Guardian 100 parasta kirjaa

[Vagabondo]

Hesarin uutisen myötä, kun pidin lukijoiden äänestämää ykköstä typeränä valintana, piti katsoa läpi sekä guardianin asiantuntijoiden sekä lukijoiden top 100 listat.

Asiantuntijat: https://www.theguardian.com/books/ng-in ... f-all-time
Lukijat: https://www.theguardian.com/books/ng-in ... f-all-time

Eipä ole montaa kirjaa jotka olisin lukenut. Lukijoiden listalta Tolkien, Douglas Adamsin käsikirjan linnunradan liftareille, Dyyni sekä Vanhus ja meri. Sitten on vielä käsittämättömästi molemmilta listoilta löytyvä Don quixote joka on todellisuudessa aivan lukukelvotonta tylsää kakkaa jonka ainoa todellinen kirjallinen saavutus on se että se on kirjoitettu kauan kauan sitten. Vanhus ja meri sentään kirjoitettu vain kauan sitten, mutta kirjana vanhentunut jo 50 vuotta sitten.

Dyyniä en ole uskaltanut lukea uudestaan. 80-luvun lopulla kun sen teini-ikäisenä luin, niin tykkäsin. Uusien leffojen myötä olen todennut, että ehkä parempi antaa olla muistoissa. En ole ollenkaan varma, että olisi lukemisen arvoinen tänäpäivänä. Sormusten herra on tärkeä fantasian kantateos, mutta aika puutteellisesti kirjoitettu ja monin paikoin tylsä. Jos joku kysyy suosituksia fantasiakirjallisuuteen, niin en missään nimessä suosittelisi tuota teosta, kun sen jälkeen on tehty niin paljon parempia. Adams onkin ainoa lukemistani joka mielestäni edelleen ansaitsee paikkansa listalla.

Lainatakseni itseäni tuolta HS 100 parasta laulua ketjusta:

Noissa virallisissa listoissa mua häiritsee sellainen vakavamielinen rockposeeraus, vaikka musiikki on iloinen asia. No sama ärsyttää taiteessa laajemminkin. Viihde on hyväksi

Molemmissa listauksissa, niin asiantuntijoilta kuin lukijoilta, paistaa läpi, että on äänestetty ns hyväksyttyjä klassikoita pahimmillaan vuosisatojen takaa, vaikka kirjallisuus menee koko ajan eteenpäin ja uudet teokset rakentaa kirjallisen historian päälle. Jotenkin hassua että parhaat teokset olisi muka kirjoitettu aikoja sitten.

[urpiainen]

Joo, ei mene hyvin minullakaan. Noin niinku nopealla selaamisella, pelkän nimen perusteella muistan varmasti lukeneeni 18 asiantuntijoiden sadasta parhaasta kirjasta. Voi olla enemmänkin, mutta nuo muistin suoraan. Lukijoiden listasta samalla muistikriteerillä 34 kirjaa. Joistain Steinbeckeista ja Hemingwaysta en jostain syystä oikein edes muista, olenko joskus niitä lukenut, niin en niitä sitten laskenut.

Mä en jostain syystä tykännyt Adamsista

[urpiainen]

paistaa läpi, että on äänestetty ns hyväksyttyjä klassikoita pahimmillaan vuosisatojen takaa, vaikka kirjallisuus menee koko ajan eteenpäin ja uudet teokset rakentaa kirjallisen historian päälle. Jotenkin hassua että parhaat teokset olisi muka kirjoitettu aikoja sitten.

Ymmärrän näkökulman, mutta olen myös jotenkin vastaanottavainen ajatukselle, että parhaat kirjat paljastuvat vasta ajan myötä. Mitkä kirjat onnistuvat puhuttelemaan lukijoita sukupolvesta toiseen, muuttuneessa kontekstissa. Voi olla, että tekisin omassa tapauksessani jonkinlaisen erottelun yleisesti parhaiden kirjojen ja itselleni merkityksellisimpien tai vaikuttavimpien kirjojen välillä, tai jotain. Täytyy esimerkiksi myöntää, että jommalla kummalla listalla olleet Mannin Taikavuori ja Stendhalin Punaista ja mustaa eivät olleet minulle suorina lukukokemuksina mitään kovin suuria elämyksiä, mutta ymmärrän molempien roolin kirjallisuuden historiassa. Ja ovatpa ne kuitenkin onnistuneet jotenkin jäämään kummittelemaan ajatteluuni. Ei esimerkiksi ollut vaikea muistaa, olenko lukenut (nämä ovat toki siinä mielessä huonoja esimerkkejä, että ainakaan Mann ei varsinaisesti ole vuosisatoja vanha opus).

