The New World (Dis)Order

[urpiainen]

Kansakunnan uusi isä, presidenttimme Alexander Stubb, on jo vuosikausia kertonut kirjoittavansa kirjaa tämän ketjun otsikon mukaisella työotsikolla. Kirjaa ei ole kuitenkaan kuulunut. Niipä ajattelin perustaa ketjun auttamaan Alexia kokoamalla keskeiset huomiot, tulkinnat, johtopäätökset ja analyysit otsikon asiasta tänne. Voi sitten täältä varastaa saadakseen kirjansa vihdoin valmiiksi.

Haastattelujen perusteella voisi ajatella, että Stubbin alkuperäinen ajatus oli suurin piirtein se, että maailmassa on kaksi perinteistä valtapiiriä, liberaalidemokraattinen länsi (johtotähtenään USA ja komppaajana EU) sekä autoritäärinen itä (erityisesti Kiina ja Venäjä). Nämä ovat kilpailijat, mutta niiden välinen valtakilpailu ei näy keskinäisenä kylmänä tai kuumana sotana, vaan kilpajuoksuna Globaalin Etelän sielusta, joka on kolmas tekijä globaalissa pelissä, vaikka sillä ei perinteisesti paljon painoarvoa ole ollutkaan. Etelä on kuitenkin esim. väestöltään ja jossain välissä myös taloudeltaan ja muulta painoarvoltaan kasvava tekijä.

Stubbin alkuperäisen (tai Trumpin 2. kautta edeltäneen) analyysin mukaan uusi maailmanjärjestys asettuukin johonkin uuteen järjestykseen nimenomaan sen mukaan, mihin suuntaan Globaali Etelä kehittyy. Erityisesti onnistuuko Länsi integroimaan Etelän liberaalidemokraattiseen kehitykseen ja valtapiiriin, vai saako Itä houkuteltua Etelän mukaan autoritääriseen, illiberaaliin kehitykseen. Tämä asetelma näkyi esimerkiksi siinä, miten tavattoman aktiivisia Venäjä ja Kiina ovat olleet esimerkiksi Afrikassa. Länsi on ollut hitaampi, mutta yritys on kuitenkin ollut auttaa kehittyviä maita instituutioiden ja kansalaisyhteiskunnan kehittämisessä. Suurimpia toimijoita tässä on ollut USAID, joka on toiminut erityisesti kansalaisyhteiskunnan puitteissa rakentamalla verkostoja paikallisten toimijoiden kanssa.

Se, että USAID romutettiin melkein yhdessä yössä kertoo siitä, että ainakin USA on hylännyt aika kokonaan tämän jäsennyksen globaalista pelistä. Ei ole ihan selvää, onko Trumpilla jäsentynyttä kokonaiskuvaa ja suunnitemaa, mutta vaikuttaisi siltä, että hänellä on mielessä joku seuraavanlainen jäsennys.
1. Globaali Etelä ei toistaiseksi kauheasti kiinnosta. Sitä jätetään tässä vaiheessa suosiolla muille.
2. USA vetäytyy Euroopasta. Ydinasesateenvarjo varmaan estää täysimittaisen sodan, mutta muuten Eurooppa ja Venäjä saavat jäädä säätämään uutta kylmää sotaansa niin kuin parhaaksi näkevät Ukrainaan jäätyvän konfliktin ympärille. Pahimmillaan USA pesee kätensä niin selkeästi, että normalisoi taloussuhteensa Venäjään.
3. USAn fokus kääntyy Tyynen valtameren alueelle ja erityisesti kauppasotaan Kiinan kanssa.

Jos jotenkin näin, Stubbin alkuperäinen jäsennys on aika nopeasti romuttunut. Stubbhan muutama vuosi sitten hehkutti aivan tavattomasti Martti J. Karin analyysia Venäjästä. Kuten koetin jo silloin argumentoida (esim. viewtopic.php?p=792264#p792264), Karin analyysi oli vaarallisen harhainen operoidessaan jollain idän ja lännen muuttumattomilla ominaisuuksilla. Hän ei näyttänyt ymmärtävän, että Venäjän kehityksen epämiellyttävät, autoritääriset piirteet olivat läpikotaisin länsi-eurooppalaisia piirteitä, siis ihan lännessä kehitettyjä oikeistokonservatiivisia, populistisia ja imperialistisia kehityskulkuja, jotka vaikuttavat myös lännessä. Ja nyt ne ovat päässeet USAssa valtaan, ja monessa Euroopan maassakin ovat lähellä valtaanpääsyä, eturivissä meidän persumme hallituksen kakkospuolueena. Ei ollut mitään idän ja lännen vastakkainasettelua, vaan liberaalin demokratian ja autoritäärisen semifasismin vastakkainasettelu, joka toteutui esimerkisi länsimaiden ja Venäjän välillä, mutta yhtälailla myös länsimaiden sisällä. Karin tapaan Stubbin analyysi oletti liian pysyväksi tiettyjä positioita, joita olisi pitänyt pitkään paremmin puolustaa ja suojata hyökkäykseltä sisältä päin.

