Gastroskopiaankin alkaa tottua, olikohan jo viides. Ei siellä isompia, yksi """epäilyttävä""" polyyppi jonka "ei pitäisi" olla vaarallinen, mutta toki patologille meni ihmeteltäväksi. Yritän ruinata vielä letkua persiiseen gastrolta. Alavatsakivut säteilevät nivusiin ja kiveksiin, enenevässä määrin. Haluan tietää missä mennään. Vaikka PSA-arvo oli normaali, .NET on ihan oma juttunsa. Se että se löytyi imusolmukkeesta indikoi sitä että leviäminen on sen perkeleen lähiaikojen suunnitelmissa.
Tunnekuohuja tulee välillä, mutta pysyvät hallinnassa. Huomaan heittäytyväni töihin maanisella vimmalla. Helpompi kun keskittyy duuniin, ei se jossittelu ja vatvominen vittu mitään auta. Tämä päivä meni taas remppakohteessa keittiön kimpussa, 12h meni taas huomaamatta. Yritän toki levätä välillä, mutta aina se ei vaan onnistu. Männäviikolla meni yksi yö 1.5h unilla ja aloitin työpäivän aamukolmelta.
Kuukauden jos jaksais painaa tuplavuoroa ni sitten olis kuukauden lepo. Hieman hirvittää ajatus 22h lentomatkasta. Jos lennon aikana iskee samanlainen kipukohtaus kuin tällä viikolla tuli ni ei o kanssamatkustajillakaan kivaa. Erityisesti jos alkaa semmoinen pierushow joita tulee harva se ilta. Voi vittu, "kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa - terroripiereskelemällä Quantasin laajarunkoisen keulasta perään"
Jos on oikein hyvä tuuri ni saan upgreidauksen jos busineksessä on tilaa. Meikäläisen tuurilla mut suljetaan ruumaan muiden koirien seuraksi.
Yritän kerätä rauhoittavia ja kipulääkkeitä """riittävästi""" käsimatkatavaroihin. Lentäminen pelottaa terveenäkin, saati sitten näin poikkeusaikana. En millään haluais perua tätä Australian reissua - on ihan todennäköistä että se voip olla viimeinen ulkomaanmatka - jos ei ikinä ni ainakin hiton pitkään aikaan.
Onkologi lupasi kirjoittaa englanniksi selostuksen mikä ukkoa vaivaa, jos joutuu jostain syystä reissun aikana kääntymään kengurumaan terveydenhoidon puoleen.
Itselläni myös immunosupressiivinen lääkitys. Aiheuttaa rajuja oireita.
