https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006602329.html
Tiivistelmänä, niille joille artikkeli ei näy tai ovat liian laiskoja lukemaan, artikkelin kirjoittajaa harmittaa kun puku on menettänyt asemaansa miesten pukeutumisessa jokapäiväisenä vaatteena. Hän haluaisi käyttää pukua enemmän, mutta on siihen liian nynny ja sen takia viikonloppuisin pukeutuu hienosti kotioloissa ja haikailee mennyttä maailmaa, kun sen katsottiin oleva ainoa miehelle soveltuva vaatetus.
Mulle on outo ajatus, että joku oikeasti haluaa pukeutua pukuun. En ole koskaan kokenut sitä mukavaksi. Urheilutekstiileihin tottuneena se tuntuu päin persettä leikatulta kaikki liikeradat kahlitsevalta pakkopaidalta. Vallankin kun oma keho ei vastaa keskivertoa, niin istuvan, hyvännäköisen ja edes jotenkin toimivan vaatteen omistaminen vaatisi vaatturia. Viimeinen isku puvun omistamiselle on ollut oman vartalon jatkuva muutos. Viimeisintä pukua hankittaessa panostin vähän parempiin materiaaleihin tehdäkseni käyttökokemuksesta jotenkin miellyttävän. Ehdin käyttää pukua 2 kertaa ennen kuin jäi pieneksi

Toisaalta minua nyppii miesten pukeutumisen yksiulotteisuus. Tarjolla on tasan yksi muotti, johon kaikkien oletetaan sopeutuvan. Voisi siis sanoa, että puvuttomuus on minulle taistelua patriarkaattia vastaan. Työelämässähän olen pitänyt tiukkaa linjaa, enkä ole koskaan laittanut edes minkäänlaista kauluksellista paitaa töihin, vaikka vapaa-aikana sellaisia toisinaan käytänkin. Juhlapukeutumisessa olen ollut sitten paljon joustavampi, koska en ole ihan täysin törppö sosiaalisesti. Hatunnosto naisille siitä että ovat taistelleet itselleen suuremman vapauden pukeutua niin kuin haluaa. Ehkä miestenkin pukeutuminen tästä vapautuu.