Orpon hallitus 2023-

[Vagabondo]

TEK ei osallistu poliittisiin mielenilmauksiin. Hyvä

[Bluntly]

Taidan vihdoinkin erota liitosta kun typerykset lähtivät mukaan moiseen.

Näköjään istun kyseisen kahden tunnin ulosmarssin aikana koulutunnilla. Mutta kai se eroaminen pitäisi siltikin tehdä.

[So Hard]

Taidan vihdoinkin erota liitosta kun typerykset lähtivät mukaan moiseen.

Näköjään istun kyseisen kahden tunnin ulosmarssin aikana koulutunnilla. Mutta kai se eroaminen pitäisi siltikin tehdä.

Veikkaan että noihin marsseihin osallistuu luottamusmiehet ja 2 hörhöä.

[James Potkukelkka]

Oho, kovaa kakkaa ; kelloon tuli juuri Hesarin tieto, että pks:n päiväkodit menevät kahdeksi päiväksi kiinni.

Hankala juttu lapsiperheille, joilla ei etätyömahdollisuutta.

[So Hard]

Oho, kovaa kakkaa ; kelloon tuli juuri Hesarin tieto, että pks:n päiväkodit menevät kahdeksi päiväksi kiinni.

Hankala juttu lapsiperheille, joilla ei etätyömahdollisuutta.

Niin, aika moni ei pääse töihin.

[urpiainen]

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010144634.html

Onneksi kykypuolue vastustaa poliittisia nimityksiä ja valitsee aina pätevimmän julkisiin virkoihin. Tämäkin kaveri on sisällöllisesti niin helkkarin pätevä, että muodollisista pätevyysvaatimuksista voidaan poikkeuksellisesti joustaa.

[James Potkukelkka]

Tämäkin kaveri on sisällöllisesti niin helkkarin pätevä, että muodollisista pätevyysvaatimuksista voidaan poikkeuksellisesti joustaa.

Niinhän uutisessa just sanotaan!1 Etkö lukenut!

[sivustahuutaja]

^ Kenelle puolue antaa hillotolpan, sille se antaa ymmärryksen.

[urpiainen]

Tämäkin kaveri on sisällöllisesti niin helkkarin pätevä, että muodollisista pätevyysvaatimuksista voidaan poikkeuksellisesti joustaa.

Niinhän uutisessa just sanotaan!1 Etkö lukenut!

No mä luin, mutta UM:n virkahenkilöt näköjään eivät!

Nimitykset | Ulko­ministeriön virkailija­yhdistys paheksuu Jori Arvosen nimitystä EU-edustuston päälliköksi: ”Räikeä toimi”: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010155847.html

[urpiainen]

Mä olen kiinnostunut melkein kaikista yhteiskunnalllisista ja poliittisista asioista, mutta työmarkkinajutut ovat aina olleet mulle vähän sellainen alue, jonne ei ihan mielenkiinto tahdo yltää. Asiantuntijatyössä, jossa harrastan palkkatyönä jonkinlaista työnantajan/johdon neuvonantoa sisältöasioissa, en ehkä oikein identifioidu kumpaankaan työmarkkinaosapuoleen. Koen itseni vähän ulkopuoliseksi, vaikka tämä on varmasti harhaa.

Mutta siis tänä aamuna Länsiväylän sumussa ajellessani kuuntelin radiosta Mika Helanderin ja Seppo Koskisen erinomaisen mielenkiintoista keskustelua nykytilanteen asettumisesta toisaalta suomalaisen työoikeuden ja toisaalta työmarkkinakäytäntöjen pitkään linjaan. Se oli kiinnostavaa, kun keskustelu pysyi riittävän korkealla abstraktio- ja teoriatasolla.

