sivustahuutaja kirjoitti: 30.07.2025 10:24
^
Hyvin hoisin vastuuni siis!
Ei, kyllä mä vielä odottelen sun osuutta kustannuksista
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Niin, se olisi 4/5 nyt oppivelvollisuuden piirissä, ensi vuonna viideskin.
Tänään oli aika haikea olo kun isoin (ja melkein vanhin) vaan vilahti kotona käymässä ennen kun pyyhälsi pyörällään Nuokkarille ennen potkupallotreenien alkua. Hupaisasti myös nuorin on propagoitunut potkupalloon ja vieläpä kilpailevaan seuraan tuon jehun kanssa.
Uimakoulua, Telinevoimistelua, Luistelua, Telinevoimailua, Viulu-opistoa, Pyjamajumppaa ja Balettia. Siitä on kunnollinen kalenteri-tetris-helvetti tehty.
"Haukku ei haavaa tee", mutta kun oma lapsi puree, se muuten sattuu.
Aika sanattomaksi jättää jopa näinkin sanavalmiin kaverin, kun kilipäinen murrosikäinen huutohaistattelee vaginaa, vannoo vihanneensa sinua aina (15 vuotta), kertoo että olen homo, mulkku, impotentti (ja nimenomaan tässä järjestyksessä, huomasin jälkeenpäin), toivoo minun kuolevan syöpään mahdollisimman pian... "nii ja haista vittu, mä lähen meneen".
'SLAM!' sanoo ulko-ovi ja talon kivijalka ottaa 2.3 Richterin asteikolla kun 60 kiloa kuohuvaa keskittymishäiriötä tekee kyynelsilmättömän exitin.
Jokunen tunti kuluu. Äitinsä ottaa Kissingerin ja Ahtisaaren tehtävät. Jonkinlainen välirauha syntyy kun epämääräinen mutistu anteeksipyyntö on kuunneltu.
En saatana tiedä. Parhaani olen yrittänyt. Koettanut neuvoa, kannustaa ja tukea. Toki olen ollut tiukka, en minä tyhjähousuja tai joutavanpäiväisiä perseilijöitä kattoni alla katso. Ja tässä kiitos.
Ehkä tuo haava vielä jonain päivänä umpeutuu, mutta paljon saa virrata vettä Tammerkoskessa ennen kuin spontaanisti lohkaisen pojalle jonkun leikkisän pilapuheen. Vanhimman ja kuopuksen kanssa tätä tapahtuu päivittäin.
Miksi pitäisi rakastaa lasta, joka vihaa sinua, kusee kaiken sen päälle mitä pyhänä pidät ja kohtelee sinua kuin paskaa? Kuka tahansa oikeustoimikelpoinen olisi saanut lamppunsa himmeäksi tuosta verbaalisesta laskiämpäristä jonka pyytämättä ja yllättäen päälleni heitti.
Samana iltana palautekeskustelu vaimon kanssa aiheesta "mikä minussa on vikana, kun en kelpaa minkäänlaiseen aviolliseen kanssakäymiseen?" Hormoneja ja vaihdevuosia vedellään meriselitykseksi. Saattaahan tuossa totta olla, mutta en minä jaksa uskoa että hormonitoiminnan muutos estää halaamasta aviomiestä, kysymästä "kulta, painaako jonkin?" tai edes kerran kolmivuotiskaudella ehdottamasta jonkinlaista kopulaatiota.
En enää jaksa olla se joka tulee luo, halaa, silittää, kysyy, flirttaa. Vastaanotto vaihtelee haaleanviileästä viileään. Joskus keskustelun jälkeen on muutaman päivän paremmin, mutta sitten ollaan taas lähtöruudussa. Ei kannettu vesi todellakaan kaivossa pysy.
Viisi vuotta sitten minun piti kuolla sairaalavuoteeseen. Nyt tuntuu että kuolen aivan pystyyn. Iho huutaa kosketusta. Haluttuna olemista. Ihailevaa sanaa. Pistettyäni korkin kiinni ja nujerrettua riippuvuuteni ja demonini olen paras mahdollinen versio itsestäni. Eikä vaan kelpaa.
Tästä on nyt jauhettu viisi vuotta. Kun syöpä hellitti ja elämä palasi, sain elämänhaluni takaisin. Olisin halunnut antaa hänelle hellyyttä ja rakkautta, aloittaa kaiken alusta. Mutta jauhinkiviäkin pitää olla kaksi. Muuten kylmä tuuli puhaltaa orvot jyväset pois.
Pitäisikö vaan lähteä? Jaksaisinko prosessia, se oli aivan saatanan raastava 25 vuotta sittenkin. (Luojani, onko siitä tosiaan jo neljännesvuosisata?)
Muuttuuko tässä mikään kun ei ole tähänkään mennessä muuttunut? Mitä ero tekisi lapsille, taloudelle? Suistuisinko köyhyyteen?
Onko minulla enää mitään arvoa sinkkumarkkinoilla? Onko siellä edes ketään kelvollista, Deitti-netissä ainakin samat naamat kuukaudesta toiseen. Kyllä, olen käynyt tekemässä markkinatutkimusta.
Mutta kuka nyt huolisi parantumattomasti sairasta miestä - joka tosin teki taas omat PR:nsä uusiksi lisäpainodipissä, -leuanvedossa ja kyykyssä. Vaihteeksi tuntuu kulkevan. Vaikka turha tuloksia kotona on esitellä, ketään ei kiinnosta.
