So Hard kirjoitti: 06.09.2019 12:20
No ei se ihan noinkaan ole. En minä halua olla helsinkiläinen, vaan nimenomaan olen espoolainen. Se on totta, että Espoolla ei ole oikean kaupungin kaupunkirakennetta ja ravintola- ja kulttuuritarjona on köyhää, mutta kyllä se syntyperäiselle espoolaiselle silti
identiteetin tarjoaa. Urheilutarjontaa ei (nyt) ole liigakiekon saralla, mutta kyllä osana sitä identtiteettiä oli aika iso juttu kun Kiekko-Espoo nousi liigaan Lathoonin legendaarisina aikoina. Se, että pisnesmiehet sössivät urheilun milloin jääkiekossa, milloin koripallossa, säbässä tai jalkapallossa on oma juttunsa, mutta on aika karskisti sanottu ettei tarjolla ole urheilutarjontaa. Identiteetti on kuitenkin sellainen asia, että kun on teininä ollut hurraamassa suosikkien nousua liigaa, muutamakaan konkurssi ei saa kannattamaan naapurikaupungin joukkueita. Samalla lailla Kärpät on pohjoisen asukkaille sellainen identiteettikiinnepiste, josta harvemmin päästetään irti vaikka olisi asuttu etelässä. Kovin vaikea minun silti nuorenakaan oli kokea jotain loukkaantumisen tunnetta siitä että joku kannatti HIFK:iä. Suurin osa Espoon asukkaista on kuitenkin muualta tulleita tai osaidentifioituu joksikin sudeettikarjalaisiksi vaikka olisivat täällä syntynyttä polvea.
Nähtäväksi jää, miten kauppakeskustuminen niin Helsingin, Espoon kuin Vantaankin suunnalla vaikuttaa siihen, että miten Helsingin keskustan käy. Kyllähän sinne alkaa olla koko ajan vähemmän syitä mennä, lähinnä ravintolaan tai yökerhoon jos sellaiseen haluaa. Voisi melkein sanoa, että Espoo on kyllä Espoo, mutta Helsinki on espoolaisten viihdekeskus. Tarjonta kyllä muuttuu koko ajan.
Hyvin kirjoitettu. Kuten Davekin sanoi, ehkä olin vähän tarpeettoman ikävä, kun käytin sanaa "loinen" - hain tällä kertaa kuitenkin vain sitä, että Espoon olemisen tapa on kuitenkin asymmetrisesti riippuvainen Helsingistä. Ei ehkä pitäisi käyttää biologista metaforaa tässä ollenkaan.
Olet myös ilman muuta oikeassa, että Espoolla ja espoolaisilla on kotikaupunkiin sidottu identiteetti. Ehkä tarkoitin enemmän sitä, että espoolaisidentiteetti on jotenkin erikoisella tavalla (jota en esimerkiksi tunnista Helsingistä tai muista itsenäisemmistä, "oikeista" kaupungeista) hankala erityisesti muualta tulleille tai tietyntyyppisille espoolaisille nuorille.
Näille tahoille näyttäisi olevan hankalaa, että espoolainen identiteetti on niin olemuksellisesti riippuvainen naapurikaupunki Helsingistä sen sijaan, että olisi omanlaisensa itsenäisesti, ihan Helsingistä riippumatta. Tämä tuska sitten oireilee tyypillisesti joko pseudokepulaisena Helsinkivihana, tai jääräpäisenä haluna rakentaa espoolaiset vastineet Helsinkiläisille kaupunkirakenteille kaupunginteatterista jalkapallostadioniin - tai ärjymällä juuri tällaisesta urheilukannattamisen mieshuoraamisesta. Molemmissa minusta kummittelee halu kieltää Espoon eksistentiaalinen, yksisuuntainen riippuvuus Helsingistä - ja tätä halua en tavoita jotenkin seestyneemmistä espolaisista. Heille tämä ympäryskuntalaisuus on nimenomaan espoolaisen identiteetin yditä, jotain josta voi olla ylpeä, ja jota ei tarvitse hävetä kieltämällä Helsinki-riippuvaisuus.
Jaan kuitenkin myös sen huomion, että tulevaisuus on kiinnostava. Minusta osassa Helsingin identiteettipolitiikka korostuu tällä hetkellä ei-espoolaisuus tavalla, jota en aiemmilta vuosikymmeniltä tunnista. Espoon rooli ja merkitys kasvaa myös Helsingin itseymmäryksessä, se ei enää ole niin itsenöistä kuin ennen.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