Maailmanjärjestyksen kannalta keskeistä onkin USAn roolin ja luonteen muuttuminen. Voisi sanoa, että Trumpin ulkopoliittista ydintä on American Exceptionalismin kieltäminen. Tällähän tarkoitettiin ajatusta, että USA on vähän erityistapaus valtioiden joukossa: siinä missä vanhan maailman valtiot olivat epätasa-arvoisia ja kummallisia monarkioita varsin puutteellisine demokratioineen, USA perustettiin uudeksi majakaksi parhaiden valistusajattelijoiden argumenttien mukaisesti. USAlle tuli samalla historiallinen tehtävä kantaa valistuksen soihtua ja johtaa muita maita valoon. Toisen maailmansodan jälkeen tämä näkyi siinä, että viime kädessä USA:n tahto ja kyky pohjustivat sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen.

Nyt Trump luopuu amerikkalaisesta ekseptionalismista ja tekee USAsta tavallista valtiota muiden valtioiden joukossa. Globaalin politiikan näkökulmasta MAGA tekee Amerikasta tieten tahtoen pientä. Eivät he halua ylläpitää järjestystä kaikkialla, vaan tyytyvät tekemään diilejä omasta näkökulmastaan. Samalla tavalla USA on muuttumassa tavalliseksi länsimaiseksi valtioksi siinä mielessä, että sen poliittista todellisuutta jäsentää sama kolmen poliittisen vision kamppailu kuin eurooppalaisiakin maita: (i) talousliberalismi, (ii) hyvinvointivaltioideologia ja (iii) kansalliskonservatiivinen autorrtarismi. Toki siinä mielessä USA on tässä uudessakin jäsennyksessä suunnannäyttäjä, että sieltä näemme, mitä kolmoskohdan valta tarkoittaa valtiosensuureineen, protektionismeineen kaikkineen.

Mun mielestä muotoutuvan maailmanjärjestyksen kannalta on erityisesti kaksi isoa kysymystä.

1. Onnistuuko Project 2025 puhdistuksineen ja liberaalien instituutioiden tuhoamisineen siten, että neljän vuoden jälkeen USA ei palaa normaaliin, vaan jatkaa autoritäärisen kansalliskonservativismin tiellä vaikka Vancen johdolla. Muuttuuko USA pysyvästi siten, että talousliberalismi ja hyvinvointivaltioideologia, ja lopulta liberaali demokratia, pysyvät paitsiossa?

2. Onnistuuko Eurooppa torjumaan trumpilaisen uusoikeiston nousun, vai siirtyykö valta täälläkin persuille ja aateveljilleen?

[sivustahuutaja]

Olen aiemminkin todennut, että näen suurimpana tulevaisuuden uhkana riittävän hyvin toimivan markkinatalouden mahdollistaman autoritarismin / imperialismin. Trumpin taloustouhut ovat niin sekopäistä menoa, että sen polun jatkumiseen en usko. Jos Trump kuitenkin kupsahtaa kesken kauden, niin Vance saattaisi olla vaarallisempi manttelinperijä. Jos eurooppa pysyy heikkona, niin saatamme päätyä 2 imperalistisen navan maailmaan: USA ja Kiina. Venäjä alkaa olla demografisesti kuollut, joten sen hoitaa aika.

[urpiainen]

Maailmanjärjestyksen kannalta keskeistä onkin USAn roolin ja luonteen muuttuminen. Voisi sanoa, että Trumpin ulkopoliittista ydintä on American Exceptionalismin kieltäminen. Tällähän tarkoitettiin ajatusta, että USA on vähän erityistapaus valtioiden joukossa: siinä missä vanhan maailman valtiot olivat epätasa-arvoisia ja kummallisia monarkioita varsin puutteellisine demokratioineen, USA perustettiin uudeksi majakaksi parhaiden valistusajattelijoiden argumenttien mukaisesti. USAlle tuli samalla historiallinen tehtävä kantaa valistuksen soihtua ja johtaa muita maita valoon. Toisen maailmansodan jälkeen tämä näkyi siinä, että viime kädessä USA:n tahto ja kyky pohjustivat sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen.

Nyt Trump luopuu amerikkalaisesta ekseptionalismista ja tekee USAsta tavallista valtiota muiden valtioiden joukossa. Globaalin politiikan näkökulmasta MAGA tekee Amerikasta tieten tahtoen pientä. Eivät he halua ylläpitää järjestystä kaikkialla, vaan tyytyvät tekemään diilejä omasta näkökulmastaan. Samalla tavalla USA on muuttumassa tavalliseksi länsimaiseksi valtioksi siinä mielessä, että sen poliittista todellisuutta jäsentää sama kolmen poliittisen vision kamppailu kuin eurooppalaisiakin maita: (i) talousliberalismi, (ii) hyvinvointivaltioideologia ja (iii) kansalliskonservatiivinen autorrtarismi. Toki siinä mielessä USA on tässä uudessakin jäsennyksessä suunnannäyttäjä, että sieltä näemme, mitä kolmoskohdan valta tarkoittaa valtiosensuureineen, protektionismeineen kaikkineen.

