ajaa kylille noin joka neljäs päivä, eipä ole terve olo nollapromilleillakaan. Surkusäälittävästi elämäni taitaa olla krapulan torjumista lääkealkoholin avulla. Ryyppään vain kotona.

[So Hard]

Alkoholin etämyynnin kielto aiheuttaa turhaa kärsimystä. Pitää viedä lainsäädäntö ihmisoikeuskysymyksenä tutkittavaksi kukkahattutuomioistuimiin.