Joskus musiikin ostaminen on vaikeaa. Mä joku aika sitten päätin, että olisi korkea aika liittää Nancy Sinatran Bang Bang omiin kokoelmiin ja samalla ottaa hieman laajempaa tuttavuutta hänen musiikkiin. Sarjassa muusikoita joiden nimi on tuttu, mutta musiikista ei oikein mitään tietoa. Bang Bang lienee joillekin tuttu Tarantinon Kill Bill leffoista.
Mä olisin halunnut tuon levyn, mutta sitä ei tuntunut löytyvän CDnä ainakaan mitenkään helposti ja järkevään hintaan, niin hain pari kokoelmaa kirjastosta. Toinen kappale joka selvästi pomppaa esille erinomaisuudellaan on Let Me Kiss You:
Vaikka mun Morrissey tuntemus rajoittuu vuoden -97 kokoelmaan, niin jotenkin tuosta kappaleesta tuli voimakkaat Morrissey-fibat ja kun tätä postausta varten alkoi googlaamaan videoita, niin selvisi, että kyseessä tosiaan on Morrissey cover. Näin äkkiseltään kuulostaa, että Nancy vetää tän paremmin. Huomattavasti paremmin.
Morrisseyllä on hienoja sävellyksiä, mutta sovitukset ja tulkinnat on jotenkin yhtä mielenkiintoista kuin katselisi maalin kuivumista. Oon yrittänyt tykätä, mutta en oikein saa mistään kiinni. Hienosti tehtyä eikä mitään vikaa, mutta jättää mut kylmäksi. Sama kappale Nancyn versiona
Niin paljon enemmän särmää, voimaa ja tunnetta.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
