Ollut laiska viikko. Maanantaina töissä kauhea kiire liian vähällä porukalla, sai sykkiä enemmän kuin laki sallii. Sitten nuorimmalle oli taas syötetty jotakin allergisoivaa, ja hakiessani lapsen eskarista ohimolla ja kaulassa oli kirkuvanpunaista allergialäikkää. Nosti kuumeenkin, vaati kortisonivoidetta neljä krt/pv ja allergialääkkeitä, jotta rauhoittui reaktio. Olin siis tästä syystä himassa ti-ke lapsen kanssa vahtimassa, ettei reaktio leviä anfylaktiseksi. Onneksi siltä tällä kertaa säästyttiin, ei sairaalassa jaksa ravata myös vapaa-aikana!!
To ja tämä päivä ollut vapaita, onneksi. Saanut hoitaa kaiken maailman virasto- ja muita juoksevia asioita rauhassa. Huomenna taas päivystysvuoroon, koko vkonloppu menee duunissa. Ja ensi viikko siihen putkeen totta kai lisäksi. Mahdan olla taas ensi viikon perjantaina NAATTI.
Mitenkäs teidän muiden vappusuunnitelmat? Juhlimista? Rauhoittumista? Ihan sama?
"Ainoa todellinen viisaus on tieto siitä, että et tiedä yhtään mitään." - Sokrates
Mä luulen, et mun ihmiskiintiö alkaa oleen tälle viikkoa täynnä, osallistuminen Tapparan kultajuhliin, tokikaan en juhlijan roolissa, oli ihan tarpeeksi. Se nyt vielä puuttuis, et joutuis muutenkin ihmisiä katteleen, vapuista oon luopunu jo 20 vuotta sitten.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
Eilen muutamalla työporukan kanssa. Pidin huolen riittävästä ravinnosta (tonnikalaa ja mustekaloja) eikä montaa tuoppiakaan tullut kumottua, mutta siltikin vähän kakka olo.
Diddley Bow kirjoitti: 30.04.2022 16:01
Laskin tuossa äsken, että olen nyt ollut 20 päivää putkeen joka päivä töissä vähintään 8h per päivä. Yks päivä oli lyhyempi kun kävin treffeillä.
Valtiolla on mahkut olla vain 12pv putkeen. Kalenteriviikossa pitää olla 35h viikkolepo. Kova suoritus ainakin työnantajan vinkkelistä.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Piti lähteä lenkille testaamaan uusia pohjallisiani, mutta näyttääkin kuin taivaalta tulisi kohta märkää. Pakko siis pyllähtää sohvalle kahvin ja kakkupalan kanssa.
Ylermi Ylihankala kirjoitti: 03.05.2022 9:33
Vein auton tuulilasin vaihtoon. Nyt sitten keskellä näkijä Tamperetta odotan bussia, jota ei ehkä lakon vuoksi tule. Nyt koetellaan...
Bussi tuli. Olen kyydissä. Kaikki hyvin.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Ylermi Ylihankala kirjoitti: 03.05.2022 9:33
Vein auton tuulilasin vaihtoon. Nyt sitten keskellä näkijä Tamperetta odotan bussia, jota ei ehkä lakon vuoksi tule. Nyt koetellaan...
Bussi tuli. Olen kyydissä. Kaikki hyvin.
Ok. Hyvä. Käännyn takaisin etelään jo täällä Hämeenlinnan tienoilla.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
^ Toi näkijä- sana jäi sit kuitenkin voimaan, vaikka kertaalleen jo vaihdoin sen. Tanan ennakoiva kirjoitus. Piti olla jänkhä. Lakalaivan bussilinja oli sulatusuuni. Oli juoppoa, narkkia ja mamua. Pitäis ehkä useammin poistua omakotialueelta ja altistaa ja haastaa itseä. Kohta sitä kuplautuu.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Kaksi juoppoa istui takanani ja ryysti pullosta. Höhöttivät typerille jutuilleen ja löyhkäsivät. Harkitsin siirtymistä, mutten viitsinyt täydessä bussissa seisoakaan. Ei suoritteita.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Kaksi juoppoa istui takanani ja ryysti pullosta. Höhöttivät typerille jutuilleen ja löyhkäsivät. Harkitsin siirtymistä, mutten viitsinyt täydessä bussissa seisoakaan. Ei suoritteita.
Kaksi homeboyta siis.
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Kaksi juoppoa istui takanani ja ryysti pullosta. Höhöttivät typerille jutuilleen ja löyhkäsivät. Harkitsin siirtymistä, mutten viitsinyt täydessä bussissa seisoakaan. Ei suoritteita.
Kaksi homeboyta siis.
Ei niillä sentään savet puntissa ollut
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Onneksi siltä tällä kertaa säästyttiin, ei sairaalassa jaksa ravata myös vapaa-aikana!!
