urpiainen kirjoitti:^Juu, tuo älyllinen rehellisyys on toki ansioksesi laskettava. Tosin jotain outoa on siinä, että oikein korostat tätä välinpitämättömyyttäsi tiedostamasi epäkohdan ja inhimillisen kärsimyksen äärellä. En oikein osaa lukea sitä. Välillä se kuulostaa itseruoskinnalta, jolla haluat oikein tehdä tästä puutteestasi julkisen häpeän itsellesi, ja välillä päinvastoin identiteettiperformanssilta, jolla haluat ylpeänä korostaa kovan linjan asennoitumistasi. Olen hämmentynyt.
Sanoisin homman olevan 50:60.
Lisäajatuksena tuli mieleen, että epävarmuus on epämiellyttävä. Eli varmasti yritän selkeyttää omaa ajatteluani ja nyt olen lukinnut vastauksen niin, että olen vähän huono ihminen, en aio muuttua ja en halua hävetä sitä.
Miten sinä olet ratkaissut tämän? Ajattelet, että riittää, kun äänestää oikeaa henkilöä? Sinun ei tarvitse henk. koht. tehdä mitään?
Ei tähän oikein ole ratkaisua, vaan ongelma pysyy jonkinlaisena eksistenssiä kalvavana kroonisena huonona omatuntona ja riittämättömyyden tunteena. Tosin mä luulen, että mulla on aika suuri toleranssi epävarmuutta kohtaan henkilökohtaisessa elämässäni. Mä en tunne oikein minkäänlaista vetoa erilaisiin kysymykset lopettaviin uskomusjärjestelmiin. Vastausten lukitsemisen sijaan etsin lisäymmärrystä, uusia kysymyksiä ja uusia näkökulmia.
Äänestäminen ei toki riitä, mutta on mulle omakuvani kannalta tärkeää, että mun äänestyspäätökseni ei yleensä perustu oman välittömän hyödyn maksimoimiseen vaan vähän laajempaan eettiseen harkintaan. Tai ainakin näin itselleni uskottelen.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
urpiainen kirjoitti: Vastausten lukitsemisen sijaan etsin lisäymmärrystä, uusia kysymyksiä ja uusia näkökulmia..
Voisiko tämä olla defenssi? Sun ei tarvitse tehdä mitään, kun "etsit lisäymmärrystä, uusia kysymyksiä ja uusia näkökulmia"?
Eikös tuo olisi intelligentsian defenssi? Ei tehdä mitään, mutta fundeerataan ja diskuteerataan?
On tässä tosiaan varmaan aika lailla tätä. Kuten on kirjoiteltukin, kyllä mä tunnen hyvinkin läheiseksi sellaisen tuomiojalaisen etäännytyksen, jossa kyllä kritisoidaan muita, mutta ei hirveästi saada aikaan mitään konstruktiivista. Tosin mä vähän ja varovaisesti puolustelisin tätä siltä kannalta, että olen kanssasi samoilla linjoilla siitä, että mulla ei ole tarvetta kieltää ongelman olemassaoloa - mutta että tosiaan mulla ei myöskään ole tarvetta lukita tilannetta siihen, että tällainen mä nyt vain olen enkä yritä tai halua muuttua. Kyllä mä ajattelen, että etsin ja löydän keinoja tehdä enemmän ja paremmin, ja koen myös jatkuvaa huonoa omaatuntoa tekemättömyydestäni.
Ja kyllä mä välillä jopa kuvittelen, että vaikka intelligentsian narina on vähän puuduttavaa ja karttaa konkreettisia tekoja, voi sillä kuitenkin olla kuitenkin ihan hyviäkin seurauksia jonkinlaisena yleisen ilmapiirin haastajana ja moniäänistäjänä. Eli ehkä sekin sitten "jonkin tekemsieksi" lasektaan ja parempi, että sitäkin joku harrastaa, kuin että kukaan ei sitä harrastaisi. En kuitenkaan kuvittele, että toimintani olisi jotenkin absoluuttisen optimaalinen tapa parantaa maailmaa, kaukana siitä.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
urpiainen kirjoitti: Kyllä mä ajattelen, että etsin ja löydän keinoja tehdä enemmän ja paremmin, ja koen myös jatkuvaa huonoa omaatuntoa tekemättömyydestäni.
En syytä sinua EW:lystä, jossa jokainen kädenliike muuttaa maailmaa parempaan suuntaan, mutta hiukan aavistelen tässä toimintaa, jota valtiomies elco luonnehtisi kysymällä, oletko toteuttaja vai paskanpuhuja.
Kuten aiemminkin olemme yhdessä todenneet, voisit tinkiä helposti kulutustasostasi ja lähettää rahaa esim. tänne
^ No mä en nyt voi olla huomauttamatta tuomiojalaisessa hengessä, että minusta hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen ei saisi olla mahdollisuuksien tasaamisen ja heikompien auttamisen ensisijainen tai edes keskeinen keino. En pidä ajatuksesta, että puutteenalaiset joutuvat käymään alentavia missikisoja varakkaampien huomiosta jakaen ihmiset saajiin ja antajiin: sivistynyt yhteiskunta hoitaa asian demokraattisessa ohjauksessa olevan asiantuntija-apparaatin kautta. Mulla on oikeus sanoa tämä, koska - vaikka en kirkon puljuista niin paljoa perusta - olen lahjoittanut linkkaamaasi kohteeseen rahaa merkittävästi: hyvinkin yhden Michelin-illallisen verran.
