Kitinä

Niin ja sitten on elämäntilanteita, jolloin ei vaan pysty ja kykene harjoittamaan pariutumista/parittelua, koska vastuut ja velvoitteet on ihan jossain muualla ja niistä haluaa pitää kiinni. Vaikka nyt sattuiskin erityisesti tykkäämään jostain vastakkaisen sukupuolen aikuisesta edustajasta.

Kai se mikä on parisuhdemateriaalia vaihtelee kovasti sen mukaan miten nirso on. Mitä laajempi nais/miesmaku ja mitä vähemmän kiveen lyötyjä kriteerejä, sen helpommin törmää potentiaaliseen tapaukseen. Toki 25 ikävuoden jälkeen joukkueen pariutumis/perheytymistaso on jo niin kova, että tarjolla oleva materiaalin määrä kapenee. Paitsi tietysti jos pysyy alle 25-vuotiaissa, mutta useimmilla ei riitä hermo tai rahkeet lastentarhassa möyrimiseen.

Itse olin niin sitoutumiskammoisessa tilassa niin pitkän aikaa, että vaati pienen ihmeen ylipäänsä päätyä nykytilaan.

Urpiaisen itsesensuuri iski. Älä ole niin ankara itsellesi!1

So Hard kirjoitti:Kai se mikä on parisuhdemateriaalia vaihtelee kovasti sen mukaan miten nirso on. Mitä laajempi nais/miesmaku ja mitä vähemmän kiveen lyötyjä kriteerejä, sen helpommin törmää potentiaaliseen tapaukseen.

En mä oikein tästäkään tiedä. En mä oo onnistunut törmäämään niihin "kusimatoihinkaan", joista Vespa täällä välillä kertoo. Toisaalta oon kyllä varmaan liiankin ymmärtäväinen tilanteessa, jossa vastapuoli ei ihan löydä paikkaansa.

Hui!

Tässä on tietysti sellainen persoonatyyppien erokin. Musta on kiinnostuneet yleensä pääsääntöisesti ne miehet, jotka toivoo naiselta oma-aloitteisuutta ja rohkeutta. Niihin tekee vaikutuksen sellainen suorempi lähestyminen. Sitten on niitä, joille se on ihan äärimmäinen turn-off, että heidän pelailuaan tullaan sillä tavalla häiritsemään jollain yllätyssiirrolla.

Mä olen tässä ketjussa niin samaa mieltä Vespan kanssa ettei oo todellista.

Nythän tää koko ketju huutaa uutta galluppia, että kuka on mikäkin. Pienikiveksinen isä, vai pariutumiskammoinen narttu? Takiainen vai teflonpintainen?

exPertti kirjoitti:

exsu kirjoitti:Musta on kiinnostuneet yleensä pääsääntöisesti ne miehet, jotka toivoo naiselta oma-aloitteisuutta ja rohkeutta.

Minä olen kiinnostunut pääsääntöisesti naisista joilla on omaa aloitteellisuutta.

Arvostan hengittämistä.

NuoriDaavid kirjoitti:Arvostan hengittämistä.

Myös seksin aikana?

So Hard kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Arvostan hengittämistä.

Myös seksin aikana?

Vetoan perustuslain viidenteen lisäykseen.

NuoriDaavid kirjoitti:Vetoan perustuslain viidenteen lisäykseen.

Vastahan siihen on tehty 3 muutosta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Fifth_Amen ... rimination

(kyllä sä varmaan tämän tiesitkin...)

exPertti kirjoitti:

Kiukkutipu kirjoitti:Mä olen tässä ketjussa niin samaa mieltä Vespan kanssa ettei oo todellista.

Tiedä mitä ennen isokiveksisiä perttejä olisitkaan saanut mukaan eri asenteella.

Henkeäsalpaavan ahdistava ajatus.

^^Noh noh

Selkeästi näen sun ja Pertsan tässä

exPertti kirjoitti:Ei sitä niellä pakko ole.

Eiks tämä ole sun vakiintunut linja muutenkin.

So Hard kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Ei sitä niellä pakko ole.

Eiks tämä ole sun vakiintunut linja muutenkin.

Itse asiassa eikös se nimenomaan ollut, että nielemisestä pidättäytyminen on aiheuttanut pertsalle suurta harmia?

