Shrink

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Avatar
Haemaeraemies
Kitisijä
Viestit: 3737
Liittynyt: 14.08.2005 18:34

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Haemaeraemies »

Ylermi Ylihankala kirjoitti:
29.05.2020 13:38
Surullista, että ihmiset hakevat huumeista pelastusta elämäänsä.
Kai tämä oli huono provo. Miten näet huumeiden eroavan muusta lääkityksestä, jos siitä saadaan apua?

Onko mielestäsi siis parempi että ihminen syö 2-3 eri mielialalääkettä, jotka aiheuttavat suuren määrän sivuoireita + törkeän addiktion, kuin että nauttivat terapeutin valvonnassa ja avustuksella MDMA:ta 1-3 kertaa, jonka jälkeen usein selviävät ilman mitään lääkitystä. Kai tiedät miltä veteraanien itsemurha-luvut näyttävät jenkeissä?

Onko mielestäsi huono asia, että valvottu kannabis vähentää opiaatti-peräisistä lääkkeistä johtuvia kuolemia?

Camoon Ylermi, sano että tuo on ammatin pakottama kommentti, olet parempi kuin tuo.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.

Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 11961
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja So Hard »

James Potkukelkka kirjoitti:
29.05.2020 13:55
Huume vs. lääke on luonnollisesti ensisijaisesti lainsäädännöllinen asia. Eli ei ole olemassa mitään an sich huumeita vs. an sich lääkkeitä. Kuten toki tiedät.

En mitenkään kiistä, etteikö huumausaineista ole paljon haittoja, mutta tarkoitin vain, että mielestäni ei kategorisesti voi sanoa noin. Emmehän sano myöskään "Surullista, että ihmiset hakevat lääkkeistä pelastusta elämäänsä"
Näin. Kuten KKK tuossa yllä juuri todisti - perinteinen kipulääke tai kannabis voi olla kipuun tai pörinän tarpeeseen. Konteksti ratkaisee ja aina edessä on hyötyjen ja haittojen punninta. Addiktiotaipumuksella tulee harmilliset seuraukset usein.
Universaali disclaimer.

Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 11961
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja So Hard »

Haemaeraemies kirjoitti:
29.05.2020 14:30
Camoon Ylermi, sano että tuo on ammatin pakottama kommentti, olet parempi kuin tuo.
Tuossakin ammatissa kyllä tietää, että kuningas alkoholi on huumeista pahin Suomen oloissa.
Universaali disclaimer.

nokkaelain
Kitisijä
Viestit: 1123
Liittynyt: 10.03.2018 18:12

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja nokkaelain »

Haemaeraemies kirjoitti:
29.05.2020 14:30
Onko mielestäsi siis parempi että ihminen syö 2-3 eri mielialalääkettä, jotka aiheuttavat suuren määrän sivuoireita + törkeän addiktion, kuin että nauttivat terapeutin valvonnassa ja avustuksella MDMA:ta 1-3 kertaa, jonka jälkeen usein selviävät ilman mitään lääkitystä. Kai tiedät miltä veteraanien itsemurha-luvut näyttävät jenkeissä?
Lasket tässä varmaan rauhoittavatkin mielialalääkkeiksi. (?)

Itse rouhin Suomen yleisimmin käytettyä mielialalääkettä, joka auttaa ahdistusoireisiin. Sillä on joitakin sivuvaikutuksia, mutta ei aiheuta niin minkäänlaista addiktiota. Aloittaminen tai lopettaminen kylmiltään aiheuttaa lievää huonovointista oloa muutamaksi päiväksi. Toissijaisesti kokeiltavat lääkkeet tosin ovat sen suhteen vähän hankalampia.

nokkaelain
Kitisijä
Viestit: 1123
Liittynyt: 10.03.2018 18:12

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja nokkaelain »

James Potkukelkka kirjoitti:
18.05.2020 9:05
Ja kuten sanoin, miksi _pitäisi_ olla jotenkin erityislahjakas?

Puhun tässä paljon itselleni. Jatkuvasti ruoskin itseäni siitä, että en ole riittävän lahjakas. En tiedä, miksi teen niin. Siinä ei ole mitään järkeä. Onnellisuuden avain olisi hyväksyä itsensä. En ole sitä oppinut. Yritän.
Mainitun kaltaisia ajatuksia tulee kirjoitettua alkoholin vaikutuksen alaisena. Ehkä silloin tulee kaivettua esiin jotain oleelista, joita ei muuten toisi esiin. Krapulassa sitten tulee mietittyä sitä, onko kuolema korjaamassa.

... Noin muuten alkaa ahdistaa, että olen itse asiassa elänyt aika suojattua elämää, eikä ole ollut isoja vastoinkäymisiä, mutta niitä on väistämättä edessä.

