sivustahuutaja kirjoitti: ↑06.10.2021 15:41
exsu kirjoitti: ↑06.10.2021 15:09
Mä en ole ihan varma kuvitteleeko Sivustahuutaja, että me jotka olemme taipuvaisia näkemään asian yhteiskunnallisena ongelmana, olemme heittäytyneet täysin hyvinvointivaltion armoille? Ihan kun asiassa olisi vain kaksi ääripäätä. Voin toki puhua vain omasta ja rinnakkaisnikki So Hardin puolesta, mutta kyllä muutkin keskiluokkaiset tuppaavat valitsemaan asuinalueensa kaltaistensa keskuudesta, kasvattamaan lapsensa itsenäiseksi ja pärjääviksi ja panostamaan elämän perusedellytyksiin tavalla, jonka toivoo tukevan jälkikasvun matkaa pärjääväksi ja vastuulliseksi aikuiseksi.
Minun näkemykseni on, että meillä on erittäin toimiva yhteiskunta, jossa suurin hyöty melkein ongelmaan kuin ongelmaan olisi yksilän oman toiminnan lisääminen. Jos yksilöt eivät toimi toisin, niin minun on vaikea nähdä miten yhteiskunta voisi rekenteilla esimerkiksi puolittaa raiskausten määrän per capita.
Englannissakin luetaan Kitinää:
https://www.theguardian.com/commentisfr ... iolent-men
Mut tässä yllä lainaamassani kiteytyy mun mielestä luultavasti yksi tämänkertaisen toistensa ohi puhumisen perusasioista. Sivustahuutaja jankkaa ad nauseam siitä, että jos otamme yhteiskunnallisen ongelman annettuna, mitä yksilön kannattaa tehdä pärjätäkseen tämän ongelman kanssa ja pienentääksen riskiä siitä, että riski aktualisoituu oman tai lähipiirin kohdalle. Muut ehkä pyrkivät ajattelemaan enemmän sitä ongelmaa ja siitä eroon pääsyä, mitä sille pitäisi tehdä, eikä vain sitä, miten sen kanssa eletään.
Tavallaan tässä olisi melkein mahdollisuus konsensukseen, jos ei mennä siihen, että Sivustahuutaja kieltäytyy näkemästä sosiaalisten faktojen luonnetta (jolloin suhtautuminen niihin vaikuttaa niiden olemassaoloon hyvin eri tavalla kuin luonnonfaktojen tapauksessa) tai siihen, että Sivustahuutajalla on tällainen vanhanaikaisen teologisen markkinatalouden käsitys yksilön valinnoista sosiaalista kontekstia käsitteellisesti edeltävinä metafyysisen vapaina tekoina, eikä palautumattomasti rakenteeseen upotettuina ja siitä riippuvina juttuina. Mutta ei mennä siihen.
Tässä keskustelussa lähtökohta oli kuitenkin Tolppasen puheakti, jossa Tolppanen puhui nimenomaan yhteisiä asioita kollektiivisesta näkökulmasta vapaaehtoisesti ja omasta halustaan hoitavana poliitikkona. Sivustahuutajalle yksityishenkilönä voidaan sallia yhteiskunnallisesti väliinpitämätön, omaan napaan tuijottava näkökulma, mutta Tolppaselle tämä ei ole auki. Hän jos joku on avainasemassa muokkaamaan tätä yhteiskunnallista jäsennystä ongelmasta ja sen ratkaisemisesta. Ja siinä hänen jäsennyksensä on aivan sietämätön, moneen kertaan selitetyistä syistä. Tulee mieleen nämä kokoomuspolitiikot, jotka koettavat selittää poliittisen ongelman pois siirtämällä keskustelun yksilön pieniin tekoihin. Se on mahdollista yksityishenkilölle, joka ajattelee kapeasti ja tavallaan opportunistisesti omaa selviytymistään tai jopa menestystään annetussa poliittisessa todellisuudessa, mutta jos kognitiivinen apparaatti ei riitä näkemään poliittista ongelmaa ja poliittista käsittelytapaa, kannattaisi ehkä jättää just nimenomaan politiikka vähän kyvykkäämmille.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."