[sivustahuutaja]

^
1984 ilahduttavan korkealla molemmilla listoilla. Ehkä briteillä on jotain toivoa.

[James Potkukelkka]

Muutaman olen lukenut. Pikkuhuomiona, että Kingin Tukikohdan luin nimenomaan tuona vuonna 1990 ilmestyneenä lyhentämättömänä painoksena. Ymmärrän hyvin, miksi kustannustoimittaja oli karsinut alkuperäisestä 1,152 sivusta yli 300 sivua . Oli pakko välillä hyppiä eteenpäin, kun sisälsi niin ikävystättäviä kohtia. Eli jos lukee, kannattaa varmasti lukea se karsittu versio.

[Vagabondo]

Ymmärrän näkökulman, mutta olen myös jotenkin vastaanottavainen ajatukselle, että parhaat kirjat paljastuvat vasta ajan myötä. Mitkä kirjat onnistuvat puhuttelemaan lukijoita sukupolvesta toiseen, muuttuneessa kontekstissa. Voi olla, että tekisin omassa tapauksessani jonkinlaisen erottelun yleisesti parhaiden kirjojen ja itselleni merkityksellisimpien tai vaikuttavimpien kirjojen välillä, tai jotain. Täytyy esimerkiksi myöntää, että jommalla kummalla listalla olleet Mannin Taikavuori ja Stendhalin Punaista ja mustaa eivät olleet minulle suorina lukukokemuksina mitään kovin suuria elämyksiä, mutta ymmärrän molempien roolin kirjallisuuden historiassa. Ja ovatpa ne kuitenkin onnistuneet jotenkin jäämään kummittelemaan ajatteluuni. Ei esimerkiksi ollut vaikea muistaa, olenko lukenut (nämä ovat toki siinä mielessä huonoja esimerkkejä, että ainakaan Mann ei varsinaisesti ole vuosisatoja vanha opus).

Joo, ihan tuoreimpien teoksia ei oikein voi ottaa listauksiin, niin musiikissa kuin kirjallisuudessa, kun klassikoiden pitää hieman saada kypsyä jotta niiden hienous varmistuu. Mutta mielestäni tälläisissä listauksissa pitäisi huomioida, että vaikka joku teos on kirjallisuuden historian kannalta hyvinkin merkittävä ja oleellinen, niin se ei silti välttämättä ole enää relevantti lukukokemus. Kuten nyt Don Quijote (Miksi tää oli tuossa listauksessa kirjoitettu Quixote?) jonka aseman nykyaikaisen romaanitaiteen perustajana on varteenotettava, mutta lukukokemus mielestäni lähinnä historiallinen kuriositeetti eikä mikään nautinto. Sama IMHO Sormusten herran kohdalla.

Lähinnä siis toivon tarkempaa harkintaa sen suhteen tuleeko joku kirja listata historiallisesti merkittäväksi vai onko se vielä oikeasti 100 parhaan kirjan joukossa. Jotenkin tuntuu, että hieman relevantinpi listaus antaisi enemmän informaatiota. Nyt noiden listauksien teokset ei vaikuta kovin houkuttelevilta, kun ne mitä on lukenut ei tosiaankaan kuulu siihen joukkoon jota itse suosittelisi missään tilanteessa.

[Vagabondo]

^
1984 ilahduttavan korkealla molemmilla listoilla. Ehkä briteillä on jotain toivoa.

Mua hieman nolottaa, että 1984 on lukematta

Mä en oikeastaan tiedä miksi se aikoinaan jäi lukematta vaikka näitä scifiklassikoita aikoinaan tuli paljon luettua ja Hugo-palkintolistoja tuli mielenkiinnolla tutkittua. Ehkä syynä on just, että kirja on Hugoja vanhempi. Toisaalta ehkä se, että moni alkuaikojen scifi oli jo 80-luvun lopulla lukukokemuksena melkoinen pettymys.