Avatar
Haemaeraemies
Kitisijä
Viestit: 3737
Liittynyt: 14.08.2005 18:34

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Haemaeraemies »

nokkaelain kirjoitti:
29.05.2020 23:25
Haemaeraemies kirjoitti:
29.05.2020 14:30
Onko mielestäsi siis parempi että ihminen syö 2-3 eri mielialalääkettä, jotka aiheuttavat suuren määrän sivuoireita + törkeän addiktion, kuin että nauttivat terapeutin valvonnassa ja avustuksella MDMA:ta 1-3 kertaa, jonka jälkeen usein selviävät ilman mitään lääkitystä. Kai tiedät miltä veteraanien itsemurha-luvut näyttävät jenkeissä?
Lasket tässä varmaan rauhoittavatkin mielialalääkkeiksi. (?)

Itse rouhin Suomen yleisimmin käytettyä mielialalääkettä, joka auttaa ahdistusoireisiin. Sillä on joitakin sivuvaikutuksia, mutta ei aiheuta niin minkäänlaista addiktiota. Aloittaminen tai lopettaminen kylmiltään aiheuttaa lievää huonovointista oloa muutamaksi päiväksi. Toissijaisesti kokeiltavat lääkkeet tosin ovat sen suhteen vähän hankalampia.
Olet onnekas jos selviät noin vähällä, nimittäin oma vaimo koki pään sisäisiä sähköiskuja noin 10 päivää lopetuksen jälkeen. Oletan että olet SSRI tai SNRI lääkkeiden parasta mahdollista kohderyhmää, en tiedä tiedänkö ketään joka puhuisi noin kevyesti vakituisen lääkityksen lopettamisesta.

Vaimo kävi uusimassa pami-reseptin (joita oli mennyt 2 vanhaksi apteekkiin), ja lääkäri alkoi jotain sekoilemaan, että onkohan se riippuvainen ku resepti on ollut 7 vuotta. Vaimo syö niitä noin 1kpl kuukaudessa, joskus harvemmin paniikkikohtauksien hoitamiseen. Lekuri oli ihan täysin sitä mieltä, että ois kyllä parempi jos vetäisit joka päiviä SSRI tai SNRI lääkettä, kuin kerran kuukaudessa syö yksi tai kaksi opamox - nappia, vai mikä lasten-pami sillä nyt onkaan. Vaimo oli toivotellut että voit itse alkaa syömään mielialalääkkeitä huviksesi jos haluat, mutta hän ei rupea.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.

Avatar
Stadinarska
Kitisijä
Viestit: 8238
Liittynyt: 30.10.2006 19:18
Paikkakunta: No aivan varmasti aina Stadi

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Stadinarska »

Minun empiirinen kokemukseni muista mielialalääkkeen käyttäjistä on, että aika moni jatkaa hyvin pitkään ihan pienellä annoksella nimenomaa sen vuoksi, että aikaisempi liian yhtäkkinen lopetus ja sitten lääkkeen uudelleenaloitus on osoittautunut erittäin ahdistavaksi ja suorastaan laittanut kehon täysin sekaisin. Tullut kuolemanpelkoa yms.

Eräs nimeltämainitsematon uuden polven lääke lisää itsemurha-alttiutta ja halua kun lääkitys aloitetaan ja se ei ole vielä tehonnut.
Tunnen erään täysin elämänhaluisen ihmisen, joka tilapäisen pelkotilan (pelko lievästi realistinen) vuoksi joutui aloittamaan mielialalääkityksen.
Hän tuli asunnostaan luokseni paitsi turvaan, myös oli kauhuissaan siitä kun oli oikeasti tutustunut juna-aikatauluihin itsemurha-ajatuksissa.

Tuo itsemurha-asia kuin pelkotilat poistuivat ja tämä hlö on yksi niistä joka jatkaa pikku annoksella lääkettä edelleen (estää paniikkihäiriöitä myös).

Minä en nyt tarkoituksella halua korostaa itseäni terveenä, mutta minullekin on ajateltu mielialalääkettä stressaavan työn tuomaan unettomuuteen sekä yöllisiin sydämentykytyksiin noin viisitoista vuotta sitten. Minä en kertakaikkiaan uskaltanut aloittaa lääkettä ja lisäksi olin epäilevä lääkkeen tehosta kun tiesin, että työkuvan muuttuminen olisi parempi ratkaisu. Sitten työ ja elämä on ollut taas inspiroivaa ja olen keskittynyt ottamaan stressin pois vaikka väkisin asioista. Se on auttanut.

