Pappailu 2.0

[Vagabondo]

^
Hyvin hoisin vastuuni siis!

Ei, kyllä mä vielä odottelen sun osuutta kustannuksista

[James Potkukelkka]

Mä otan tästä kunnian.

[James Potkukelkka]

Nuorempi Ruotsissa opiskeleva tyttö tänään lähtee loppuvuodeksi vaihtoon Dallasiin.

[Homeboy65]

Kuka dallas mun kengän päälle?

[Homeboy65]

Repliikki TV-sarjassa Dallas:
- Sue Ellen - before she sues you.
(Sue= haastaa oikeuteen)

[urpiainen]

Repliikki TV-sarjassa Dallas:
- Sue Ellen - before she sues you.
(Sue= haastaa oikeuteen)

Ei mitään kierrätystä! Haluamme tuoretavaraa!

search.php?keywords=sues&terms=all&auth ... ubmit=Etsi

[Penix-lintu]

Niin, se olisi 4/5 nyt oppivelvollisuuden piirissä, ensi vuonna viideskin.

Tänään oli aika haikea olo kun isoin (ja melkein vanhin) vaan vilahti kotona käymässä ennen kun pyyhälsi pyörällään Nuokkarille ennen potkupallotreenien alkua. Hupaisasti myös nuorin on propagoitunut potkupalloon ja vieläpä kilpailevaan seuraan tuon jehun kanssa.

Uimakoulua, Telinevoimistelua, Luistelua, Telinevoimailua, Viulu-opistoa, Pyjamajumppaa ja Balettia. Siitä on kunnollinen kalenteri-tetris-helvetti tehty.

[KKK]

"Haukku ei haavaa tee", mutta kun oma lapsi puree, se muuten sattuu.

Aika sanattomaksi jättää jopa näinkin sanavalmiin kaverin, kun kilipäinen murrosikäinen huutohaistattelee vaginaa, vannoo vihanneensa sinua aina (15 vuotta), kertoo että olen homo, mulkku, impotentti (ja nimenomaan tässä järjestyksessä, huomasin jälkeenpäin), toivoo minun kuolevan syöpään mahdollisimman pian... "nii ja haista vittu, mä lähen meneen".

'SLAM!' sanoo ulko-ovi ja talon kivijalka ottaa 2.3 Richterin asteikolla kun 60 kiloa kuohuvaa keskittymishäiriötä tekee kyynelsilmättömän exitin.

Jokunen tunti kuluu. Äitinsä ottaa Kissingerin ja Ahtisaaren tehtävät. Jonkinlainen välirauha syntyy kun epämääräinen mutistu anteeksipyyntö on kuunneltu.

En saatana tiedä. Parhaani olen yrittänyt. Koettanut neuvoa, kannustaa ja tukea. Toki olen ollut tiukka, en minä tyhjähousuja tai joutavanpäiväisiä perseilijöitä kattoni alla katso. Ja tässä kiitos.

Ehkä tuo haava vielä jonain päivänä umpeutuu, mutta paljon saa virrata vettä Tammerkoskessa ennen kuin spontaanisti lohkaisen pojalle jonkun leikkisän pilapuheen. Vanhimman ja kuopuksen kanssa tätä tapahtuu päivittäin.

Miksi pitäisi rakastaa lasta, joka vihaa sinua, kusee kaiken sen päälle mitä pyhänä pidät ja kohtelee sinua kuin paskaa? Kuka tahansa oikeustoimikelpoinen olisi saanut lamppunsa himmeäksi tuosta verbaalisesta laskiämpäristä jonka pyytämättä ja yllättäen päälleni heitti.

Samana iltana palautekeskustelu vaimon kanssa aiheesta "mikä minussa on vikana, kun en kelpaa minkäänlaiseen aviolliseen kanssakäymiseen?" Hormoneja ja vaihdevuosia vedellään meriselitykseksi. Saattaahan tuossa totta olla, mutta en minä jaksa uskoa että hormonitoiminnan muutos estää halaamasta aviomiestä, kysymästä "kulta, painaako jonkin?" tai edes kerran kolmivuotiskaudella ehdottamasta jonkinlaista kopulaatiota.

En enää jaksa olla se joka tulee luo, halaa, silittää, kysyy, flirttaa. Vastaanotto vaihtelee haaleanviileästä viileään. Joskus keskustelun jälkeen on muutaman päivän paremmin, mutta sitten ollaan taas lähtöruudussa. Ei kannettu vesi todellakaan kaivossa pysy.

Viisi vuotta sitten minun piti kuolla sairaalavuoteeseen. Nyt tuntuu että kuolen aivan pystyyn. Iho huutaa kosketusta. Haluttuna olemista. Ihailevaa sanaa. Pistettyäni korkin kiinni ja nujerrettua riippuvuuteni ja demonini olen paras mahdollinen versio itsestäni. Eikä vaan kelpaa.

Tästä on nyt jauhettu viisi vuotta. Kun syöpä hellitti ja elämä palasi, sain elämänhaluni takaisin. Olisin halunnut antaa hänelle hellyyttä ja rakkautta, aloittaa kaiken alusta. Mutta jauhinkiviäkin pitää olla kaksi. Muuten kylmä tuuli puhaltaa orvot jyväset pois.

Pitäisikö vaan lähteä? Jaksaisinko prosessia, se oli aivan saatanan raastava 25 vuotta sittenkin. (Luojani, onko siitä tosiaan jo neljännesvuosisata?)

Muuttuuko tässä mikään kun ei ole tähänkään mennessä muuttunut? Mitä ero tekisi lapsille, taloudelle? Suistuisinko köyhyyteen?

Onko minulla enää mitään arvoa sinkkumarkkinoilla? Onko siellä edes ketään kelvollista, Deitti-netissä ainakin samat naamat kuukaudesta toiseen. Kyllä, olen käynyt tekemässä markkinatutkimusta.

Mutta kuka nyt huolisi parantumattomasti sairasta miestä - joka tosin teki taas omat PR:nsä uusiksi lisäpainodipissä, -leuanvedossa ja kyykyssä. Vaihteeksi tuntuu kulkevan. Vaikka turha tuloksia kotona on esitellä, ketään ei kiinnosta.

Onhan tässä taas. Sellainen tunne että ensi yökin menee valvoessa ja ajatuksia kootessa.
Onhan tässä taas. Sellainen tunne että ensi yökin menee valvoessa ja ajatuksia kootessa.
Onhan... se selvä että pelkkä työ ilman leikkiä tekee Jackista tylsän kaverin.

[James Potkukelkka]

"Haukku ei haavaa tee", mutta kun oma lapsi puree, se muuten sattuu.

Aika sanattomaksi jättää jopa näinkin sanavalmiin kaverin, kun kilipäinen murrosikäinen huutohaistattelee vaginaa, vannoo vihanneensa sinua aina (15 vuotta), kertoo että olen homo, mulkku, impotentti (ja nimenomaan tässä järjestyksessä, huomasin jälkeenpäin), toivoo minun kuolevan syöpään mahdollisimman pian... "nii ja haista vittu, mä lähen meneen".

[Vesper]

En toki mistään mitään tiedä, mutta voisiko purkaus johtua ihan vaan menettämisen pelosta? Parantumattomasti sairas isä, jonka päivät piti jo olla luetut, on aika helvetin pelottava asia ja jonkinlainen hylkäämisen pelko lienee läsnä?

[Ylermi Ylihankala]

Poika (9) taipui hopealle Tampereen koulujen mestaruuskisoissa 60m:llä. Joukkuekaverinsa voitti kahdella sadasosalla.