[sivustahuutaja]

^
Toihan on lopunaikojen todellisuutta tämän päivän briteistä.

[urpiainen]

^
1984 ilahduttavan korkealla molemmilla listoilla. Ehkä briteillä on jotain toivoa.

Mua hieman nolottaa, että 1984 on lukematta

Mä en oikeastaan tiedä miksi se aikoinaan jäi lukematta vaikka näitä scifiklassikoita aikoinaan tuli paljon luettua ja Hugo-palkintolistoja tuli mielenkiinnolla tutkittua. Ehkä syynä on just, että kirja on Hugoja vanhempi. Toisaalta ehkä se, että moni alkuaikojen scifi oli jo 80-luvun lopulla lukukokemuksena melkoinen pettymys.

Mä luulen, että en ehkä itsekään ole lukenut 1984:ää. Ainakaan en tässä laskenut lukemiini kirjoihin. Olen ehkä ennenkin selittänyt, että mulla on joku ihmeellinen ongelma dystopiaromaanien kanssa. En jaksa kiinnostua, en sitten yhtään. Tosin näin jossain sellaisen "make 1984 fiction again" -paidan, joka oli minusta hieno. En kuitenkaan kehtaa pitää, jos en ole kirjaa lukenut.

[urpiainen]

Don Quijote (Miksi tää oli tuossa listauksessa kirjoitettu Quixote?)

Mähän en siis osaa espanjaa ollenkaan, joten en nyt oikein ole tässä uskottava kitinäasiantuntija, mutta voin vilkaista. Käsittääkseni englanninkielinen kirjoitusasu Quixote vastaa alkuperäistä espanjankielistä nimeä.

Jos olen ymmärtänyt oikein, espanjan x lausuttiin vanhassa, keskiaikaisessa espanjassa kutakuinkin "sh", mutta kielen muuttuessa moderniksi espanjaksi ainakin joissain sanoissa x:n ääntämys muuttui "h":ksi, jota yleensä merkitään espanjassa j:llä. Sitten joskus 1600-1700-luvuilla tehtiin uudistus, jossa kirjoitusasuja uudistettiin yhdenmukaisemmiksi (muuttuneiden) ääntämiskonventioiden kanssa, ja niin myös Don Quixotesta tuli Don Quijote.

Nyky-espanjassa pääsääntöisesti x lausutaan siis "sh" ja j äännetään "h" (noin niinku suurin piirtein, toki näille olisi tarkat foneettiset merkinnät olemassa). Joitain historiallisia poikkeuksia on pidetty: esimerkiksi Mexico kirjoitetaan espanjaksi edelleen x:llä, vaikka lausunta on pääsääntöisesti "mehiko", joka pitäisi siis kirjoittaa Mejico. Kai tällä kunnioitetaan nimen juuria alkuperäiskielissä tai jotain.

Voi myös olla, että Don Quixote ei edelleenkään ole tarkkaan ottaen virhe espanjassa, vaikka suositaan ääntämyksellisesti osuvampaa Don Quijotea. Voi myös olla, että muutos Quixotesta Quijoteksi on juuri tämän romaanin tapauksessa vähän omituista, koska romaania pidetään maailman ensimmäisenä modernina romaanina, joka vieläpä myös itse käsittelee modernin murrosta (mikä melkein tekee romaanista postmodernin!) esimerkiksi siten, että romaanin Don Quixote puhuu pääasiassa vanhaa, keskiaikaista espanjaa, kun taas moni muu hahmo puhuu modernia espanjaa. Vaikeaa!

[Vagabondo]

Käsittääkseni englanninkielinen kirjoitusasu Quixote vastaa alkuperäistä espanjankielistä nimeä.

Eli johtuu espanjankielen kehityksestä. Wikipediassa oli espanjankieliseksi nimeksi mainittu El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha, niin hämmennyin englantilaisten toimista, mutta tuo on varmaankin kirjan nimi nykyaikaisittain kirjoitettuna. Ensipainoksessa nimi näyttää olevan kirjoitettu DON QVIXOTE.

[urpiainen]

Dyyniä en ole uskaltanut lukea uudestaan. 80-luvun lopulla kun sen teini-ikäisenä luin, niin tykkäsin. Uusien leffojen myötä olen todennut, että ehkä parempi antaa olla muistoissa. En ole ollenkaan varma, että olisi lukemisen arvoinen tänäpäivänä. Sormusten herra on tärkeä fantasian kantateos, mutta aika puutteellisesti kirjoitettu ja monin paikoin tylsä.

