Vagabondo kirjoitti: ↑29.07.2024 8:59
Mutta nykyään näiden tuotteiden piirtely tietokoneella on niin helppoa, ettei oikein ole enää mitään nähtävää.
CGI:stä olen jossain määrin samaa mieltä. Esim Iron Manin haarniska osissa 1 ja 2 oli tehty practicalin näköiseksi ja se toimi helvetin hyvin, mutta jatkossa siitä tehtiin joku typerä "nano-versio" joka on aivan vitun dorka ja typerä. Hollandin Spideyn "ilmeileviä silmiä" vierastin ensin, mutta kokonaisuus toimii itse asiassa aika hyvin.
Valoefekteissä pl Dr Strange tehdään aina sama moka - ne eivät valaise ympäristöään lainkaan. Falskin näköistä.
Ihme juttu, että softien ja raudan kehittymisestä huolimatta massan mallintaminen hahmoissa uskottavasti on niin vaikeaa. TJEU "Infinity Warin" alkukohtaus, jossa Hulk ja Thanos nekkaavat. Molempien pitäisi olla jotain 500-kiloisia jättejä, mutta käsi ja jalka heiluu kuin kärpässarjalaisilla. Ammattinyrkkeiyä tai UFC:tä seuranneet tietävät, että superraskassarjalaiset ovat aika hitaita ja väsyvät äkkiä. Lihas painaa ja massan liikuttaminen vaatii energiaa.
MCU on saanut paljon rapaa siitä, että polkevat tehosteiden hintoja koska vääntövoimaa isona asiakkaana on, vaativat mahdottomia deadlinejä ja välillä tehosteita muokataan ja uusintakuvataan suunnilleen tuntia ennen ensi-iltaa. Se jossain määrin näkyy lopputuloksessakin.
^
Damn. Ennen on toiminut se, että menee back-napilla katsomaan keskustelua ja forwardilla jatkaa viestiään. No, kirjoitin pitkästi siitä kuinka ysärillä tein 3D-koodia (env mapping ja varjot), ja leffoissa käytetyn renderöinnin pitäisi osata valot, paitsi jos vähän vaan efektoidaan jälkikäteen.
1 & 2 siis erinomaisia pelejä molemmat. Ja turha tulla selittämään, että aivottomasta ammuskelusta ei saisi aikaan ok leffaa. John wickit ovat saaneet ihan ok arviot ja yleisö on tykännyt. John Wick on hyvä esimerkki, että hyvästä pelistä voi tehdä hyvän elokuvan, vaikka edes mitään peliä ei koskaan olisi ollut olemassakaan.
Allu-frankun kahden parhaan teoksen "Alien" ja "Aliens" jälkeen on "Romulus "nuupahtaneen IP:n viimeinen ryhtiliike ja yritys karsia rönsyt ja palata alkujuurilleen. "Alien: Covenant" ja "Prometheus"-rönsyt on karsittu tarkasti pois liki kokonaan. "Alien III" näkyy ehkä ruskeana ruosteisena yleisvärinä ja "Resurrection" kolmannen näytöksen fiaskona.
Alussa nähdään että Wey-Yutan (Weyland-Yutani, se PAHA korporaatio) pelastusalus onnistuu löytänään Ripleyn räjäyttämän "Nostromon" jäännökset ja siellähän luuraa jonkinlaista xeno-elämänmuotoa, joka kiikutetaan useassa yhteydessä viitatulle bioasejaokselle jatkokehitykseen.
Loikka ajassa eteenpäin, kuppaiseen W-Y -kaivossiirtokuntaan, josta joukko sopimusorjuudessa kärsiviä tweenejä yrittää rimpuilla korporaation kuristusotteesta ja päästä pakoon paratiisiin. Helppo samaistumiskohde nuorille nollatuntilaisille, jotka juotuvat painamaan 2-3 pätkätyötä putkeen to "make ends meet". Tilaisuus tähän tarjoutuu kiertoradalle eksyneestä aluksesta, josta toivotaan kyytimediaa : "paskahommista paratiisiin."
Ei liene kenellekään yllätys, että pienten pahaenteisten tunnelmavihjailuden jälkeen tunnelmavalaistulla Dead Space-henkisellä avaruusasemalla alkaa koneet piippailla cryo-kennojen stoppaamisen merkiksi ja facehuggereita vilistää seinät täynnään. Kohta ollaan jo chest-bursterissa ja lyhyen koteloinin jälkeen täysikasvuisessa xenossa.