KESÄARSKA
"Tää on vähän kuin seuraisi ruuhka-aikaan hernerokkasumussa tapahtuvaa auto-onnettomuutta moottoritiellä. Hidastettuna." MrM 05/13

Avatar
KKK
Kitisijä
Viestit: 2123
Liittynyt: 26.10.2012 19:48
Paikkakunta: Joo

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja KKK »

So Hard kirjoitti:
29.05.2020 13:33
Kaikella ystävyydellä, KKK, mutta sun taipumuksilla päihteiden suhteen olisi varmaan aika hyvä pysyä erossa uusien kokeilusta.
Ei välttämättä huono idea tuokaan :)

SNRI:sta ja sähköiskuista - vaikka ajoin to-del-la maltillisesti alas, sähäreitä tuli koko vähennysprosessin ajan sekä vielä 1-2kk sen jälkeen. Antaa ehkä hieman osviittaa siitä miten vitullisen väkevistä myrkyistä kyse.

Ymmärrän molempien osapuolien näkemykset tästä huumeet-pahasta-vai-ei keksustelussa. Muistetaanpa kuitenkin että lääke-vs-kielletty-lääke on hyvin voimakkaasti kiinni ajasta ja kulloinkin valllitsevasta lainsäädännöstä. Lähes kaikki ns. vahvat huumeet ovat olleet jossain välissä historiaansa laillisia ja jopa lääkäreiden aktiivisesti määräämiä (spiidi, opiaatit nyt ainakin). Ja haastan lääketieteen "erehtymättömyyden" esimerkillä: ei tarvitse mennä kovin kauaksi ajassa taaksepäin, kun lääkärien mukaan tupakointi oli jopa terveellistä! Täysin käsittämätön ajatus nykytiedon valossa. Eikä edes aloiteta ns. opiaattiskandaalin vatvomista uudelleen.

<edit>Mietin tuossa töihin polkiessa tätä keksustelua. Edelleen sitä mieltä, että jokaisen kansalaisen pitäisi omaksua hippunen anarkismiä. Powers That Be syöttävät meille milloin mitäkin paskaa saadakseen massat marssimaan ruodussa. Jokaisen velvollisuus on muistaa lähdekritiikki, eikä niellä purematta yhtä "ylhäältä annettua totuutta", oli se sitten
- Talidomi / Oxycontin / tupakointi jne ovat täysin turvallisia
- USA hyvä, Venäjä absoluuttinen paha
- sikainfluenssarokote on täysin turvallinen
- (lisää omasi, näitähän riittää)

Jostain ihmeen syystä kirjakaupasta osui käteen Rähinä Records-historiikki "Seitsemän Veljestä", jossa Fintelligensin Iso H valotti omaa maailmankatsomustaan (anarkisti). Mieleen jäi lause "maailma on pyramidihuijaus". Sitä piti hetkinen sulatella, mutta kyllä mies on tuossa minusta oikeilla jäljillä.

</edit>

Oma masennus on voittopuolisesti pysynyt poissa. Eniten minua on auttanut:
- saamani uusi mahdollisuus - valmistauduin jo ennenaikaiseen kuolemaan. Paskimmankin päivän päätteeksi kiitän henkilökohtaista korkeaa voimaani elämästäni päivästä - koska nyt tiedän että elossaolo on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys
- sen tosiseikan tiedostaminen, ettei jokaiseen tunteeseen ja fiilikseen tarvitse lähteä mukaan. On luonnollista että välillä vituttaa ja on alavireinen, mutta kun kaivaa työkalupakistaan esiin mantran "minä itse päätän onko lasi puolityhjä vai -täysi" - se auttaa hämmästyttävän usein. Mitä useammin sitä käyttää, sen varmemmin se toimii
- riittävä määrä liikuntoa, mielekästä tekemistä ja tarpeeksi yöunta
Amazing shit happens!

Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 15489
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Alkaa tuntua helpommalta. Rouskin nyt sekä cipralex että Brintellix. Olipa hirveä talvi.
"Once you've jacked off to transsexual double amputee midget vomit porn, you just can't go back to playboy!" – Randy Marsh

Avatar
Haemaeraemies
Kitisijä
Viestit: 3737
Liittynyt: 14.08.2005 18:34

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Haemaeraemies »

James Potkukelkka kirjoitti:
12.06.2020 9:26
Alkaa tuntua helpommalta. Rouskin nyt sekä cipralex että Brintellix. Olipa hirveä talvi.
Hyvä että helpottaa. Talvi oli kyllä rankka välillä ja varsinkin kotona istumista tuli itselääkittyä välillä ehkä vähän turhankin hyvin. Ei silti johtanut mihinkään ongelmiin, työt on tehty ja asiat hoidettu, mutta huomasi kulutuksessa kasvua.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.

nokkaelain
Kitisijä
Viestit: 1123
Liittynyt: 10.03.2018 18:12

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja nokkaelain »

Haemaeraemies kirjoitti:
01.06.2020 7:33
Olet onnekas jos selviät noin vähällä, nimittäin oma vaimo koki pään sisäisiä sähköiskuja noin 10 päivää lopetuksen jälkeen. Oletan että olet SSRI tai SNRI lääkkeiden parasta mahdollista kohderyhmää, en tiedä tiedänkö ketään joka puhuisi noin kevyesti vakituisen lääkityksen lopettamisesta.