Koskisen mukaan nyt esitetyt muutokset ovat suoranainen paradigman muutos suomalaisessa työoikeudessa. Perinteisesti työoikeuden kantava ajatus on ollut nimenomaan työntekijän suojaaminen ja suoranainen etujen ajo. Sittemmin tähän on tullut mukaan työnantajan ja omistajan tai, jos niin halutaan, yrityksen kilpailukyvyn näkökulma. Tämän hallituksen suuri muutos on, että tämä alunperin sivuun jäänyt näkökulma on kääntynyt dominoivaksi.

Vastaavasti Helander selitti (tai ehkä tulkintani menee sekaisin joidenkin muiden juttujen kanssa, mutta menköön), että tämä hallitus on sillä tavalla rikkonut perinteisen suomalaisen neuvotteluasetelman, että on ottanut työnantajapuolen keskeiset tavoitteet hallitusohjelmaan asioiksi, jotka hoidetaan lainsäädännöllä eikä työmarkkinaosapuolien neuvotteluratkaisulla. Tästä on kyse, kun työntekijäpuoli valittaa työnantajapuolen haluttomuutta neuvotteluihin (niiden ei tarvitse, koska niiden haluamat asiat ovat hallituksen lainsäädäntölistalla) ja vaatii neuvotteluosapuoleksi hallitusta (joka ei suostu, koska asiat on poliittisesti jo neuvoteltu ja sovittu hallitusohjelmaan). Tämä myös virittää poliittisen lakkoilun ja poliittisen työtaistelun asetelman: hallitus on kaventanut perinteisen työmarkkina-asetelman merkityksettömäksi ja ottanut itse vahvan roolin. Samalla koetetaan viedä työntekijäpuolen neuvotteluasema sekä rajoittamalla poliittisten lakkojen mahdollisuutta että esittämällä, että hallitukseen kohdistuvat työmarkkinatoimet ovat demokratian vastaisia. Toki on samaan aikaan totta, että sisällöllisesti ay-liike on aika neliraajajarrutuksessa eikä esitä kovin konstruktiivisia avauksia uudistuksiin.

Minä tietysti ajattelen, että luotu tilanne on poliittisen osaamanttomuuden ja näköalattomuuden syytä. Eduskuntavaalien alla meillä oli se Hakaniemen ja Etelärannan aika hämmästyttävästi yhdessä kokoama jonkinlainen yhteisymmärryspöytäkirja siitä, miten rakenteellisia uudistuksia ja valtiontalouden tasapainotusta voitaisiin edistää sopimusteitse sinipunan kautta. Olin ihan varma, että tällä mennään eteenpäin, koska vaihtoehto oli länsi-eurooppalaisittain pöyristyttävä laitaoikeiston nosto hallitukseen. Mutta Marinin vimmaisen kompromissiton vaalikampanja, sekä kokoomuksen yhdistelmä persuuntumista ja halua selkävoittoihin teki tämän mahdottomaksi. Satoa niitetään nyt.

[James Potkukelkka]

Mä olen kiinnostunut melkein kaikista yhteiskunnalllisista ja poliittisista asioista, mutta työmarkkinajutut ovat aina olleet mulle vähän sellainen alue, jonne ei ihan mielenkiinto tahdo yltää. Asiantuntijatyössä, jossa harrastan palkkatyönä jonkinlaista työnantajan/johdon neuvonantoa sisältöasioissa, en ehkä oikein identifioidu kumpaankaan työmarkkinaosapuoleen. Koen itseni vähän ulkopuoliseksi, vaikka tämä on varmasti harhaa.

Mutta siis tänä aamuna Länsiväylän sumussa ajellessani kuuntelin radiosta Mika Helanderin ja Seppo Koskisen erinomaisen mielenkiintoista keskustelua nykytilanteen asettumisesta toisaalta suomalaisen työoikeuden ja toisaalta työmarkkinakäytäntöjen pitkään linjaan. Se oli kiinnostavaa, kun keskustelu pysyi riittävän korkealla abstraktio- ja teoriatasolla.

