Suositelkaa dekkari

[Na]

Tänä kesänä olen innostunut lukemaan dekkareita. Valikoima vaan tuntuu olevan hurjan laaja. Olen kahlannut läpi lähinnä kotimaisia. Ajattelin siirtyä ulkomaisiin, mutta genren laajuus huimaa.

Kuka on hyvä dekkaristi? Mikä teos? Miksi on hyvä?

[Homeboy65]

Manhattan- ja Ilves- sarjan pehmeäkantisia dekkareita (julkaistiin 60-ja-70-luvuilla) olen tykännyt lukea. Niitä löytyy ainakin divareista.

[nexie]

Kesälomalla konsumoituun korkeakulttuuriin kuului Donna Leonin Death at la Fenice, jota uskallan suositella huumorilla höystettyä dekkarismia arvossa pitäville.

[Think]

Kesälomalla konsumoituun korkeakulttuuriin kuului Donna Leonin Death at la Fenice, jota uskallan suositella huumorilla höystettyä dekkarismia arvossa pitäville.

Onkos tämäkin sitä komissario Brunetti -sarjaa? Tai mahtaako kyseinen täti edes kirjoittaa muuta...

Edit: Niin siis olen vain kuullut tuosta paljon hyviä kommentteja, mutten itse ole (vielä toistaiseksi) koskaan näitä kirjoja käteen ottanut.

[Lolita]

Kuka on hyvä dekkaristi? Mikä teos? Miksi on hyvä?

Jeffery Deaver ja Kathy Reichs.

Deaverilta suomennettu vain kolme romaania, Luunkerääjä, Arkullatanssija ja Tikapuita pitkin taivaaseen. Tiivistä jännitystä ja äkkinäisiä ja arvaamattomia juonenkäänteitä. Lopulta mikään ei ole sitä miltä näyttää. Kerran aloitettuaan kirjaa ei halua laskea käsistään. Englanniksi kirjoja löytyy paljon lisää.

Reichs sitten, tavallaan sukua Cornwellille ja Kay Scarpetalle. Pääosassa oikeusantropologi ja kamalia murhajuttuja ja ruumiita tutkitaan.

[Filovirus]

Kuka on hyvä dekkaristi? Mikä teos? Miksi on hyvä?

Jeffery Deaver ja Kathy Reichs.

Reichs sitten, tavallaan sukua Cornwellille ja Kay Scarpetalle. Pääosassa oikeusantropologi ja kamalia murhajuttuja ja ruumiita tutkitaan.

Komppaan. Jos näistä pitää niin suosittelen vielä Tess Gerritseniä.

[Zeb]

Itse olen tykännyt ruotsalaisen Henning Mankellin Wallander-dekkareista. Hyvää kieltä ja suhteellisen realistisen oloista tarinaa.

[RolloTomasi]

Kai tahan on pakko vastata: James Ellroy. Jos monimutkaiset juonet ja kiinnostavat henkilot uppoavat, niin kannattaa vilkaista. (esim. Clandestine, The Black Dahlia, The Big Nowhere, L.A. Confidential ja White Jazz)

[tuulenpuiska]

Tänä kesänä olen innostunut lukemaan dekkareita. Valikoima vaan tuntuu olevan hurjan laaja. Olen kahlannut läpi lähinnä kotimaisia. Ajattelin siirtyä ulkomaisiin, mutta genren laajuus huimaa.

Kuka on hyvä dekkaristi? Mikä teos? Miksi on hyvä?

Detective Conan? Saat dekkaria, piirroskuvaa, ja eksotiikkaa(japani) samassa paketissa.

[Bluntly]

Itse olen tykännyt ruotsalaisen Henning Mankellin Wallander-dekkareista. Hyvää kieltä ja suhteellisen realistisen oloista tarinaa.

Kyllä, ehdottomasti. Kannattaa tosin lukea ilmestymisjärjestyksessä eikä kuten meikäläinen, perse edellä puuhun.

[Na]

Kiitos, kiitos, tässä onkin tullut jo monta nimeä jotka pitää kirjottaa ylös kirjastoreissua varten.

Cornwelliltä olen lukenut vain "Murhamiehen muotokuva"-kirjan, eli sen Viiltäjä Jack-tutkimuksen. En romaaneja. Jostain arvostelusta olen lukenut, että Cornwellin kirjat on melko veristä kamaa, joten taidan kokeilla jotain muuta mainitsemaanne kirjailijaa ensimmäisenä. Sirrytään pikkuhiljaa rajumpiin.

[Hilpi]

Jeffery Deaver ja Kathy Reichs.

Deaverilta suomennettu vain kolme romaania, Luunkerääjä, Arkullatanssija ja Tikapuita pitkin taivaaseen. Tiivistä jännitystä ja äkkinäisiä ja arvaamattomia juonenkäänteitä. Lopulta mikään ei ole sitä miltä näyttää. Kerran aloitettuaan kirjaa ei halua laskea käsistään. Englanniksi kirjoja löytyy paljon lisää.