Onhan tässä taas. Sellainen tunne että ensi yökin menee valvoessa ja ajatuksia kootessa.
Onhan tässä taas. Sellainen tunne että ensi yökin menee valvoessa ja ajatuksia kootessa.
Onhan... se selvä että pelkkä työ ilman leikkiä tekee Jackista tylsän kaverin.
KKK kirjoitti: 03.09.2025 21:39
"Haukku ei haavaa tee", mutta kun oma lapsi puree, se muuten sattuu.
Aika sanattomaksi jättää jopa näinkin sanavalmiin kaverin, kun kilipäinen murrosikäinen huutohaistattelee vaginaa, vannoo vihanneensa sinua aina (15 vuotta), kertoo että olen homo, mulkku, impotentti (ja nimenomaan tässä järjestyksessä, huomasin jälkeenpäin), toivoo minun kuolevan syöpään mahdollisimman pian... "nii ja haista vittu, mä lähen meneen".
En toki mistään mitään tiedä, mutta voisiko purkaus johtua ihan vaan menettämisen pelosta? Parantumattomasti sairas isä, jonka päivät piti jo olla luetut, on aika helvetin pelottava asia ja jonkinlainen hylkäämisen pelko lienee läsnä?
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
Vanhin poika jatkaa Helsinkiläisessä perinneseurassa. Nuorin poika kävi Espoolaisessa perinneseurassa potkupallokoulun.
Molemmista on ruinattu valmennustiimiin, joten eettinen dilemma.
Noh, nyt nuorin poika päätti sittenkin, että Snadilaisessa seurassa on enemmän imua, joten seurauksena opetellaan semmosia termejä kun Taso ja Jopox ja turnausilmoittautumiset ja joukkuejaot ja mitä näitä oli.
Sain sentään hienon ja laadukkaan koutsi-softshell-takin lahjuksena.
Penix-lintu kirjoitti: 24.09.2025 14:10
Vanhin poika jatkaa Helsinkiläisessä perinneseurassa. Nuorin poika kävi Espoolaisessa perinneseurassa potkupallokoulun.
Ootko varma? Mä olin viikonloppuna näkevinäni Penix Juniorin pelaavan jenkkifutista Atlantan paidassa. Google tiesi, että ihan QB
Atlanta ei selvästikään kuulu joukkueisiin joita seuraan...
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Vesper kirjoitti: 05.09.2025 7:51
En toki mistään mitään tiedä, mutta voisiko purkaus johtua ihan vaan menettämisen pelosta? Parantumattomasti sairas isä, jonka päivät piti jo olla luetut, on aika helvetin pelottava asia ja jonkinlainen hylkäämisen pelko lienee läsnä?
Tämä verbaalinen likakaivo aukesi jälleen tänään. Syynä oli niinkin julma ja ilkeä sortotoimi, kuin kehtasin edellyttää että tekemälleni perhebrunssille osallistutaan silloin kun pöytä on katettu, ei silloin kun yksittäiselle osallistujalle kenties sopii. "Homo, tyhmä, läski, aina vihannut sua, toivottasti kuolet" jne. En jaksanut enää edes sen kummemmin reagoida. Ilmoitin että ylitit juuri rajan sille, mitä minä oman kattoni alla, omassa ruokapöydässäni kuuntelen. Eli ruokaa suuhun ja sitten ole hyvä ja poistu.
Homma on nyt siinä mallissa, etten viitsi edes tuon saatanan apinan kanssa puhua mitään, mistään. Parhaimmillaankin vastaukset ovat murinaa ja vittua, pahimmillaan ihan totaalista paskan heittelyä. Verbaalista munillepotkimista on tullut nyt niin paljon, että lienee oikeasti perusteltua selvittää onko jätkän päässä jokunen johto oikosulussa, pelkästään minulta valitattavasti perityn kiivaan luonteen lisäksi. Vaimo tätä selvittää koulun kautta.
Omalta kohdaltani sen voin sanoa, etten ala häntä sen kummemmin tikunnokkaan nostamaan. Mutta jämpti on niin, että ennen anteeksipyyntöä on ihan turha kuvitella minulta yhtään palvelusta, suosionosoitusta tai mitään ylimääräistä. Joku raja se on teiniangstillakin ja pojan on syytä oppia, että rikosvastuun lisäksi aikuistuminen tuo vastuun siitä, mitä tekee ja sanoo. Harmin paikka jos en juuri silloin ehdi kyytiä tarjota tai voi voi jos juuri sillä hetkellä ei ole lompakossa vitosta tai kymppiä kun hän sitä pyytää.
Niin makaat kuin petaat. Ja nyt olet petisi tehnyt.
Ja pisteenä iin päälle: jos tämä avioliitto nyt eroon päätyy, niin minun kattoni alle ei noilla käytöstavoilla ole tervetullut. Piste.
Ylermi Ylihankala kirjoitti: 23.09.2025 15:40
Tytär (13) pääsi Tinni Korpela-leirille eli karsinnat ekoihin maaotteluihin futiksessa.
Eilen Ilveksen päätösjuhlassa sama perillinen palkittiin ikäluokkansa parhaana. Palkintopytyssä muuten mm. kaiverrus vuodelta 2010 Veera Kauppi - monta kertaa peräkkäin maailman parhaaksi säbäpelaajaksi valittu nainen.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.