Katsoin leffan

[James Potkukelkka]

Okei, tietenkin tämä on romanttinen Chick flick komedia, mutta inhorealistina mua häiritsee, miten kuitenkin aika tavallisen näköinen Bridget Jones aina onnistuu pokaamaan miljardöörin tai menestyvän juristin.

Mutta _tietenkin_ se on koko genren idea. Ihan ok ajanvietettä.

Onko miehille vastaavaa genreä? Mielestäni ei.

Tai onhan noita sittenkin. guy flick -filmeissä taviksesta tulee sankari, joka sitten voittaa pahuuden ja saa tytön.

Katsotaans, mitä ChatGpt sanoo asiasta.

[sivustahuutaja]

° ron jeremy?

[James Potkukelkka]

° ron jeremy?

Ron Jeremy ei ole tavallinen anatomisesti!1

[Bluntly]

Hirveä kasa katsomattomia leffoja. Tarttis jonkun kulkutaudin, että olisi aikaa.

[James Potkukelkka]

Tai onhan noita sittenkin. guy flick -filmeissä taviksesta tulee sankari, joka sitten voittaa pahuuden ja saa tytön.

Katsotaans, mitä ChatGpt sanoo asiasta.

Ei sanonut mitään kauhean viisasta. Alkoi puhua esim James Bondista, joka on tietenkin täysin eri asia, koska Bond ei vähimmässäkään määrin ole tavis.

Omasta mielestäni guy flickiä ovat leffat, joissa tavismies nousee sankariksi.

[Bluntly]

Mun versio on jossa ATH mies saa tasoaan paremman naisen. Leffoja on paljon.

[James Potkukelkka]

All time high -mies?

[Vagabondo]

Omasta mielestäni guy flickiä ovat leffat, joissa tavismies nousee sankariksi.

Eikö teinileffoissa ole jotain näitä juttuja kuinka nörtti päätyy yhteen cheerleaderin kanssa. Ainakin tämmönen on jäänyt mieleen jostain nuoruudesta: https://www.imdb.com/title/tt0092718/

[James Potkukelkka]

Joo. Meinasinkin sanoa, että teinikomedioissa aika tavallinen juonikulku on kyllä, että tavispoika skorettaa håttiksen kanssa.

[Bluntly]

All time high -mies?

Oho, kirjoitusvirhe. Piti olla ATM-mies.

[sivustahuutaja]

° ron jeremy?

Ron Jeremy ei ole tavallinen anatomisesti!1

Eikö?

[James Potkukelkka]

° ron jeremy?

Ron Jeremy ei ole tavallinen anatomisesti!1

Eikö?

Hän osoittaa että tärkeintä ei ole kynän koko vaan miten sitä käyttää.

[James Potkukelkka]

Yhdysvallat havaitsee yhden mannertenvälisen ohjuksen laukaisun sitä kohti. Syyllinen tuntematon.

Seuraavat 20 min esitetään uskottavan tuntuisesti useaan otteeseen useasta eri näkökulmasta.

En muista, koska viimeksi leffan seuraaminen olisi saanut mut näin jännittämään.

Monet eivät ole pitäneet loppuratkaisusta, mutta mielestäni dramaturgisesti hyvä.

Leffan henkilöistä pidin eniten kivikasvoisena välitöntä pre-emptive strikea kaikkia vastaan kannattavasta kenraali Anthony Bradystä, koska hänellä ainoana tuntui olevan homma hanskassa. Muut vääntelivät käsiä. Tietenkin mielipuolista kannattaa kolmatta maailmansotaa ajavaa tahoa, mutta mun psykologia toimii niin, että tykkään tyypeistä, jotka sanovat mitä tehdään

[James Potkukelkka]

PS. En yhtään usko, että Kremlin ulostuloihin tuo leffa jotenkin vaikutti

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011588522.html

[aasi]

En muista, koska viimeksi leffan seuraaminen olisi saanut mut näin jännittämään.

Monet eivät ole pitäneet loppuratkaisusta, mutta mielestäni dramaturgisesti hyvä.