Mulle myös Dyyni-sarja ja Sormusten herra olivat tärkeitä kirjoja joskus 80-luvun loppupuolella. Sormusten herran taisin lukea alusta loppuun kolme kertaa ala-asteaikojen lopulla ja vielä yläasteellakin. Vähän kiinnostaisi kokeilla uudestaan, mutta olet varmaan oikeassa, että ei ehkä kannata. Vielä varhaisemmassa historiassa, 80-luvun alkupuolella, eli siis ala-asteen ensimmäisillä luokilla, Alexandre Dumas'n seikkailukirjat (3 muskettisoturia jatko-osineen sekä Monte Criston kreivi) olivat parasta, mitä tiesin. Näitä vähän lueskelinkin uudestaan muutama vuosi sitten, ja kovin olivat tylsiä.

Ensimmäisiä täysimittaisia romaaneja, joita luin esikouluikäisenä, olivat aika korkea kasa Tarzan-kirjoja. Niihin en ole uskaltanut palata ollenkaan, vaikka Kekkosslovakiassa niistä kovasti nautinkin. Epäilen, että asenteiden kanssa voisi olla nykypäivänä tekemistä.

[James Potkukelkka]

Mulla eka lukemani romaani oli joskus 70-luvulla tämä

https://www.antikvaari.fi/teos/lentavan ... 8OB8C11M0C

[Vagabondo]

Mulle myös Dyyni-sarja ja Sormusten herra olivat tärkeitä kirjoja joskus 80-luvun loppupuolella. Sormusten herran taisin lukea alusta loppuun kolme kertaa ala-asteaikojen lopulla ja vielä yläasteellakin. Vähän kiinnostaisi kokeilla uudestaan, mutta olet varmaan oikeassa, että ei ehkä kannata. Vielä varhaisemmassa historiassa, 80-luvun alkupuolella, eli siis ala-asteen ensimmäisillä luokilla, Alexandre Dumas'n seikkailukirjat (3 muskettisoturia jatko-osineen sekä Monte Criston kreivi) olivat parasta, mitä tiesin. Näitä vähän lueskelinkin uudestaan muutama vuosi sitten, ja kovin olivat tylsiä.

Joo, se mikä toimii keskenkasvuisena ei välttämättä ole enää viihdyttävää aikuisena. Maailma ja asenteet on myös muuttuneet paljon.

Mä olen tänään pohdiskellut, että mitenköhän Gibsonin Neurovelho toimisi nykyään. Oli aikoinaan aika päräyttävä teos ja tapahtuu pitkälti virtuaalitodellisuudessa mikä 1985 oli vielä täysin scifiä. Toimi mainiosti vielä 90-luvun alussa kun suomennos tuli saataville, mutta mitenköhän se istuu nykyiseen todellisuuteen. Ainoa kirja minkä olen aloittanut englanniksi ja vaihtanut jonkun 50 sivun jälkeen suomennokseen, kun en ollut ihan varma olinko ymmärtänyt lukemani. Kääntäjän tulkinta vastasi omaani eli luultavasti olin, mutta kirjan nopeat siirtymät paikasta toiseen kesken keskustelujen oli vaan hankalasti seurattavia välillä.

[Vagabondo]

Piti käydä laittamassa muutama Robert A Heinleinin kirja varaukseen kirjastosta. Heinleinin kirjojen liberaali maailmankuva vaikutti aika paljon omaan ajatteluun, kun niitä luki herkässä teini-iässä. Jännä nähdä miltä ne nykyään näyttää. Kuu on julma ja Tuomiopäivän komedia jäi vahvasti mieleen silloin aikoinaan. Varasin myös Hugo palkinnon voittaneen Stranger in a Strange Land kirjan lyhentämättömän version, jota jostain syystä ei ole koskaan suomennettu ja siten jäi 80-luvulla lukematta.

[James Potkukelkka]

Piti käydä laittamassa muutama Robert A Heinleinin kirja varaukseen kirjastosta. H

Sä olet vanhan kansan mies! En paljoa lue, mutta nykyään lähes kaiken iPadilta tai äänikirjana nurtsia leikatessa tai autoillessa.