Koskisen mukaan nyt esitetyt muutokset ovat suoranainen paradigman muutos suomalaisessa työoikeudessa. Perinteisesti työoikeuden kantava ajatus on ollut nimenomaan työntekijän suojaaminen ja suoranainen etujen ajo. Sittemmin tähän on tullut mukaan työnantajan ja omistajan tai, jos niin halutaan, yrityksen kilpailukyvyn näkökulma. Tämän hallituksen suuri muutos on, että tämä alunperin sivuun jäänyt näkökulma on kääntynyt dominoivaksi.

Vastaavasti Helander selitti (tai ehkä tulkintani menee sekaisin joidenkin muiden juttujen kanssa, mutta menköön), että tämä hallitus on sillä tavalla rikkonut perinteisen suomalaisen neuvotteluasetelman, että on ottanut työnantajapuolen keskeiset tavoitteet hallitusohjelmaan asioiksi, jotka hoidetaan lainsäädännöllä eikä työmarkkinaosapuolien neuvotteluratkaisulla. Tästä on kyse, kun työntekijäpuoli valittaa työnantajapuolen haluttomuutta neuvotteluihin (niiden ei tarvitse, koska niiden haluamat asiat ovat hallituksen lainsäädäntölistalla) ja vaatii neuvotteluosapuoleksi hallitusta (joka ei suostu, koska asiat on poliittisesti jo neuvoteltu ja sovittu hallitusohjelmaan). Tämä myös virittää poliittisen lakkoilun ja poliittisen työtaistelun asetelman: hallitus on kaventanut perinteisen työmarkkina-asetelman merkityksettömäksi ja ottanut itse vahvan roolin. Samalla koetetaan viedä työntekijäpuolen neuvotteluasema sekä rajoittamalla poliittisten lakkojen mahdollisuutta että esittämällä, että hallitukseen kohdistuvat työmarkkinatoimet ovat demokratian vastaisia. Toki on samaan aikaan totta, että sisällöllisesti ay-liike on aika neliraajajarrutuksessa eikä esitä kovin konstruktiivisia avauksia uudistuksiin.

Minä tietysti ajattelen, että luotu tilanne on poliittisen osaamanttomuuden ja näköalattomuuden syytä. Eduskuntavaalien alla meillä oli se Hakaniemen ja Etelärannan aika hämmästyttävästi yhdessä kokoama jonkinlainen yhteisymmärryspöytäkirja siitä, miten rakenteellisia uudistuksia ja valtiontalouden tasapainotusta voitaisiin edistää sopimusteitse sinipunan kautta. Olin ihan varma, että tällä mennään eteenpäin, koska vaihtoehto oli länsi-eurooppalaisittain pöyristyttävä laitaoikeiston nosto hallitukseen. Mutta Marinin vimmaisen kompromissiton vaalikampanja, sekä kokoomuksen yhdistelmä persuuntumista ja halua selkävoittoihin teki tämän mahdottomaksi. Satoa niitetään nyt.

On totta, että muutosta haetaan. Perinteisesti eduskunta on luovuttanut demokraattisen valtansa ulkoparlamentaarisille korporaatioille. Ne ovat keskenään neuvotelleet, ja valmiit lakiesitykset on tuotu eduskuntaan ohjeella "pilkkuakaan ette muuta", ja eduskunta on kuuliaisesti toiminut kumileimasimena. Nyt eduskunta ja hallitus ottavat itselleen niille perustuslain mukaan säädetyn aseman. Tietenkään kukaan ei vapaaehtoisesti luovu vallasta. Hallitus ja eduskunta taistelevat demokratian puolesta.

[sivustahuutaja]

^ Ylipäätään ay-liikkeen ja työnantajajärjestöjen keskinäinen suhmurointi tuntuu oudolta avoimessa taloudessa. Kuinka paljon ay-liike edustaa virolaista raksamiestä ja kuinka paljon työnantajapuoli edustaa Lidlia?