Joo, tää piti kyllä otteessa. En mä oikein tiedä että olisiko tuohon mitään muuta loppuratkaisua voinut tehdäkään, tuntuu että olisi vesittänyt koko elokuvan.

[KKK]

Yhdyn herroihin. "House Full of Dynamite" oli erinomainen pätkä erinomaiselta toimintaohjaajalta ("Point Break", "Hurt Locker")

Guillermo del Toros Frankenstein

Visuaalisesti aivan kipeän hieno mutta tarinaltaan ehkä turhankin verkkaisesti etenevä klassinen hirviösatu sai hieman erilaisen ja oikeastaan tosi virkistävän käsittelyn. Del Toro rakastaa edelleen hirviöitään.

Diggailin erityisesti hienoa tunnelmavalaistusta sekä runsasta lyhyiden linssien käyttöä. Vinoutuneet perspektiivit toivat muikean ja aivan omanlaisensa tunnelman. Maestrolle tutut elementit kuten isot gootahtavat lavasteet ja tehostevärit olivat tuttua kamaa jo aikaisemmista tuotannoista. Olisi hyötynyt 15-20 min tiivistämisestä. Osissa Oscar Isaac, Mia Goth (sic!), Christopher Waltz ja Jacob Elordi.


The Smashing Machine

Dwayne "The Rock" Johnsonin aiemmin hämmästyttävän nousujohteinen popcorn-elokuvaura haukkasi kunnolla paskaa "Black Adamin" kohdalla. Nuoltuaan tovin haavojaan muskeliveikko uskoi varmastikin törmänneensä unelmaprojektiin - biopic vapaaottelija Mark Kerrista. Sais näyttää habaa sekä näytellä sillai niinku vakavasti. A24 tuottaa, nehän on pärjänneet tosi hyvin. Varma nakki!

Valitettavasti tästäkin tuli enemmän tap-out kuin TKO. Koko filmi on jotenkin tylsä, eikä tekijöiden mielestä varmaankin hyvä idea yhdistää cocktailjazz-musiikki ja UFC turpiinmättö toimi, ei niin sitten pätkääkään. Ei jatkoon.

Nyt The Rockilla alkaa olla vakava paikka, jos meinaa box-office appealinsa säilyttää. Kolmas peräkkäinen huti voi tarkoittaa että ura oli sitten siinä.

[KKK]

One Battle After Another

Erikoinen elokuva, sekä toteutukseltaan että aihepiiriltään. Keskiössä on Leo Di Caprion hieman reppana aktivisti, joka jää nuoren tytöt yksinhuoltajaksi mustan äidin (myös aktivisti) häivyttyä perheen elämästä. Antagonistina heiluu eversti Lockjaw (Sean Penn) jolla on henkilökohtainen intressi konfiskeerata tyttö isäoletetultaan.

Paul Thomas Andersonia (Boogie Nights) ei voi ainakaan siitä syyttää, että valitsisi filmattavakseen yksinkertaisia, ilmiselviä aiheita. Leo Di Caprio osoittaa muuntautumiskykynsä jälleen kerran, ero esim tämän roolin ja "Wolf Of Wall Streetin" sliipatun Jordan Belfortin välillä ei voisi olla suurempi. Kokonaisuudessaan tarina kuitenki jätti sekavan olon vähän kylmäksi, en oikein tiedä mitä ohjaaja pohjimmiltaan halusi minulle sanoa tai minun tuntevan. Mieleen tästä jäivät lähinnä loppukohtauksen autiomaa-autoilun kekseliäs kameratyöskentely ja häiritsevä pianomusiikki.

Ihan laatuisa leffa, en vaan saanut oikein kiinni tästä. Annetaan 2.5 jointtia viidestä.

[Penix-lintu]

Yrittäjien korruptioleffa.

No you see me, now you don't.

Oli hupaisa ja positiivisella tavalla erilainen pläjäys.

Taikurit Robin Hoodeina verinatsitimanttien jäljillä.