Hyvää tässä filkassa oli muutama oikeasti omaperäinen oivallus ja jopa pari "fuck yeah!" hetkeä (en spoilaa tarkemmin mutta vihjeinä "Zero-G" ja "alienin happoveri." Painovoiman kanssa pelaamista ei ole käytetty koko frankussa lainkaan, joka näin jälkiviisastellen on käsittämätön laiminlyönti. Rakastin myös (nyt jo aika retroa) Ron Cobb-designiä, joka näkyi infonäytöissä, konsoleissa, ovien infotarroissa ja avaruuspuvuissa. Tuttuja kohtauksia, ääniä, dialogia oli ripoteltu harkiten tuomaan meille senioreille lämpimän fiiliksen.
Huonoa on liiallinen selittäminen ja kiire. Ekassa "Alienissa" mentiin 5-10 min ilmaan sanaakaan dialogia. Annettiin kuvan puhua. Tunnelma kehiteltiin, ja chestbursteri pilasi avaruusaluksen tapetit ja tunnelman muistaakseni vasta runtime 60 minuutin kohdalla, elokuvan puolivälissä. Sama juttu "Aliensin" kanssa - ensimmäisen xenot kohdattiin vasta elokuvan puolivälin tienoilla. Ridley Scottin "Alienin" koko visuaalinen ilme oli aivan uutta. Avaruus oli ollut aikaisemmin valkokankaalla neutraali, puhdas ja siisti. "Alienin" rekkakuskit-avaruudessa kulkivat ruosteisessa, pimeässä ja kostean ahdistavassa avaruusaluksessa.
"Romuluksessa" sen sijaan ei juuri tunnelmia malteta kehitellä. Välillä tulee tunne, että katson FPS-pelin cut-scene maratonia, jossa hirveellä vauhdilla höpötetään seuraava mission briiffi, ennen kuin päästetään pelaaja pulssikivääri tanassa metsästämään.
Käsiksessä näkyy koko ajan tuskallisen selvästi varman päälle peluu. Avainkohtauksia, ideoita ja dialogia on selvästi kirjoiteltu post-it-lapuille ja käsikirjoittaja(t) ovat sieltä säännöllisesti ripanneet. Tavallaan ymmärrän tämän. Elokuvat ovat kalliita tehdä, eikä yksikään rahoittaja tai tuottaja preferoi "otetaan riskejä, tehdään jotain ihan uutta!" sen sijaan että "hei, tämä toimi aikaisemminkin, lisätään vähän tätä sekaan!"
En valitettavasti pystynyt solmimaan minkäänlaista tunnesidettä yhteenkään hahmoon, ehkä tämä olisi se sukupolvien välinen huilu. Katsojan täytyy välittää hahmoista jotta välittäisi kuinka heille käy. Erittäin tärkeä asia katsomiskokemuksen kannalta. Sarkastisen hymähdyksen aiheutti myös roolituksen etninen mixi. Ainoastaan eskimo puuttui.
Alussa jo annettiin vihjaus, että jonkinlaista ihmis-alien hybridiä voisi olla luvassa ja voi veljet miten surkea esitys se oli. Huutonaurattava antikliimaksi. Eivätkö tekijät oppineet mitään "Resurrectionista?" HR Gigerin taiteessa on kuitenkin aidosti häiritsevä hieman ihmis-alien-hybriejä, kuten "Species":in S1L. Olisitte ammentaneet jotain sieltä. Nyt saatiin "slender-man hännällä".
Muuten sekä practical- että CGI-tehosteet olivat varsin asiallisia, avaruusnäkymät asteroidivöineen jopa erikoisen hienoja. Enpä keksi voiko tätä "välityötä" jatkaa tämän pisemmälle. Disney kyllä greenlaittaa jatkon, jos taalaa tulee tarpeeksi ja muistaakseni seuraavaksi olisi teevee-sarjaa aiheesta tulossa.
Verdict:
pintapuolisesti korjattu rakas vanha harrasteauto, joka yrittää houkutella myös kylän nuorisoa kyytiin kun paappa ei jaksa ajella.
Tähdet: visut **** Juoni ***
EDIT: hillitön määrä typoja
Viimeksi muokannut KKK, 21.08.2024 14:46. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Jos et ole elänyt tynnyrissä viimeistä kuukautta, saatat olla tietoinen että valkokankaan pitkäikäisin agentti Bondin Jaska tekee come-backia ryminällä uuden leading-manin voimin.
