urpiainen kirjoitti:
Kiitokset terveisistä. Olen aina ajatellut, että vieraita kieliä vapaaehtoisesti opettelevien täytyy olla jotenkin masokismiin taipuvaisia. Minulle kieliopinnot ovat aina olleet lähes sietämättömän tuskaisia kokemuksia. Juuri missään muussa yhteydessä ei saa tuntea itseään yhtä kyvyttömäksi ja kaikkea osaamistaan riittämättömäksi. Onnistumisen kokemuksia täytyy oikein hakemalla hakea ja vaikka löytäisikin, niin jatkuvat epäonnistumiset kyllä pistävät ne perspektiiviin aika nopeasti. Ei kiitos, kamalaa on.
Parhain tapa on lähteä toiseen maahan, kyllä se kielitaito väkisin kertyy..
Nimimerkillä kokemusta on.. Ja mä tunnen itseni tyhmäksi hetkittäin, mutta onneks noi on olleet niin kilttejä että selittävät uudelleen jos mä oon ihan hukassa. Mut ei ne puhu mulle englantia, ovat näemmä päättäneet et mä opin norjaa..
Mä ymmärrän jo vähän tanskaakin tän 3 kk pohjalta, mikä oikeasti on uskomatonta.. Oli yks tanskalainen kollega regional møtessä, ja illallisen edetessä tuli juteltua sen kanssa, enkä mä ollu ihan hukassa.. Norja ja tanska on jossain määrin samanlaisia. Kielioppikin on kuulemma otettu pitkälti tanskasta ku bokmålia kehitettiin, tai ehkä ne puhuu nynorskista? BTW, sen mukaan mä olen maassa nimeltä Noreg..
(mutta älkää oikeasti kuvitelkokaan että mä tiedän mitään em kielten kieliopista, mä vaan laitan sanoja toisensa perään, ja noi ymmärtää mua... =D..)