[James Potkukelkka]

^ Ylipäätään ay-liikkeen ja työnantajajärjestöjen keskinäinen suhmurointi tuntuu oudolta avoimessa taloudessa. Kuinka paljon ay-liike edustaa virolaista raksamiestä ja kuinka paljon työnantajapuoli edustaa Lidlia?

Pientyönantajiakaan ei ole edustanut kukaan.

[urpiainen]

On totta, että muutosta haetaan. Perinteisesti eduskunta on luovuttanut demokraattisen valtansa ulkoparlamentaarisille korporaatioille. Ne ovat keskenään neuvotelleet, ja valmiit lakiesitykset on tuotu eduskuntaan ohjeella "pilkkuakaan ette muuta", ja eduskunta on kuuliaisesti toiminut kumileimasimena. Nyt eduskunta ja hallitus ottavat itselleen niille perustuslain mukaan säädetyn aseman. Tietenkään kukaan ei vapaaehtoisesti luovu vallasta. Hallitus ja eduskunta taistelevat demokratian puolesta.

Ymmärrän näkökulman, ja olen sen verran soininvaaralainen, että suhtaudun aika varauksellisesti ay-liikkeeseen ja sen kykyyn olla hyvin perustellun yhteiskunnallisen rakennemuutoksen edistäjä. Jarruttaja on pikemminkin roolinsa ollut viime aikoina. Mutta joskus oli toisin, en väheksyisi työntekijöiden järjestäytymisen ja kollektiivisen neuvotteluvoiman merkitystä pohjoismaisen hyvinvointivaltion, siis maailmanhistorian parhaan yhteiskuntamallin, rakentamisessa. Myös tuo yksioikoinen näkökulmasi demokratian puolesta taistelusta kuulostaa vähän sellaiselta twitter-persujen (olivatpa kokoomuksessa tai persuissa) hihhuloinnilta. Pidän ihan mahdollisena, että hallitus/eduskunta voi delegoida sopimusvaltaa työmarkkinaosapuolille, ja ainakin joskus tällä on saatu hyviä tuloksia kokonaisedun kannalta. Ja voi olla, että polarisointia purkava nevotteluasetelma on itsessään tärkeä. Mutta kuten sanottu, tää ei ole mun ydinalueita, saatan muuttaa käsityksiäni nopeastikin.

[sivustahuutaja]

^
Jos vertaat pohjoismaita esimerkiksi Alankomaihin, Sveitsiin, Kanadaan, Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, niin miten näet että ay-liike on meillä parantanut enemmän työväestön oloja kuin mitä noissa maissa on tapahtunut?

EDIT: Ja millä perusteella Suomea voi edes verrata Tanskaan ja Ruotsiin, jossa työmarkkinat ovat huomattavan paljon joustavammat? Suomi vertautuu kankeudessan vain Norjaan.

[urpiainen]

Ja millä perusteella Suomea voi edes verrata Tanskaan ja Ruotsiin, jossa työmarkkinat ovat huomattavan paljon joustavammat? Suomi vertautuu kankeudessan vain Norjaan.

Mun mielestä just näihin vertailu on tosi kiinnostavaa; ongema on enemmän siinä, että vertailua tehdään, molemmilta puolin, tarkoitushakuisesti rusinoita pullasta poimien. Kokonaisvaltaisemmalla otteella saataisiin paljon kiinnostavaa irti. Muistan, kun joskus takavuosina luin sen Stubbin pääministerinä Anders Borgilta ja Juhana Vartiaiselta tilaamaan raportin Suomen tilanteesta ruotsalaisesta näkökulmasta katsottuna. Sitähän moitittiin tosi kokoomuslaiseksi, mikä ehkä on ymmärrettävää, kun katsoo näitä kolmea keskeistä toimijaa, mutta oli se tosi paljon fiksumpi katsaus näihin nytkin pinnalla oleviin teemoihin kuin mitä yleensä julkisuudessa näkee.