[KKK]

Nurnberg

Painava draama sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä, keskiössä marsalkka Göring (Russel Crowe) ja häntä analysoiva amerikkalaispsykiatri (Rami Malek) ja heidän keskinäinen henkinen mittelönsä. Sivustatukea antaa syyttäjänä toimiva amerikkalaistuomari (Michael Shannon). Muuten raskaanviralliseen yleisvireeseen tuo pienen ihmisen näkökulmaa nuori amerikansaksalainen juutalaisvainoja paennut GI (Leo Woodall), joka toimii tulkkina.

Kaikin puolin laadukasta oikeussalidraamaa koko rahan edestä. Olisin kaivannut, että syytetyistä olisi tutkailtu muitakin kuin Paksu-Hermannia. Samaten tuomioiden täytäntöönpanosta jätettiin, ehkä tarkoituksella, katsojille kertomatta, että kaikkia ei suinkaan hirtetty vaikka nyt katsojalle vahvasti sellainen käsitys varmasti jäi hirttokohtauksen esillepanosta johtuen. Suurin osa toki päätyi narun jatkoksi, mutta useat selvisivät vankeusrangaistuksilla ja muutama syytetty jopa vapautettiin.

Lopun radiohaastattelukohtauksessa psykiatri Kelleyn kylmäävä varoitus totalitarismista Amerikassa on varmasti tarkoituksellinen viittaus nykyhetkeen ja olisi saanut olla painavampikin. Oikeussalissa todistusaineistona näytetty GI-dokumentti vapautetuista keskitysleiristä oli niin hirveää katsottavaa, että oli pakko kääntää välillä katse muualle. Mutta oli tärkeää, että se oli mukana. Näitä hirveyksiä ei sovi valkopestä tai unohtaa.

Ei mikään treffileffa, mutta laadukas historiallinen draama, joka ansaitsee tulla katsotuksi.

[KKK]

The Running Man

Richard Bachman-salanimellä aikanaan julkaistu S. King -teos filmattiin kerran jo 1980-luvulla. Tuolloin Ahnuldin headlinettämä kaikki-menee-päin-vittua-mutta-onneksi-on-teevee -dystopia tuntui hurjalta ja älyttömältä "ei tuollaista voi olla". Sen jälkeen elämä on imitoinut taidetta ja MAGA-AmeriKKKan megaperseilyn jälkeen on liki mahdotonta enää sokeerata katsojia kuvitteellisilla tv-ohjelmilla. Väitän, ettei mene kuin muutama vuosi että tämmöistä ihmismetsästysviihdettä tulee meidänkin telkkareistamme.

Vihanhallintaongelmista kärsivät Ben Richards on kusisessa paikassa kun The Man ei anna duunia ja kotislummin sairaalle pikkuskidille tarvittaisiin douppia. Ei auta muuta kuin hakea freeveen kisaohjelmiin tekemään edes pientä paalua että pikkuinen saataisiin terveeksi. Niljakas tuottaja Killian bongaa äkäisen Richardsin potentiaalin ja pakkorekryää tämän suosituimpaan kisaohjelmaansa, jossa pakolainen pitää selvitä kuukausi hengissä halki Amerikan. Sitten juostaan, saadaan apua erinäisiltä underground-resistanteilta ja yritetään herätellä massoja freevee-unestaan nousemaan barrikadeille.

Edgar Wrightin remake on huomattavasti Arskaa uskollisempi alkuperäistekstille ja alku onkin oikein lupaava. Jossain kohtaa punainen lanka tarinasta katoaa ja loppua kohti homma jotenkin lässähtää turhan höttöiseksi hollywoodiksi. Semmoinen chuckpalahniukimpi ja nihilistisempi lähestymistapa olisi tehnyt tästä merkkiteoksen jolla olisi oikeasti voinut olla sanottavaa ja massoja herättelevä vaikutus.