Tekeekö semmoset sarjasuhteilijat kompromisseja parisuhteen toisen osapuolen ominaisuuksien kanssa?
Meinaan sitä, että hyvin usein pantavan oloinen tyyppi aiheuttaa välittömän facepalm-efektin kun avaa suunsa ja fiksu ja mukava ja hauska on aivan ämpäriruma. Kumpikaan vaihtoehto ei oo hyvä.

Ne harvat poikkeukset edelliseen eivät ole pitäneet itse itseään parisuhdemateriaalina, ainakaan mun kanssa
(voi kyllä olla, että olen unohtanut kertoa asiaan viittaavat ajatukset, ei voi muistaa)

Pertti Pertti Pertti...

Tarkoitin sarjasuhteilijalla juuri sellaista, joka on suurimman osan elämästään parisuhteessa - siis niin, että se suhteen toinen osapuoli vaihtuu välillä, ja hyvin, hyvin lyhen ajan ilman suhdetta siinä välissä.

So Hard kirjoitti:Kai se mikä on parisuhdemateriaalia vaihtelee kovasti sen mukaan miten nirso on. Mitä laajempi nais/miesmaku ja mitä vähemmän kiveen lyötyjä kriteerejä, sen helpommin törmää potentiaaliseen tapaukseen. Toki 25 ikävuoden jälkeen joukkueen pariutumis/perheytymistaso on jo niin kova, että tarjolla oleva materiaalin määrä kapenee.

No tässähän tää on sanottuna.
Pitää lukea huolellisemmin jatkossa.

Kiukkutipu kirjoitti:Tekeekö semmoset sarjasuhteilijat kompromisseja parisuhteen toisen osapuolen ominaisuuksien kanssa?

Kaikki joutuvat tekemään kompromisseja.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uu ... 00=2385418

^Kirkonmieshän kirjoittaa fiksua tekstiä.

So Hard kirjoitti:

Kiukkutipu kirjoitti:Tekeekö semmoset sarjasuhteilijat kompromisseja parisuhteen toisen osapuolen ominaisuuksien kanssa?

Kaikki joutuvat tekemään kompromisseja.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uu ... 00=2385418

Toki.

Mutta ajattelen aikaa ennen päätymistä tuohon.

Mä kierrän kauniit idiootit kaukaa, mutta väittäisin, että minkäänlainen tutustuminen vaatii sitä, että toinen miellyttää silmää ratkaisevan paljon. Pidän suoraan sanottuna hieman aliarvioimisena sitä, etteivätkö herkemmin suhteisiin päätyvät kävisi samoja pohdintoja kun muutkin, lopputulos on vaan eri.

Mä taidan olla ihastujatyyppinä aika samanlainen kuin Eat, Pray, Love ja Kuinka jouduin naimisiin -kirjojen päähahmo, sellainen hullaantuja, joka muuttaa mielessään toisen negatiivisetkin ominaisuudet kullaksi, tai sitten vaan ohittaa ne täysin. Tai tää on ainakin se historia. Nyt oon tehnyt töitä sen eteen, etten päästä itseäni lipsumaan tuohon. Oon mielestäni onnistunutkin aika hyvin.

Pohdin tuossa keväämmällä terapeuttini kanssa just, että kun mulla jos kenellä on sitoutumisongelmia ja ongelmia tunteiden ilmaisemisessa, että kun kuitenkin haluaisin sitoutua tähän mun suhteeseen, niin uskallanko. Että kumpi vaan meistä voi joskus tavata jonkun, joka todella vie jalat alta, että uskaltaako sitä sitten. Että olisiko helpompi kaiken varalta lopettaa kaikki alkuunsa ennen kuin vasta sitten ehkä joskus, kun ehkä vaikka on yhteinen asuntolaina ja kaikkea. Jotenkin terapeutti sai mut sitten ymmärtämään, että maailmassa on niin paljon ihmisiä, että taatusti sekä mulle että miehelle löytyis jostain joku parempi, näistä kaikista miljoonista ja taas miljoonista. Mutta pitää vaan päättää, että tää on nyt paras ja riittävän hyvä sitoutumiseen. Vähän karua, mutta silti helpottavaakin.

Mä oon ymmärtävinäni, että Exsun suhteet saa alkunsa siitä, että on avoimella mielellä ja avoin tutustumaan moniin ihmisiin, ja se on kyllä hienoa. Itse oon perinteisesti ollut semmoinen hidas ja ennakkoluuloinen jörrikkä, vaikkei tuo vähäistä suhteilumäärääni kokonaan selitäkään ja muilla on omille asioilleen omia syitä.