Vaimo kävi uusimassa pami-reseptin (joita oli mennyt 2 vanhaksi apteekkiin), ja lääkäri alkoi jotain sekoilemaan, että onkohan se riippuvainen ku resepti on ollut 7 vuotta. Vaimo syö niitä noin 1kpl kuukaudessa, joskus harvemmin paniikkikohtauksien hoitamiseen. Lekuri oli ihan täysin sitä mieltä, että ois kyllä parempi jos vetäisit joka päiviä SSRI tai SNRI lääkettä, kuin kerran kuukaudessa syö yksi tai kaksi opamox - nappia, vai mikä lasten-pami sillä nyt onkaan. Vaimo oli toivotellut että voit itse alkaa syömään mielialalääkkeitä huviksesi jos haluat, mutta hän ei rupea.
Tuo ND:n mainitsema Cipralex on helpoin noista. Itselläni ei ole koskaan ollut "oikeaa" masennusta. Kun nyt viime(?...) kuussa lääke oli loppumassa, enkä ja terveyskeskuksessa uusiminen olisi kestänyt sen 8 päivää, käytin loppuun joitakin vuosia vanhat sitalopraamit. (Olin vuosia välissä ilman, joten eivät ehkä olleet parasta ennen. Kun taas uusiminen tuli vastaan, huomasin, että oli yksi levy 10 mg essitalopraamia kuitenkin jäljellä. (Pitäisi olla 15 mg.) Annoksen muuttaminen ei ainakaan tunnu missään. Eräänlainen masennusoire sekin kuitenkin ettei uskalla työterveyden nettichatissa uusia lääkettä, eikä sitten saa aikaan suoraan netissäkään (terveyskeskuksen kautta.)

Mutta niitä "sähköiskuja" päässä on joskus muuten vaan tullut, en tiedä mitä olen tehnyt väärin. Vähän ikäviä, mutta menee samaan piikkiin.

Avatar
KKK
Kitisijä
Viestit: 2123
Liittynyt: 26.10.2012 19:48
Paikkakunta: Joo

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja KKK »

Tuskainen loma tulossa. Sovittu rvan kanssa että jos tätä sotkua ei saada selvitettyä koulujen alkuun mennessä niin ruvetaan purkamaan yhteiseloa.

Yritän olla toiveikas, mutta päällimmäiseksi pyrkii nousemaan ajatus että "tässä tää sit vissiin oli" ja musertava epäonnistumisen tunne - joutua aloittamaan KAIKKI alusta, TAAS KERRAN, 50-vuotiaana.

Ei se kannettu vesi näemmä vaan kaivossa pysy. Minä olen syyllistynyt ilmeisesti pitämään häntä itsestäänselvyytenä enkä osallistunut tarpeeksi arkeen. Hän taas kipuilee omien juttujensa (murehtii jokaisen elävän ja edesmenneen perheenjäsenensä asioita, omia terveyshaasteitaan jne) kanssa ja tämä näkyy käytännössä niin, että minä en saa häneltä mitään. En huomiota, en hellyyttä. Minun tekemiset tai ajatukset eivät kiinnosta. Kun lähestyn, aina on jotain muuta tai kiire jonnekin. Ja kun arki on tämmöistä, huomaan pakenevani mieluiten fillarin selkään. Silloin ei tarvitse selitellä kenellekään mitään, ei kuunnella arvostelua. Ja tätä on ilmeisesti tehty ihan riittävästi kun kestävyyskunto on paras ikinä.

Samaten pää on parhaassa kunnossa ikinä. Ei enää masennusta, ei päihteitä. Sitä olisi itsellään kerrankin jotain validia annettavaa, mutta eipä näemmä ketään joka voisi tai kykenisi/haluaisi ottaa sen vastaan.

On tässä puhuttu puhumasta päästyäkin. Suunniteltu yhteistä viikonloppua jne. Yksinäisinä hetkinä kun tätä häröpalloa miettii niin päällimmäiseksi nousee ajatus "liian vähän, liian myöhään". On minulla vieläkin tunteita häntä kohtaan, mutta se aikaikkuna kun niitä oli enemmänkin on valitettavasti sulkeutunut. Kun ei vaan saanut vastakaikua, tuli sellainen "vmp, pidä tunkkis jos en kerran kelpaa!" -fiilis.