Toimintakohtaukset ovat hyvää tasoa, Glen Powell klaaraa roolinsa vihaongelmaisena pakenijana jonka tehtävä on pysytellä freevee-katsojien iloksi hengissä 30 päivää. Josh Broninin tuottajaniljake vetelee naruista ja Lee Pace yrmyilee metsästäjien johtajana. Harmi, että suosikki-lepakkoni Katy O'Brianin valkokangasaika jäi aika marginaaliseksi. Hänen androgyyniä soturikauneuttaan olisi ihaillut kauemminkin.

Annetaan kolme koota. Kyllä Kerran Katsoo.

[Homeboy65]

Kleopatra tänään. Teema kello 20.00.

[KKK]

Pyhinä paljonkin, nämä jäivät lähinnä mieleen

The Life Of Chuck

Tom Hiddlestonin tähdittämä, S. King-novellin pohjalta duunattu, hirveän vaikeasti luokiteltava, lämminhenkinen mysteerikertomus. Pitkästä aikaa elokuva, joka jäi kummittelemaan lopputekstienkin jälkeen. Kannattaa katsastaa, jos kohdalle osuu.


The Illusionist

Kestosuosikki, jonka katson ainakin kerran vuodessa. 1800-luvun Wieniin sijoitettu tarina siitä, miten todellinen rakkaus luokkarajatkin voittaa. Työväenluokkaisen taikuri Eisenheimin pitää keksiä elämänsä taikatemppu, että jo lapsuuden ihastuksesta alkanut rakkaus ylhäiseen kreivittäreen voisi toteutua.

Hirmuisen hyvin roolitettu ja näytelty epookki. Ed Norton ei ole ehkä helpoin ohjattava, eikä ilmeisin valinta romantic leadiksi, mutta Eisenheimin roolissa hän toimittaa. Jessica Biel onnistuu myöskin kauniina kreivittärenä, joka haluaa paeta väkisin järjestetystä avioliitosta tulevan kruununperijän (Rufus Sewell - äijä näyttää viiksineen ilmielävältä Romanovilta) kanssa. Poliisipäällikkö Uhl (Paul Giamatti) häilyy luokkataistelun keskiössä, selvästikin ristiriitaisissa tunnelmissa seuratako kruununperijän beesissä isompaan virkaan ja samalla ylempään sosiaaliluokkaan vaikka suoraselkäinen poliisismies selvästikin tietää, että tuleva keisarikandi ei ole moraaliltaan parasta mahdollista ainesta.

Meinasi muuten unohtua nostaa Philip Glassin erinomainen soundtrack.

[James Potkukelkka]

Star Trek Into Darkness

Ei koskettanut mun simpukkaani. Lisäksi 3D-lasit jotenkin eivät tuntuneet sopivan omien lasien päälle. Onkohan mulla aiemmin ollut piilarit 3D-leffoissa, en muista. Ensi kerralla pitää laittaa.

2/5 tähteä, joista 1.5 tulee tehosteista ja ½-tähteä tiedeupseeria näytelleestä Eve Alicesta.

Mulla on joku trekkie-kausi menossa. Ilmeisesti tuo Starfleet Academy -somekohu laukaisi. Katsoin ensin reboot Star Trekin ja nyt tämän Into Darknessin. Nämähän tehty ennen wokea, joten naisilla on lyhyet mekot ja hyvä vartalo.



Annan nyt enemmän pisteitä kuin 13 vuotta sitten.

3/5. Nyt olen ehkä viimein (setämiesvaroitus!) hiffannut trekkiuden.

[James Potkukelkka]

Näkisiköhän sitä alkuperäistä sarjaa jostain suoratoistosta laillisesti..

Tuli eo:sta lueskellessa samalla hiukan tutustua Yhdysaltojen television networks, affilialiate, syndikointi ja daily reruns käsitteisiin. Samalla opin, että HBO alkoi yhdysvalloissa mantereen laajuisen jakelun kaapelissa satelliitin kautta 1975. Aikamoista. Tuohon aikaan Suomessa ohjelmaneuvosto laski sekuntikellolla, miten eri puolueiden vappumarsseja esitettiin..

[Homeboy65]

Saimaa-ilmiö tänään Teemalta kello 21.00.