[sivustahuutaja]

^
Vertaillaan sitten:
- Tanskan työmarkkinat ovat olleet huomattavasti joustavammat kuin Suomen
- Tanskassa on korkeampi ansiosidonnainen
- Tanskassa on korkeammat palkat
- Tanskassa irtisanomiskynnys on matalampi
- Poliittiset lakot kielletty
- Ei sunnuntaikorvausta laissa
- Tanskassa on huomattavasti matalampi työttömyys

On ihan pölkkypäistä sanoa, että molemmilla mailla on sama "pohjoismainen malli".

[sivustahuutaja]

Tässä kuva työmarkkinoiden joustavuudesta. "Pohjoismainen malli" ei näytä tarkoittavan yhtään mitään. Tämä on 2020 tilanne. Norja esim. on jo petrannut paljon aiemmasta tässä kohtaa. Jännästi taas aika hyvin supermaita tuolla joustavimmassa päässä.

[urpiainen]

"Pohjoismainen malli" ei näytä tarkoittavan yhtään mitään.

Sehän on aivan tavanomainen käsite niin akateemisessa keskustelussa kuin poliittisessa debatissakin, karkeasti yhteiskuntajärjestelmä, jota luonnehtii jonkinlainen perheyhtäläisyyden piiriin kuuluva kokoelma poliittisia ja taloudellisia linjauksia sekä kulttuurisia käytäntöjä. Keskeistä on perinteinen liberaali demokratia, jossa enemmistön tyrannian sijaan suojataan vahvasti erilaisia vähemmistöjä, sekä edustuksellista demokratiaa kattavasti täydentävä kansalaisyhteiskunta, jonka avulla erilaiset poliittisessa käsittelyssä sivuun jäävät intressit pyritään nekin saamaan järjestäytyneen, hallitun ja hillityn, joskus jopa byrokraattisen käsittelyn piiriin. Tavoitteena on luoda yhteiskuntaa, jossa asiat ratkaistaan neuvottelemalla ja kaikki huomioiden. Edellytyksenä on vahvat instituutiot, hyvin suojatut poliittiset vapaudet ja oikeudet, vapaa markkinatalous yhdistettynä hyvin vahvoihin suojaverkkoihin ja mahdollisuuksien tasa-arvon tekijöihin. Tyypillisesti tällaista yhteiskuntaa luonnehtii aika korkea verotusaste, laaja julkinen sektori, hyvät peruspalvelut, ja esimerkiksi juuri kollektiivinen sopiminen työmarkkinoilla.

Tiedämme, että tällaiseksi ylätason käsitteeksi "pohjoismainen malli" on merkitykseltään erityisen tarkka ja hyvin määritelty, koska joskus 2000-luvun alussa Ruotsin demarit hakivat ja saivat käsitteelle merkkisuojan Ruotsin patentti- ja rekisterihallitukselta.

[sivustahuutaja]

^
Jos pohjoismaisessa mallissa voidaan kivuitta toteuttaa Tanskan joustot, niin silloinhan ay-liike vastustaa nyt lakoilla pohjoismaista mallia? Vai mitä konkreettista tämä malli tarkoittaa? Jos sanalla ei ole merkitystä esim- työmarkkinoiden kohdalla, niin miksi käyttää termiä? Käytetään vaikka termiä mokkapala, jos se tarkoittaa yhtä vähän?

[urpiainen]

Sä vouhotat taas menemään sellaisella sturm und drangilla, että vähän vaikea pysyä sun siirtojesi perässä, tai ymmärtää mihin ihmeeseen pyrit, mutta koetetaan nyt vielä kerran selittää, vaikka mun mielestä vastaukset on jo tulleet tässä.

Jos pohjoismaisessa mallissa voidaan kivuitta toteuttaa Tanskan joustot, niin silloinhan ay-liike vastustaa nyt lakoilla pohjoismaista mallia?

