Teatteria

[nowaysis]

Tampereen teatterissa Päällystakki. Oli varsin koomillinen(välillä liiankin, itse kun pidän alkuperäiskertomusta kovin sympaattisena) ja synkkä kertomus työelämän raaistumisesta. Suosittelen vaikkapa kaikille, ja suosittelen lukemaan myös novellin etukäteen, ei vie pitkään.

[James Potkukelkka]

Venäläiset klassikot jatkuvat, Tšehovia taas Kansallisteatterissa (ed. kerta oli Vanja eno).

Ei nämä oikein mun simpukkaan kosketa. Kyllähän tämänkin katsoi, mutta en oikein ymmärrä, miksi nämä ovat _niin kova_ juttu. Ohjaus oli mun makuuni liian moderni. En esim. tajua, mikä arvo oli teoksen anakronismeilla, esim 1900-luvun alun venäläisessä huvilassa katsotaan hiihtoa tv:stä, varmasti tuo olisi sitä ohjaajan taidetta.. Itse olisin mielummin ollut ilman niitä.

Teoshan kertoo kolmen sisaren ja heidän veljensä elämästä pienessä sotilaskaupungissa. Siskot unelmoivat paluusta lapsuutensa hohdokkaaseen Pietariin, mutta eivät koskaan pääse sinne.

Venäläisten klassikoiden lyhyessä oppimäärässähän "juodaan teetä ja hikoillaan, sitten joku tekee itsemurhan". Tässä ei ollut itsemurhaa, yksi kuoli kaksintaistelussa.

Olisin varmaan pitänyt tästä enemmän, jos ohjaus ei olisi ollut niin moderni. Se, mikä näissä on mukavaa on, että henkilöhahmot muuttuvat ajan mukana.

[sivustahuutaja]

^ ”He haikailevat muutosta, mutta eivät itse tee mitään saadakseen muutoksen aikaiseksi.”
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kolme_sisarta

Ehkä toi on klassikko, koska simppelit jutut on klassikoita?

Kansallisteatterin klassikot tosin olen oppinut kiertämään kaukaa.

[Niba]

Kävin katsomassa suomenlinnassa ryhmiksen Elling esityksen
Siinä kaksi mielenterveysihmistä saa uutta ruutia elämää, kuten me kaikki

[James Potkukelkka]

Taas klassikoita.

"Huomenna hän tulee", Samuel Beckett. Paikka naapurissa eli Espoon Kaupunginteatteri. Teos on "most significant English-language play of the 20th century".

Vladimir odottaa ystävänsä Estragonin kanssa tien varressa puun alla salaperäistä Godot-nimistä henkilöä, joka ei koskaan saavu.

Odotin liikaa. Eihän tuollaisella alustuksella voi kuin pettyä.

Näytelmän voi tulkita monin tavoin, mutta ei se mielestäni riitä tekemään siitä hyvää. 2/5.

[urpiainen]

Odotin liikaa.

[James Potkukelkka]

Nyt päiväkävelyllä tuumin, että ehkä 2/5 oli liian kova tuomio. Jos jätetään pettymys pois, niin laitetaan 3/5.

[Bluntly]

Melkein tekisi mieli joskus käydä teatterissa, mutta kuitenkin paikalla on joku bättre folk-rouva, joka uinut hajusteissa ja saan hillittömän yskänkohtauksen.

[exsu]

Mä kävin viime viikolla katsomassa Tampereen työväenteatterin kellariteatterissa Pienen hauen metsästyksen. En ollut lukenut, mutta nyt tuntuu että pitäis. Varsin mainio kokonaisuus!

[urpiainen]

Kuten Kitinänsä hyvin lukeneet toki muistavat, mulla on ollut jonkinlainen semi-aktiivinen Ståhlberg-mania päällä joitain vuosia. Olen vähän ajatellut, että Suomen puoluekentän pöljäilyissä minulle ei oikein löydy poliittista kotia, mutta että ehkä ståhlbergiläinen edistyspuolue voisi tulla aika lähelle. Ja niinpä olen koettanut etsiä tämän tradition ilmentymiä nykyipäivän kotimaan puoluepolitiikasta. Usein aika turhaan.