Sitä hetkeä kun tämän mahdollisesti joutuu kertomaan lapsille ei oikein kestä ajatellakaan.

Voisihan sitä jäädä tähän. Olla tukena, epäitsekkäästi. Toivoa että ehkä sitten joskus, jotain heruisi minullekin. Ei mitään takeita tietenkään.

Ei helvetti. En rupea.

Haluan - haluaisin - vielä kerran olla tasapuolisessa ihmissuhteessa, jossa osapuolet ovat kiinnostuneet toisistaan, haluavat toisiaan ja kuuntelevat toisiaan. En pelkää päällisin puolin puitteiltaan kunnossa olevaa arjen suorittamista kivalla asuntoalueella kivassa talossa.
Amazing shit happens!

Avatar
Haemaeraemies
Kitisijä
Viestit: 3737
Liittynyt: 14.08.2005 18:34

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Haemaeraemies »

KKK kirjoitti:
24.06.2020 13:05
-fiksua pohdintaa-
Sanoisin että toteat tekstin alussa sen, mikä on mielestäsi ongelma, mutta minun silmissäni vastaus: Olet 50-vuotias, ja sinun pitäisi aloittaa kaikki vielä kerran alusta. Vielä kerran sinulla on mahdollisuus muuttaa ne paskat asiat, mikä on se mitä sinulla ei ole luvassa jos jäät tyytymään. Ajatus perheen hajoamisesta varmasti ahdistaa, en pysyvästi lapsettomana osaa edes kuvitella sitä. Mutta muutosta ei tule ilman että jotain vanhaa hajoaa.

Mutta mistä tiedän jotain, on se miten ihmiseen vaikuttaa se, että joutuu tyytymään about kaikkeen. Varsinkin kun kyse on miehestä, jolle elämän pakasta on jaettu uusi käsi häviävän tilalle. Olisi mielestäni väärin sinua ja universumin lotto-konetta kohtaan, että joutuisit elämään elämääsi siten, että se olisi sitä mitä oikeasti elämältä kaipaat.

Ei minun kokemuksilla ole mitään painoa, mutta ainoa mitä kadun on se että annoin liikaa vuosia ihmiselle jota en pystynyt tekemään onnelliseksi.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.

Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 15489
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

^^Onkohan sun vaimosi masentunut?
"Once you've jacked off to transsexual double amputee midget vomit porn, you just can't go back to playboy!" – Randy Marsh

Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 5630
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja exsu »

KKK kirjoitti:
24.06.2020 13:05

Voisihan sitä jäädä tähän. Olla tukena, epäitsekkäästi. Toivoa että ehkä sitten joskus, jotain heruisi minullekin. Ei mitään takeita tietenkään.

Ei helvetti. En rupea.
Montako vuotta vaimo oli tätä? Läpi päihdesekoilut, masennukset, syöpähoidot. Ilman mitään takeita, että joskus on hänen vuoronsa.

En pidä ihan kohtuuttomana, että hänelläkin olisi aikaa keräillä itseään.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.

Avatar
KKK
Kitisijä
Viestit: 2123
Liittynyt: 26.10.2012 19:48
Paikkakunta: Joo

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja KKK »

Pakko myöntää että exsulla on pointti. Montahan niitä vuosia oli, jos kohta on tässä kohta pari vuotta oltu kuivilla//kirkkain kypärin (leikkaus elokuussa 2018 ja siitä alkoi paraneminen). Vittumaisintahan tässä on - jos nyt jossitellaan tovi - ettei tiedä mitä tapahtuu. Voin tietty jäädä altruistisesti tueksi ja turvaksi odottelemaan että hän saa asiansa kuntoon - mutta mikään ei takaa että asiat senkään jälkeen muuttuvat. Semminkin kun tämä ei mikään suuri rakkausavioliitto ole koskaan ollutkaan.

Mietin tuota masennus-optiota itsekin. En ole tietenkään kuin kokemusasiantuntija tässä aiheessa mutta mun mielestä hänestä ei näy selkeitä masennuksen merkkejä.
Amazing shit happens!

Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 11961
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja So Hard »

Iso osa eronneista miehistä päätyy kehnompaan asemaan liiton päätyttyä kuin sen aikana. Masennusta, päihdeongelmaa jne. Uskotko että pystyisit päihteistä erossa ja nuppisi kestäisi arkea paremmin eron jälkeen? Perhearki ylläpitää rakennetta elämässä.