Aikamoisesta väsähtämisestä kärsinyt Bond-sarja hoiperteli haudan partaalla koko 1990-luvun. Tuotantoportaassa on nähtävästi lyöty viisaat päät yhteen ja todettu: "mitäpä menetettävää meillä on, palataan juurille".
Daniel Graigin Bond on ensimmäistä kertaa Ian Flemingin luomuksen näköinen. Synkkä, julma, macho yksinäinen susi, joka ei kaihda teloituksiakaan. Siinä missä edeltäjänsä esiintyivät aina vähintään yksirivinen mittatilauspuku päällään, Graig liikkuu luontevasti myös uimahousuissa ja havaiji-paidassa (!!!) Toimintakohtauksen ovat vauhdikkaita ja ensimmäistä kertaa sitten Sean Conneryn ajan ei Bond-fanin tarvitse katsella hand-to-hand -taistelukohtauksia myötähäpestä kiemurrellen. Danny-boylla on ollut hyvä Krav Maga-kouluttajat.
Niljake Le Chiffre on eleettömyydessään parhaita Bond-roistoja sitten klassikko-Blofeldin. Aikaisemmista rainoista tutut sivuhahmot on nakattu kierrätykseen, ainoastaan Dame Judi Dench jatkaa Ämmän roolissa. Tittelijakso on tehty perinteitä noudattaen ja on ehdottomasti yksi tyylikkäimmistä kautta sarjan. Chris Cornellin tunnari kuulostaa myös varsin kelvolta kaikenmaailman Madonna-rääkyjäisten jälkeen.
Ainoat miinukset siitä, että filkka on vähän turhan pitkä. Haukottelemaan ei ehdi, mutta kyllä tämän tarinan olisi kahdessa tunnissa kertonut.
Arvio: 00007
Katsoin näköradiosta äsken ja en muistanutkaan, miten hyvä tämä oli. Paras Bond.
A24-tuotantoyhtiö yllättää jälleen positiivisesti. Mainion "Civil Warin" tuottanut yhtiö tarjoaa cinemafiileille tällä kertaa kauniin pikku kasari-homage B-filmislasherin, jonka yleisviba on vaikeasti kuvailtavalla tavalla häiritsevä, ahdistava mutta samalla jotenkin pirun kiehtova. Tämän elokuvan maailmassa eivät neon-pastellit juhli vaan yleissävy on tummanpunainen, synkkä ja uhkaava.
Eletään kasarin puoliväliä Los Angelesissa. "Night Stalker"-sarjamurhaajaa hiipii tappamassa ihmisiä vuoteisiinsa ja kaupunki on peloissaan. Tarinan keskiössä on hämärää menneisyyttä piilotteleva ja pakeneva pornofilmitähtönen, joka onnistuu nappaamaan ensimmäisen oikean elokuvaroolinsa. Kauhufilmin jatko-osasta, mutta kuitenkin. Aika moni A-listalainen on aloittanut kauhufilmeistä.
Kannoille liimautuu iljettävä yksityisetsivän renttu kiristämään menneisyyden synneillä. Tyttö tekee mitä tytön täytyy. Aika pahojakin asioita.
Kasari näkyi ja tuntui kiitettävästi. Diggasin että musiikki-scoressa oli tehty ei-ilmeisiäkin valintoja - enpä muista kuulleeni FGTH:n "Welcome To The Pleasuredomea" missään elokuvassa, ikinä! Pääosan Mia Goth oli minulle uusi tuttavuus, mutta daamillahan on jo useampi rooli takana ja näemmä tuottajan pallit, arvostus. Sivustoilla hääräsikin sitten erittäin solidi ensemble-cat ml. Liz Debicki, Kevin Bacon, Giancarlo Esposito, Michelle Moynaghan ja Bobby Cannavale. Keijo Pekoni on kyllä erinomaisen taitava luomaan kertakaikkiaan vastenmielisiä ihmissaastoja eikä hän petä tälläkään kertaa.
Tykkäsin 3/5. Ihme, että näin hidastempoinen elokuva on saanut näin paljon katsojia.
Tuo "ulkopuolinen länsimaalainen suorittaa miehuuskokeet ja saa alkuasukkaiden kunnioituksen" on nähty niin monta kertaa, että ei siitä oikein jaksa enää innostua.