Nyt ilokseni Ståhlberg-intoilusta on tullut laajemminkin muotia (hyvä, että suomalainen kulttuurieliitti lukee niin tarkkaan Kitinää!). Noin vuoden sisään olen päässyt lukemaan parikin uutta kirjaa Ståhlbergista, ja nyt viikonloppuna kävin katsomassa Kansallisteatterin 150-vuotisjuhlanäytelmän Ensimmäinen tasavalta, joka on siis käytännössä Ståhlbergin poliittinen elämäkerta. Teatteritaiteellisesti se ei ehkä ole hirveän vahva esitys, ja vaikka Ståhlberg on siinä keskiössä, esityksestä puuttuu kokonaan esimerkiksi henkilöhistoriallinen (keittiö)psykologisointi jossa tutkittaisiin sitä, mikä muovasi Ståhlbergin ajattelusta sellaista kuin se sitten oli. Näiden sijaan kyseessä on aika suora dokumenttiteatteri, joka käyttää aika paljon kertojaääntä ja selittävää tekstiä, ja jossa siis lähinnä kerrataan, mitä itsenäistymisen vuosikymmeninä tapahtui.

Mutta siis historiallisena kertauksena hyvinkin kiinnostava. Ja toivon tietysti, että tämä noussut kiinnostus Ståhlbergiin alkaa näkyä myös meidän aikamme poliittisessa elämässä.

[Ylermi Ylihankala]

Poikkesin jokin aikaa sitten Ismo Leikola standup showssa Nokia Areenalla. Tänään taas standuppia, nyt Teerenpelissä. Oon salaa ylpeä, et mulla on kaiken urheilufanituksen taustalla myös pieni kultturelli puoleni.

[James Potkukelkka]

^Seuraavaksi kirpparilta vakosamettitakki!

[Ylermi Ylihankala]

^Seuraavaksi kirpparilta vakosamettitakki!

Älä nyt hulluja puhu! Mut saanko kyldyyripisteitä siitä, että ostin vaimolle joululahjaksi viinikaapin?

[urpiainen]

Nyt kyllä Ylle kerää viinikaappeineen ja jatkuvine kulttuuri-iltoineen niin paljon kyldyyripisteitä, että vallan tunkee tontille. Joten vaikka en viime vuosina ole enää teatterijuttuja tänne juuri raportoinut, niin tunnen halua tulla korostamaan, että just vein samettitakkini katsomaan ruotsinkielistä, ranskalaislähtöistä ja yllättävän ahdistavaa homoseksuaalista väkivaltaa. Suosittelen aika koskettavana elämyksenä, Hesari ei ollut ylistyksessään perusteeton.

Teatteriarvio | Lilla Teaternin esitys Édouard Louisin kirjoista on ilmiömäinen onnistuminen
https://www.hs.fi/taide/art-2000011541466.html

[James Potkukelkka]

vaimolle joululahjaksi viinikaapin?

Tiskaamista varten?

[Ylermi Ylihankala]

vaimolle joululahjaksi viinikaapin?

Tiskaamista varten?

Arvotonta teatteria varten

[James Potkukelkka]

vaimolle joululahjaksi viinikaapin?

Tiskaamista varten?

Arvotonta teatteria varten

[urpiainen]

[Homeboy65]

Mitähän mieltä Bertolt Brecht (1898-1956) olisi em. arvottomasta teatterista?

[urpiainen]

No voisi esimerkiksi ajatella, että Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti on yksi ainakin Suomessa tunnetuimpia teatterisovelluksia hegeliläisestä herran ja rengin dialektiikasta, ja mahdollinen luenta olisi sellainenkin, että Brecht ilmentää dialektista kumousta, jossa herra onkin renkiä vähemmän vapaa nimenomaan suhteesta riippuvaisuutensa takia, osin juuri herran alkoholiriippuvaisuudella.

[Homeboy65]

Brechtin Runoja 1914 - 1956 on hieno kokoelma.

[James Potkukelkka]

Mulla oli mielikuva, että Bertolt Brecht on maailmankuulu Suomessa, mutta wikipedian mukaan hän oikeasti on maailmankuulu. Jopa niin, että hänen englanninkielinen laaja wikipedia-artikkelinsa ei mainitse Suomea ollenkaan

Edit: on siinä sittenkin yksi kappale

When war seemed imminent in April 1939, he moved to Stockholm, where he remained for a year.[62] After Germany invaded Norway and Denmark, Brecht left Sweden for Helsinki, Finland,[63] where he awaited a pending visa to the United States.[64] During this time he co-wrote the play Mr Puntila and His Man Matti (Herr Puntila und sein Knecht Matti) with Hella Wuolijoki, with whom he lived in the Marlebäck manor house in Iitti.

[Homeboy65]

No voisi esimerkiksi ajatella, että Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti on yksi ainakin Suomessa tunnetuimpia teatterisovelluksia hegeliläisestä herran ja rengin dialektiikasta, ja mahdollinen luenta olisi sellainenkin, että Brecht ilmentää dialektista kumousta, jossa herra onkin renkiä vähemmän vapaa nimenomaan suhteesta riippuvaisuutensa takia, osin juuri herran alkoholiriippuvaisuudella.

Tosta on tehty myös elokuva.