Visioi mielessäsi tilanne, jossa se täydellinen parisuhde ei materialisoidu, vaimosi löytää uuden miehen ja hänen elämänsä rokkaa. Näet lapsiasi enintään 50% siitä mitä nyt, mahdollisesti vähemmän? Mikä olisi fiilis silloin? Alkaisko pullo kutsua? Muutama alkoon taipuvaisempi kaveri on mennyt eron jälkeen ihan deekikselle. Työkykyisiä vielä, onnellisia - not. Eräs kuvasi hommaa niin, että aina kun muksu sunnuntaina pakkaa repun, siinä ei montaa minuuttia mene kun tyhjä kämppä ajaa kuppilaan.

Toimimattoman liiton jatko ei välttämättä ole kenenkään osapuolen edun mukainen, mutta kun jo viestisi alussa maalata itse isot dubiot mahdolliselle elämän rebootille, kannattaa ainakin olla itselle rehellinen että tietää miitä tekee.
Universaali disclaimer.

Avatar
Vagabondo
Kitisijä
Viestit: 5699
Liittynyt: 23.09.2010 9:38

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Vagabondo »

Jos vaimo yrittää vuorostaan laittaa itseään kuntoon, niin mun mielestä olisi reilu peli olla tukena siihen saakka, että on kunnossa ja miettiä jatkoa vasta sen jälkeen.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.

Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 5630
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja exsu »

Joo Vagalta kyllä hyvä täydennys. En mäkään ajattele, että kiitollisuudenvelassa pitää olla loppuelämää yhdessä, mutta jos toisella on selvästi tilanne jossa lusikat loppu, niin jo yhteisten lasten kannaltakin ehkä ihan reilua antaa vähän liekaa itsensä kokoamiseen ennen sen elämän rakkauden metsästystä.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.

Avatar
Vagabondo
Kitisijä
Viestit: 5699
Liittynyt: 23.09.2010 9:38

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Vagabondo »

Mun olisi ehkä pitänyt alleviivata tota JOS sanaa. Jos toinen yrittää, niin mielestäni on jonkinlainen velvollisuus olla tukena, jos haluaa olla niin sanotusti hyvä tyyppi. Sitten taas jos mitään mielenkiintoa oman elämän parantamiseen ei ole, niin ei se tukemalla parane ja sitten on ihan sama mitä tekee.

Tunnetusti vain itseään pystyy muuttamaan ja sen halun pitää löytyä sisältä. Toisen tuuppiminen parempaan elämään on aika hukkaan heitettyä energiaa.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.

Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 15489
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

KKK kirjoitti:
24.06.2020 16:03

Mietin tuota masennus-optiota itsekin. En ole tietenkään kuin kokemusasiantuntija tässä aiheessa mutta mun mielestä hänestä ei näy selkeitä masennuksen merkkejä.
Voi tietysti olla myös ahdistuneisuushäiriö. Pointtini oli, että on mahdollista, että hänen tilansa muuttuu paremmaksi (esim. ajan tai hoidon tai muun syyn ansiosta). Mutta tietenkään kaikkea ei pidä medikalisoida (vaikka siitähän mulle maksetaan). Mutta kertomasi perusteella vaimosi ei voi hyvin. Oletteko jutelleet asiasta? Onko hänellä itse ajatusta omasta voinnistaan, mistä huono olo johtuu?

Kun mulla itsellä välillä viiraa päästä enemmän tai vähemmän, niin ymmärrän, että oma nuppivikani voi aiheuttaa suhteelle ongelmia.

Yleisellä tasolla komppaan So Hardia. Keski-ikäisenä miehenä eroaminen on melkoista venäläisen ruletin pelaamista. Huomattavasti suurempi osa voi eron jälkeen huonommin kuin paremmin (lähde: Stetson-Harrison).

Visioi itsesi tyhjään kämppään illalla. Onko em. tila parempi kuin nykyinen?
"Once you've jacked off to transsexual double amputee midget vomit porn, you just can't go back to playboy!" – Randy Marsh

Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 11961
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja So Hard »

Voi olla vaikea visioida itseään tyhjään kämppään jos iso visio on ultimaattisen morsion pumppaaminen kolmessa vuorossa. Voihan se olla, että se visio toteutuu ja kaikki menee hyvin.
Universaali disclaimer.

Avatar
KKK
Kitisijä
Viestit: 2123
Liittynyt: 26.10.2012 19:48
Paikkakunta: Joo

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja KKK »

Kyllä hän tiedostaa mistä tilansa johtuu ja sen tarvittaessa pystyy sanallistamaankin.