Oon ennenenkin mainostanut Kindleä iPadissa. Toimii englanninkielesten kirjojen kanssa hyvin. Hakee yhdellä klikkauksella sanan käännöksen tarvittaessa.

https://apps.apple.com/us/app/amazon-ki ... d302584613

Tuohon pikkuhintaan Amazonilta luettavaa, jos ei Bookbeatissa ole.

[James Potkukelkka]

Piti käydä laittamassa muutama Robert A Heinleinin kirja varaukseen kirjastosta. Heinleinin kirjojen liberaali maailmankuva vaikutti aika paljon omaan ajatteluun, kun niitä luki herkässä teini-iässä. Jännä nähdä miltä ne nykyään näyttää. Kuu on julma ja Tuomiopäivän komedia jäi vahvasti mieleen silloin aikoinaan. Varasin myös Hugo palkinnon voittaneen Stranger in a Strange Land kirjan lyhentämättömän version, jota jostain syystä ei ole koskaan suomennettu ja siten jäi 80-luvulla lukematta.

En ole koskaan Heinleinia lukenut, koska kirjat niin vanhoja ja pelkään, että mulle 70 vuotta vanha sci-fi ei oikein toimi. Mutta tuo Stranger in a Strange Land kyllä kiinnostaisi. Ilmeisen merkittävä kirja.

[Vagabondo]

Sä olet vanhan kansan mies! En paljoa lue, mutta nykyään lähes kaiken iPadilta tai äänikirjana nurtsia leikatessa tai autoillessa.

Oon ennenenkin mainostanut Kindleä iPadissa. Toimii englanninkielesten kirjojen kanssa hyvin. Hakeaa yhdellä klikkauksella sanan käännöksen tarvittaessa.

Kirja ei rasita samalla tavalla silmiä kuin noi mobiililaitteet, joten padiltä tai kännykästä en tule koskaan lukemaan. Kindle tai vastaava epaperinäyttöinen voi olla mahdollinen, mutta ei ole kokemusta. Tykkään ihan perinteisestä kirjasta formaattina ja niitä saa kätevästi ilmaiseksi kirjastosta, kun varaa haluamansa teokset mieleiseensä kirjastoon, niin ei ole oiken motivaatiota modernisoitua. Kindlen etuna olisi lähinnä, että saisi joitain uutuusteoksia nopeammin luettavakseen tai joitain kirjoja joita ei jostain syystä ole kirjaston valikoimissa, mutta siitä ilosta pitäisi sitten maksaa. Ehkä joskus. Ei mulla tässä ole mitään periaatteellista estettä vaan ihan raha ja tyytyväisyys nykytilanteeseen.

Äänikirjat ei kiinnosta. Mä haluan lukea kirjat omaan tahtiin ja omalla äänellä. Haluan myös keskittyä ja uppoutua kirjaan enkä tehdä samaan aikaan jotain muuta koska en ole hyvä multitaskaamaan. Tässä on siis ihan periaatteellinen este eli ei tule muuttumaan.

[Vagabondo]

Hakee yhdellä klikkauksella sanan käännöksen tarvittaessa.

Mä en katso käännöksiä lukiessa. Jos en jotain sanaa ymmärrä, niin hyppään vaan yli. Oleelliset sanat oppii asiayhteydestä.

[Vagabondo]

En ole koskaan Heinleinia lukenut, koska kirjat niin vanhoja ja pelkään, että mulle 70 vuotta vanha sci-fi ei oikein toimi. Mutta tuo Stranger in a Strange Land kyllä kiinnostaisi. Ilmeisen merkittävä kirja.

Mä palaan asiaan, kun saan nuo luettua ja saan jonkinlaisen käsityksen miten noi on kestäneet aikaa.

[James Potkukelkka]

Hakee yhdellä klikkauksella sanan käännöksen tarvittaessa.

Mä en katso käännöksiä lukiessa. Jos en jotain sanaa ymmärrä, niin hyppään vaan yli. Oleelliset sanat oppii asiayhteydestä.

Jos pitäisi kaivaa sanakirjaa tai mobiililaitetta, niin tuo olisikin kökkötraktoria. Mutta iPadin Kindle-sovelluksessa riittää, kun klikkaa sanaa.