Korvamatonne?

[Gat]

"Korvamato" on suomenkielisen Wikipedian mukaan:

Korvamato tarkoittaa musiikkikappaletta tai sävelmää, joka toistuu mielessä vastoin tahtoa, pakonomaisesti ja jota on vaikeaa lakata ajattelemasta. Sana on käännöslaina, ja sen alkuperä on saksan kielessä, jossa käytetään nimitystä Ohrwurm. Suomessa ilmiö tunnetaan yleisemmin nimellä musiikin soiminen päässä. Virallisesti ilmiö on tahdosta riippumatonta musiikin kuuntelua[1]."

Onko teillä niitä ötököitä ja jos, niin mitä?

Minulla harvemmin.

Kun kouluikäisenä sairastin keuhkokuumetta, siinä melkein 40 asteen kuumeessa päässäni alkoi soimaan päiväkausia jonkun ihan hyvän telkusta näytetyn neuvostovenäläisen keskiaikaan sijoittuvan seikkailuelokuvan teemamusiikki mun kuumehoureessa höystettynä yläasteen englannin oppikirjani tekstillä jostain Englannin muinaismuistosta: "With an ancient wall of cathedral, with an ancient wall.
With an ancient wall of cathedral, with an ancient wall."

Kerran kun laskeuduin tunturilta Norjassa, korkeussuunnassa yli kilometrin verran jyrkkää alamäkeä päässäni soi joku Juicen biisi: "Näin Iisalmen diskossa mademoisellen. Hän lausui: Hei hölökyn hölökyn äläkytä mäkkää. Hölokytä kölökytä äläkytä mäkkää".

No ei tarkkaan noin, mutta se saavutti naapuritunturien seinistä kaikuessaan sinfonisia mittasuhteita.

Myöhemmin eikä siitä ole paljoa aikaa, päässäni soi ihan paskabiisi "Move like Jagger"

Ihan viikkoja sitten kun telkusta viimeksi näytettiin "Käpy selän alla" Chydeniuksen musiikilla... niin Kristiina Halkola jollotti korvisssani eikun siis aivoissa viikon ajan. Ihan vitun sairasta ja häiritsevää!

[James Potkukelkka]

En ole muistaakseni koskaan kokenut ko. ilmiötä.

[Diddley Bow]

Tunnustan, että Marko Annala ja Pauli Hanhiniemi ovat onnistuneet asettamaan madon korvaan.

[aydemir]

Jos aamulla heräämisen aikoihin kuulen jonkun biisin, se jää yleensä päähän soimaan koko päiväksi. Ei tietenkään koko biisi vaan joku ärsyttävän lyhyt pätkä. Myös huonot "huumoribiisit, joita työkaveri soittelee youtubesta päivän aikana, jäävät korvamadoiksi. Yksi pahimmista taitaa olla "I'm not Justin Bieber bitch".

[So Hard]

Pumppasin sunnuntai-iltana salilla penahaukkaa apinan raivolla kun Caro Emeraldin Quicksand soi. Hintana oli korvamatous, se plumpsahtaa päähän vähän väliä ja yllätän itseäni hyräilemästä. Ihan leppoissaa peruspoppiahan tuo, ettei nyt sillä lailla ärsytä, mutta mato mikä mato.

https://www.youtube.com/watch?v=J5LscGfyLZY

Artisti oli minulle ennen tuota nevahööd, mutta olen sittemmin mm. naureskellut liquid lunchin lyriikoille. Ehkäpä päätyy taustamusiikiksi urheilusuorituksille muutoinkin.

[Stadinarska]

Useinkin joku kaunis melodinen sävelmä jää mieleen pitkäksi aikaa. Varsinkin autossa kun kuuntelee radiota. Yksi korvamatoisin yhtye on ABBA upeine kappaleineen. Mm Boom a boomerang on sellainen täysin varma kun sen kuulee. Kokeilkaapa!
Kyllä se sitten menee
ohitse kun kohtaa keskittymistä vaativia asioita.

Totesi

JOULUARSKA

[KKK]

Tuli pyhinä katseltua Johnny Deppin merirosvovetimissä hoippuilua sillä seurauksella että se stnan tata-tamtam-tata-tamtam-tata-tam-tam-tam-tam soi koko ajan päässä. Hans Zimmerillä on ihan asiallisiakin elokuva-scoreja, mutta Jerry Bruckheimerin filmeihin (mm. "The Rock", Piraattien lisäksi) tekemänsä äänimatot ovat ihan hirveää synteettistä skeidaa. Tulee mieleen että orkka on soittanut yhden pätkän jonka sointukulkua tietokone sitten varioi valkokankaan tapahtumien mukaan.

Bruckheimerin blockbuster-vainua millään vähättelemättä, äijän filmit ovat raapineet lippuluukulla miljardeja.