Harmitti , miten Fremenit Paul Atreidesin johdolla kaappaavaat Padishahan keisarin. Keisari on siis tunnetun maailmankaikkeuden ehdoton hallitsija, joka tietoisesti tulee alueelle, jossa tiedetään operoivan vihamielisiä joukkoja. Silti paimentolaisporukka onnnistuu vangitsemaan hänet. Eh? Jollain mestarillisella sisäpiirin petoksella tuo voisi onnistua, mutta sellaista ei elokuvassa ollut.
Viimeksi muokannut James Potkukelkka, 25.08.2024 14:59. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Katsoin viimein Civil Warin Sf anytimesta. Piti ostaa hintaan 15€, ei vielä vuokrausmahdollisuutta.
Hesarin 5/5 arvostelu laittoi odotukset liian korkealle. Ihan jeesch. Paradoksaalisesti parasta oli aika hidas road movie -osuus, lopun (kliimaksiksi tarkoitettu??) 20 min Washingtonin katutaisteluita oli tylsää. Noita on nähty niin paljon.
Kirsten Dunst veti hyvin. Ehkä paras oli kuitenkin hyytävän kammottava (irl Kirstenin mies) Jesse Plemons pikkuroolissa sadistisena sekopää militanttina.
Lopputekstissä oli executive producerina joku timo
Joka lienee aiemmn mainitsemani suomalaisten eläkevarojen sijoittaja.
Hämmästyttävän pitkä aika on Tim Burtonin Beetlejuice-kauhukomediaklassikosta ehtinyt vierähtää, onko peräti 36 vuotta?
B2:n tarina on oikeastaan aika ohkainen ja edeltäjäänsä melankolisempi. Kuoleman lopullisuus sivutettiin ensimmäisessä viihteenä, mutta ohjaaja selvästi on itsekin ikääntynyt ja tietää että oma siirtymisensä tuonpuoleiseen on nyt, puoli ihmisikää myöhemmin eläkeiän kynnyksellä, selvästi lähempänä. Vaikka kyseessä on komedia, näin tässä myös paljon haikeita harmaan sävyjä.
Beetlejuice saa enemmän valkokangasaikaa ja hyvä niin. Joukosta ovat poissa Maitlandin pariskunta (Alec Baldwin ja Geena Davis) sekä Charles Deetz (jeffrey Jones, joka on oikeastikin kuollut). 100 minuutin pätkä olisi etenkin ensimmäiseen kolmannekseen kaivannut terävöittämistä, mutta vauhti onneksi kiihtyi loppua kohti. Tervehdin ilolla mukaan sekoitettuja eri tyylejä (nukkeanimaatio ja italo-giallo mv-elokuvapätkä) sekä Tuonpuolesen laajentamista. Uusista hahmoista Monica Bellucci jäi valitettavasti seinäruususeksi, hänelle olisi kannattanut antaa enemmän näyteltävää.
Arvostus myös siitä, että maestro pitää kiinni visuaalisesta omaperäisestä tyylistään ja suuri osa efekteistä on practicalia. Virkistävää näin CGI:n ylivallan aikana.
Kuultuani hankkeesta ensimmäinen ajatus oli "ahaa, maestron pahasti laskusuuntainen ura kaipaa hittiä", mutta kyllä tämä olemassaolonsa oikeutti. Annetaan kolme hiekkamatoa viidestä. Kolmatta Beetlejuicea varten tarvitaan sitten huomattavasti lisää evästä.
Kävin juuri BJBJ:n katsomassa teatterissa ja osan aikaa jopa pitkästytti. Ei mitään uutta edelliseen ja huikea näyttelijäkaarti alikäytettiin kehnolla juonen kuljetuksella. Visuaalisesti toki hieno, mutta siinä se melkein oli.
Valitsin firman tyhy-päiväksi kuitenkin keveää hömppää.
Leffahan ei vähimmässäkään määrin ole edes "inspired by true events", vaan puhdasta fantasiaa.
Romanttinen komedia, jossa ei niin kauheasti ole sitä romantiikkaa eikä komediaa. Mielenkiintoista, että 2024 voidaan tehdä noin kliseinen homo-karrikatyyri kuin feikki kuulasleutumisen ohjaaja. Mutta ehkä sen voi ajatella johtuvan siitä, että leffa sijoittui vuosiin 68-69.
Scarlett Johansson ja Channing Tatum ovat komea pari.
Leffassa muutamaan otteeseen (ilmeisen tarkoituksellisesti) oli puvustettu niin, että Tatumin tiukan puseron alta näkyy alla oleva tank top aluspaita. Exploitaatiota!
Leffan paras hahmo (homo-ohjaajan ohella) oli Woody Harrelsonin esittämä fixeri.