Ja kyllä mä ilman muuta tunnistan paskanpuhujan hajun itsessäni, ei minusta oikein dynaamista toteuttajaa saa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
urpiainen kirjoitti:En pidä ajatuksesta, että puutteenalaiset joutuvat käymään alentavia missikisoja varakkaampien huomiosta jakaen ihmiset saajiin ja antajiin: sivistynyt yhteiskunta hoitaa asian demokraattisessa ohjauksessa olevan asiantuntija-apparaatin kautta. Mulla on oikeus sanoa tämä...
Mä olen tästä sun kanssa samaa mieltä. Rahat tulisi vielä jakaa mahdollisimman kustannustehokkaasti ja turhaa juoksutusta välttäen. En siis kannata mitään vastiikkeellisia tukitoimia (lähinnä koska oletan sen tulevan yhteiskunnalle kalliimmaksi), joita osa oikeiston kannattajista ajaa. Mulla on oikeus sanoa tämä, koska en kuitenkaan anna rahaa hyväntekeväisyyteen, eli omalla kohdallani olen sen jo ulkoistanut verojen kautta valtion hoidettavaksi.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Joo. Mielenkiintoinen kirjoitus ja noinhan se varmaankin on.
Itsekin olen ihmetellyt sitä ajatusta, että Suomessa olisi joku vakiomäärä työpaikkoja työvoiman määrästä huolimatta. Miksi Saksassa sitten on työpaikkoja 80-miljoonaiselle kansalle tai Yhdysvalloissa 300-miljoonaiselle?
James Potkukelkka kirjoitti:Joo. Mielenkiintoinen kirjoitus ja noinhan se varmaankin on.
Itsekin olen ihmetellyt sitä ajatusta, että Suomessa olisi joku vakiomäärä työpaikkoja työvoiman määrästä huolimatta. Miksi Saksassa sitten on työpaikkoja 80-miljoonaiselle kansalle tai Yhdysvalloissa 300-miljoonaiselle?
Ruotsi ja Tanska ovat näissä työmarkkina-ajatuksissa tosiaan valovuosia edellä, mutta ei siitä nyt ihan demareita voi yksin kiittää. Vihreät ja vassarit ovat yhtenä rintamana demsujen kanssa vastustaneet kaikkea järkipäistämistä työmarkkinoilla. Kun työelämän tarjonta etenee enenevästi kohti silppua ja säännöllistä kokoaikatyötä katoaa erityisesti heikosti koulutetuilta kovaa vauhtia, tämä juopa senkun syvenee. Kun katsoo miten sotekin sössittiin silkaksi paskaksi niin ei ole minkäänlaista luottamusta että mikään puolue saisi tätä maata millään kurin jaloilleen.
James Potkukelkka kirjoitti:Joo. Mielenkiintoinen kirjoitus ja noinhan se varmaankin on.
Niin, kuten olen Juhana Vartiaisen juttuja kommentoidessani aiemminkin kirjoittanut, uskon aika lailla tähän Oden ja Vartiaisen historialliseen rekonstruktioon siitä, että klassinen hyvinvointivaltio on ikään kuin työväenliikkeen etujärjestötoiminnan epäintentionaalinen sivutuote, mutta nykyoloissa sen puolustaminen tapahtuu kuitenkin jopa tehokkaammin työnantajaliikkeen etujärjestötoiminnan epäintentionaalisena sivutuotteena. Ongelmana valaistuneelle äänestäjälle tietenkin tällöin on, että mitään puoluetta on kovin vaikea tukea, koska niiden intentionaalinen toiminta on epäkannatettavaa. Eikä Odekaan asetu enää ehdolle.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Suomessahan seuraavat eduskuntavaalit voittanee Kepu, joka alkaa puuhata kansallista miljardirahastoa teollistamisviisivuotissuunnitelman rahoittamiseksi. Epäilemättä erilaista risupakettia pukkaa myös kovasti maataloutta unohtamatta.
Tämä teema puhutti paljon, kun tein töitä perheväkivaltaa kohdanneiden perheiden kanssa. Silloin aina ajattelin, että tuo "lasten takia" on vähän sellainen tekosyy tai mantra, jota hoetaan kun on liian väsynyt/peloissaan tekemään mitään muita ratkaisuja. Se tuntuu vastaukselta, ja hyväksyttävältä sellaiselta, joten ei tarvitse edes miettiä vaihtoehtoja.
Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, että lapsiperheiden tulisi erota ekasta impulssista, ettei vain lasten tarvitse koskaan nähdä tai kuulla mitään negatiivista. Mutta joissain tapauksissa lasten etu on kaksi erillistä kotia, joissa on molemmissa hyvä fiilis.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.