Reichs sitten, tavallaan sukua Cornwellille ja Kay Scarpetalle. Pääosassa oikeusantropologi ja kamalia murhajuttuja ja ruumiita tutkitaan.

http://www.tornio.fi/kirjasto/tuu/dekkarit/kirjailijat/

Anna Jansson, Kalpeat ja kuolleet
Mielestäni kirja oli parempi kuin maamiehensä (naisensa) Liza Marklundin Annika Bengtzon-kirjat. Ruotsalaiseen elämänmenoon on ehkä helpompi samaistua kuin eksoottisempien maiden tapahtumiin.

Anne Holt, Hanne Wilhelmsen-sarjassa kiehtoi naapurimaan (Norjan) menon lisäksi myös hankalanihana päähenkilö. Jokaisessa Holtin kirjassa (mukaan lukien Minkä taakseen jättää) on ollut ”koukku” johon olen jäänyt kiinni.

Laurie R. King, Kate Martinelli –sarjan sekä kirjan Nousevan kuun lapset olen lukenut ja kaikista niistä pitänyt. Siihen aikaan kun luin Nousevan kuun lapset lueskelin jostain syystä myös muita ”uskontoja” sivuavia teoksia.

Andrew Klavan, Tyttärenne on minulla
Ihan ok kirja, uskoisin sen olevan parempi alkuperäisellä kielellä. Osaan henkilöhahmoista kirjailija on panostanut, mutta yhden olennaisen hän on mielestäni jättänyt pahasti raakileeksi.

Alex Kava, Maggie O’Dell-sarja
Mukavia kirjoja, joissa ”yllättäen” seikkailee FBI:n erikoisagentti.

Lisa See, Kiinalainen verkko.
Kiina on aina ollut minulle suuri tuntematon, mutta tämä kirja sai mielenkiintoni maan historiaan heräämään. Kirjassa oli asioita jotka jäivät mietityttämään lukemisen jälkeen.

Sujata Massey, Rei Shimura-kirjat.
Japani on pop ja Masseyn kirjojen avulla voi pikkuisen kurkistaa paitsi elämänmenoon idässä, myös siihen millaista on olla sukunsa maassa ulkopuolinen puoliverisyytensä takia.

[Faghag]

Suosittelen englantilaista palkittua dekkarikirjailijaa Minette Waltersia. Terävää, psykologista jännitystä, joissa teemoina usein menneisyyden vaikutus nykypäivään sekä yksilön mustamaalaaminen yhteisössä:
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=search&query=walters

Venäläisen Boris Akuninin dekkarit ovat nopeatempoisia ja täynnä historiallisia tapahtumia. Näitä kirjoja lukiessaan tuntee itsensä sivistyneeksi:
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=search&query=akunin

Ranskalaisen Fred Vargasin henkilöhahmot ovat lumoavia. Boheemit historijoitsijat tutkivat ja ratkaisevat rikoksia:
http://www.gummerus.fi/default.asp?init ... tID=36;106

Yhdyn myös suositteluihin Sujata Masseyn Rei Shimura-dekkareista. Ne ovat vauhdikkaita, mukavan pinnallisia ja samalla oppii lisää japanilaisen ja länsimaisen kultturin eroavaisuuksista. Ennen Tennispalatsin Manga-näyttelyyn menoa kannattaa lukea Rei Shimura ja tappava manga, jossa käsiteltiin paljon japanilaisen sarjakuvan historiaa ja nykypäivää.

Lisäksi Kathy Reichsin Jäätävä pelko oli todella vangitseva ja hyytävä jännäri.

[Nowaysis]

Hehee, BECK. Faniklubikin on valmiina.

[Hilpi]

Jeffery Deaver

Deaverilta suomennettu vain kolme romaania, Luunkerääjä...

Jos ei jaksa kirjaa lukea, niin keskiviikkona 12.10 voi Neloselta kurkata Phillip Noycen version tarinasta Luunkerääjä (The Bone Collector). En ole vielä elokuvaa nähnyt, joten täytynee hankkiutua television luo silloin.

[Lolita]

Jeffery Deaver

Deaverilta suomennettu vain kolme romaania, Luunkerääjä...

Jos ei jaksa kirjaa lukea, niin keskiviikkona 12.10 voi Neloselta kurkata Phillip Noycen version tarinasta Luunkerääjä (The Bone Collector). En ole vielä elokuvaa nähnyt, joten täytynee hankkiutua television luo silloin.

Kannattaa kuitenkin yrittää jaksaa lukea kirja ja jättää elokuva väliin. Elokuva on keskinkertaista huttua, tusinatavaraa, mutta kirjassa taas yllättäviä käänteitä ja täpäriä tilanteita riittää eikä se juonikaan ole aina ihan sitä miltä näyttää.

[Bliss]

Arnaldur Indridason: Räme

Leif G.W. Persson: Kesän kaipuusta hyiseen viimaan

Pohjoismaiset dekkarit ovat varsin kelvollista luettavaa. Varsinkin tuo islantilainen kirjoittaja oli tosi positiivinen kokemus.