Kuten sanoin, pohjoismainen malli on epämääräinen, mutta kuitenkin saman perheyhtäläisyyden sateenvarjon alle tunnistettava joukko yhteiskunnallisia käytäntöjä siten, että malli sekä muuttuu ajassa että saa erilaisia tulkintoja eri maissa. AY-liikkeen viesti on ollut, että haluavat neuvotella kokonaisuudesta, ei siten, että osa asioista säädetään lailla ja neuvotellaan valituista murusista. Jos halutaan siirtyä kohti Tanskan mallia, AY-liikkeen näkökulmasta pitäisi neuvotella siitäkin laajemmin, ei säätää vain joitain yksipuolisesti valikoituja piirteitä siitä. Lisäksi tässä on tämä vähän itseensä viittaava metataso, että kokonaisuutta koskeva neuvottelu itsessään on yksi pohjoismaisen mallin piirteistä, jota hallituksen toimintatapa tietystä näkökulmasta jo rikkoo riippumatta säädösten sisällöstä. Ylle lainaamani väitteesi kuulostaa aivan pöhköltä.

Pohjoismaisen mallin toin mukaan keskusteluun lähinnä siksi, että Dave esitti tuon vähän mikaaaltolamaisen juhlallisen julistuksensa siitä, miten toimillaan hallitus taistelee demoratian puolesta anti-demokraattisia voimia vastaan, ja pidin sitä ehkä vähän yksinkertaistavana näkemyksenä. Erityisesti siinä mielessä, että liberaali demokratia on laajempi juttu kuin parlamentarsimi enemmistön tyrannialla, ja pohjoismaisessa olioitumisessaan - joka on tuottanut ne parhaat yhteiskunnat - liberaali demokratia on tyypillisesti korostanut kanslaisyhteiskuntaa, järjestöjä ja järjestäytymistä, sekä kollektiivista sopimista. Ei ole täysin ongelmatonta, miten demokratian v. anti-demokratian rintamalinja tässä kontekstissa jäsentyy.

[sivustahuutaja]

^ Uskoisin ay-liikkeen halun neuvotella, jos he olisivat julkaisseet jonkin neuvottelukelpoisen tavoiteohjelman. Halu päästä jarruttamaan neuvotteluihin ei ole neuvotteluhalua.

[urpiainen]

Mutta siis tänä aamuna Länsiväylän sumussa ajellessani kuuntelin radiosta Mika Helanderin ja Seppo Koskisen erinomaisen mielenkiintoista keskustelua nykytilanteen asettumisesta toisaalta suomalaisen työoikeuden ja toisaalta työmarkkinakäytäntöjen pitkään linjaan. Se oli kiinnostavaa, kun keskustelu pysyi riittävän korkealla abstraktio- ja teoriatasolla.

Tässä YLEn kuvaus keskustelusta, joka on varmaan just se keskustelu, jonka radiosta kuulin. Voi olla, että olen kuullut sinne aika paljon sellaista, jota siellä ei oikeastaan sanottu:

https://yle.fi/a/74-20072217

[urpiainen]

^ Uskoisin ay-liikkeen halun neuvotella, jos he olisivat julkaisseet jonkin neuvottelukelpoisen tavoiteohjelman. Halu päästä jarruttamaan neuvotteluihin ei ole neuvotteluhalua.

Tästä ei ole erimielisyyttä:

Toki on samaan aikaan totta, että sisällöllisesti ay-liike on aika neliraajajarrutuksessa eikä esitä kovin konstruktiivisia avauksia uudistuksiin.

suhtaudun aika varauksellisesti ay-liikkeeseen ja sen kykyyn olla hyvin perustellun yhteiskunnallisen rakennemuutoksen edistäjä. Jarruttaja on pikemminkin roolinsa ollut viime aikoina.

[sivustahuutaja]

^ Tuossa tapauksessahan ay-liike on luopunut oma-aloitteisesti "pohjoismaisesta mallista", joten nyt hallitus sitten toteuttaa jotain muuta mallia, jonka nimi olkoon vaikka mokkapalamalli.