Mietin näitä taas eilen illalla lasten kanssa rannalla ollessani. Klassisessa kreikkalaisessa runoudessa tarina kerrotaan dialogin kautta, niinpä minäkin keskustelin huuliani liikuttamatta pitkän tovin:

Jos tuo ihminen katoaisi elämästäsi huomenna, ikävöisitkö?
- en

Pystyisitkö elämään onnellisena ilman häntä?
- aivan varmasti

Kun sinulla on hyvä fiilis//onnen hetkiä, odotatko että pääset jakamaan ne?
- en, koska tiedän ettei minun mielenkiinnon kohteeni/ilonaiheeni hetkauta häntä mihinkään suuntaan. Siksi pidän ne mieluummin itselläni

Minkälainen fiilis on olla kotona lasten kanssa, ilman vaimoa?
- ihan fine. Ei tarvitse mm ottaa vastaan syyllistämistä siitä, olenko tehnyt jonkun askareen.. saati olenko tehnyt sen HÄNEN tavallaan. Ja jos ripustan pyykit, ne saavat kuivua rauhassa, ilman että joku menee selkäni takana ripustamaan ne uudelleen

Haluatko häntä vielä?
- hetkittäin. Haluaisin enemmän jos tuntuisi että olen hänelle jotenkin kiinnostava, mutta tätä on aika vaikea löytää. Pinnalliseksi saatte syyttää jos haluatte, mutta minua vituttaa ettei ihminen pidä itsestään yhtään huolta. Ei tässä itsekään todellakaan mitään uimapukumalleja olla, mutta teen silti säännöllisesti työtä oman hyvinvointini eteen - nimenomaan siksi että se tuntuu hyvältä ja kroppa kestää paremmin arjen rasituksia. On tietysti täysin liikunnottoman ihmisenkin mahdollista aloittaa uusi elämä viiskymppisenä, mutta pidän tässä tapauksessa tämän toteutumista varsin epätodennäköisenä. Minun silmääni vaan terve, liikunnallinen keho on puoleensavetävämpi kuin sellainen jolla ei ole ikinä mitään tehty.

Stressiä itselle aiheuttaa se, että ajatukset - fiilikset heittelevät niin perhanan laidasta laitaan tässä asiassa. Huomioiden mitä pelissä, tämä lienee normaaliakin tiettyyn rajaan saakka. Eikä äkkivääriä peliliikkeitä ole muutenkaan tarkoitus tehdä, eikä jokaisen tunteen perään juosta, sen verran isoja asioita kyseessä.

Ja onhan tässä tietysti sekin mahdollisuus, että olen vaan päästäni sekaisin // 50-villityksen riivaamaa ja "kuvittelen kaiken". Sitten taas toisaalta - nämä asiat ovat vaivanneet NIIN kauan...
Amazing shit happens!

Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 11965
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

Tässä on, kkk, sekin puoli, että koska käytät palstaa pitkälti itseterapointiin, jolloin raportoit ajatuksistasi luonnollisesti usein kriisin keskeltä, niin kenen vaan kirjoitukset vastaavassa tilanteessa näyttäytyvät värittyneinä. Vaikka tämän moni osaa huomioida, niin kyllä mäkin usein ajattelen, että olet usein liikaa mielihalujesi armoilla. Jotenkin itselle jää usein ajatus, että et vaan itse ole helppo puoliso, etkä oikein siedä arkea ja normaalia perhe-elämää. Moni nimittäin ei siedä perhearkea riittävän hyvin ylipäätään. Kaikki me siinä välillä kipuillaan. En mä itsekään aina siedä sitä perhe- ja parisuhdearkea, kuten nyt neljän viikon lastenhoito"lomalla" vaimon ollessa töissä. Kipuilen tilanteessa, koska koen toisen pääsevän helpommalla.

Mutta onhan tämä kkk:n tilanne ikiliikkuja, jonka avain ei palstalta löydy. Itse se päätös on tehtävä.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.

Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 10398
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Mä en oikeasti haluaisi antaa minkäänlaisia neuvoja, enkä ottaa minkäänlaista kantaa KKK:n tilanteeseen, koska en siitä tarpeeksi tiedä (ja vaikka tietäisinkin, tuskin silti kannattaisi antaa neuvoja tai ottaa kantaa...), mutta noin niinku keskustelupalstahengessä kirjoitan yleisellä tasolla, että KKK:n tilitys saa minut löytämään itsestäni aika vanhanaikaisen ydinperhefetisistin.

En nimittäin voi olla ajattelematta, että KKK:n katsantokanta on aika itsekeskeinen siinä mielessä, että hän jäsentää perhedynamiikkaa aika lailla sitä kautta, että mitä hän saa irti siitä ja miten hyvin perhedynamiikka tyydyttää hänen halujaan. (Huomautus: käytän siis itsekeskeistä kuvaamaan asennetta, joka asettaa omat halut ja tarpeet keskiöön - tämä ei sisällä ajatusta siitä,e ttä nuo halut ja tarpeet olisivat jotenkin itsekkäitä tai ikäviä.) Jotenkin mä haluaisin kommentoida - ja mun on tosi vaikea pärjätä sen kanssa, että tosiaan ajattelen näin vanhanaikaisesti - että ehkä tässä pitäisi ottaa vähän enemmän sellaista uhrautuvan perheenäidin asennetta, sulkea silmät ja ajatella Englantia. Kääntää vähän katsetta pois itsestä ja miettiä enemmän sitä, miten voisi paremmin tukea muita perheenjäseniä ja koko perheen kukoistusta.

Väistämättä saan vähän sellaista vibaa, että KKK tuppaa ajattelemaan parisuhdetta hyödykkeenä, joka on hankittu omia tarpeita tyydyttämään, jolloin on aina mahdollista, että kaupasta voisi saada kilpailevan tuotteen, joka tyydyttää tarpeet vielä paremmin. Tämä on mahdollisesti korostunut sitäkin kautta, että KKK:lla itsellään on ollut niin paljon henkilökohtaisia kriisejä, joiden selättämisessä perhe on ollut tukena. Jotenkin tästä oma-tarve-keskeisyydestä olisi ehkä päästävä yli ja koetettava ajatella, että parisuhde ei ole yksilön tarpeita täyttävä hyodyke, vaan yhdessä kumppanin kanssa työstettävä taideteos. Parisuhteen arvo ei ole siinä, miten hyvin se tyydyttää KKK:n parisuhteesta riippumattomia haluja, vaan siinä, miten kauniisti KKK ja kumppani pystyvät luomaan suhteestaan ainutkertaisen ja täysin omannäköisensä taideteoksen.

Ymmärrän, että KKK:n pointti on osin juuri se, että hän kokee, että vaimo ei osallistu yhteiseen projektiin samalla tarmolla kuin KKK. Voi olla näin, mutta kuten Vagabondo viisaasti sanoo, ehkä ei kannata keskittyä siihen, miten kumppanin tulisi olla erilainen, vaan siihen, että kun hän nyt on tuollainen, niin miten siitä tilanteesta rakennetaan yhteistä todellisuutta. KKK:n varmaan ihan oikeutettu kritiikki siitä, että kumppani on aika passiivinen ja etäinen, lähtee kuitenkin KKK:n omasta yksilöllisestä näkökulmasta: tuollainen kumppani ei tyydytä minun tarpeitani. Voi olla, että KKK:n olisi päästettävä irti tästä itsekeskeisestä näkökulmasta ja mietittävä vähän vanhanaikaisen fatalistisemmin, että kun hän on nyt päätynyt (ja vielä omasta valinnastaan!) tällaiseen parisuhteeseen, miten siitä saadaan rakennettua juuri teille sopiva suhde (ei siis juuri sinun tarpeitasi tyydyttävä suhde).

Vähän pelkään, että KKK ei saa rauhaa demoneiltaan ennen kuin kykenee ylittämään omien tarpeiden tyydyttämisen hyödykenäkökulman parisuhteeseen. Vaikka kumppani olisi minkälainen unelmien ihme, on aina ainakin teoriassa mahdollista, että jossain olisi paremmin tarpeitasi tyydyttävä kumppani. Epävarmuus jää kalvamaan, eikä siitä ehkä pääse eroon kuin hyväksymällä, että tämä on minun valintani, olen sitoutunut rakentamaan tätä suhdetta niin hyvin kuin mahdollista, enkä ajattele niinkään omia halujani.

Haluan vielä lisätä, että tuo yllä oleva tekstini saattaa antaa kuvan KKK:sta jotenkin itsekkäänä ja sitoutumiskyvyttömänä henkilönä. Tätä en tarkoita: minusta on selvää, että KKK on hieno mies, joka on hyvin sitoutunut perheeseensä ja ajattelee sen parasta ja ottaa asiat hyvin vakavasti - siksi hän varmaan tätä problematiikkaa täälläkin niin paljon työstää. Haen vain tietynlaista abstraktia näkökulmapointtia, jonka nyt muistan sanallistaneeni Kitinässä aiemminkin.

Ja vielä, olen vanhanaikainen siinäkin, että kun ymmärtääkseni KKK:n parisuhteessa ei ole mitään lapsia traumatisoivaa riitelyä ja räjähtelyä, lasten vuoksi yhdessä pysyminen on ihan kaunis peruste sekin. Se voi jopa olla motivaatio sille paasaamalleni omien tarpeiden tyydyttämisen ylittävälle näkökulmalle - voisi ehkä ajatella, että tarve turvata lapsille perusturvallinen koti on omienkin tarpeiden hierarkiassa korkeampi kuin ne muut tarpeet.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."

Vastaa Viestiin