Tulkitsen, että Miettisen analyysi on hyvin samanlainen (olen varmaan omani pöllinyt jostain sen haastattelusta), mutta vie ajatusta hyvin kiinnostavasti pidemmälle.

Essee | Trump murskaa myytin Yhdysvaltain erityisasemasta
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011081934.html

[sivustahuutaja]

^
Tämä Trumpin toinen kausi näyttää olevan ihan hänen oma shownsa. En usko, että kukaan oikein osaa ennustaa, mitä ukon päästä ja suusta seuraavaksi pullahtaa. Pidän ennenaikaisena pitää tätä Yhdysvaltojen uutena linjana. Trump on jo peruutellut tulleista. DOGE on törmnnyt ongelmiin. Inflaatio on nousussa ja kurssit laskussa. Jossain kohtaa keskusta herää siihen, että meininki ei edusta heidän etujaan.

Tuon mielipidekirjoituksen mukaista politiikkaa olisi voinut toteuttaa fiksustikin. Yhdysvalloissa kuitenkin on edelleen vaalit ja Trumppia loogisempi ehdokas ei ehkä olisi voittanut vaaleja. Jos nykymeno edustaa joltain osin kansan enemmistön ja puolueen linjaa, niin he varmaan ovat kauhuissaan siitä kaikesta muusta, mitä nyt tapahtuu. Esim. teollisuuspolitiikassa Kiina-riippuvuuden vähentäminen varmasti olisi fiksua amerikka ensin -touhua, mutta nyt on pikavauhtia edetty tilanteeseen, jossa Yhdysvaltoja pidetään isona riskina toimitusketjuille. Yhteistyössä EU:n kanssa Kiina-riippuvuuden vähentäminen olisi ollut helpompaa.

[urpiainen]

Mun mielestä muotoutuvan maailmanjärjestyksen kannalta on erityisesti kaksi isoa kysymystä.

1. Onnistuuko Project 2025 puhdistuksineen ja liberaalien instituutioiden tuhoamisineen siten, että neljän vuoden jälkeen USA ei palaa normaaliin, vaan jatkaa autoritäärisen kansalliskonservativismin tiellä vaikka Vancen johdolla. Muuttuuko USA pysyvästi siten, että talousliberalismi ja hyvinvointivaltioideologia, ja lopulta liberaali demokratia, pysyvät paitsiossa?

2. Onnistuuko Eurooppa torjumaan trumpilaisen uusoikeiston nousun, vai siirtyykö valta täälläkin persuille ja aateveljilleen?

Pidän ennenaikaisena pitää tätä Yhdysvaltojen uutena linjana. Trump on jo peruutellut tulleista. DOGE on törmnnyt ongelmiin.

Tää on ihan hyvä pointti. Mun viesti ehkä oletti, että tämä Trumpin kausi ja sen neljä vuotta on jo menetetty. Ei välttämättä ole. Pitää muistuttaa itseään, että jenkkisysteemissä ei ole samanlaista toimeenpanon laillisuuden enakkovalvontaa kuin meillä, vaan systeemi on riippuvaisempi tuomioistuinkäsittelyistä jälkikäteen. Lisäksi tietty ne kananmunahinnat saattaa nousta, joka nopeasti vie Trumpia ongelmiin välivaaleja ajatellen. Eli joo, ei tämäkään kausi ole taputeltu. Jonkinlainen vastaliike varmaan tulee ja ehkä voimakkaanakin.

[Ylermi Ylihankala]

Pitää muistuttaa itseään, että jenkkisysteemissä ei ole samanlaista toimeenpanon laillisuuden enakkovalvontaa kuin meillä, vaan systeemi on riippuvaisempi tuomioistuinkäsittelyistä jälkikäteen.

Siellä mennään nimen omaan toisin päin kuin meillä.

[sivustahuutaja]

Tää on ihan hyvä pointti. Mun viesti ehkä oletti, että tämä Trumpin kausi ja sen neljä vuotta on jo menetetty. Ei välttämättä ole. Pitää muistuttaa itseään, että jenkkisysteemissä ei ole samanlaista toimeenpanon laillisuuden enakkovalvontaa kuin meillä, vaan systeemi on riippuvaisempi tuomioistuinkäsittelyistä jälkikäteen. Lisäksi tietty ne kananmunahinnat saattaa nousta, joka nopeasti vie Trumpia ongelmiin välivaaleja ajatellen.

Yleinen mielipide voi myös kääntyä vahvastikin. Hallinto on jo esim. leikannut veteraaneilta ja tehnyt muutakin sellaista, joka ei ehkä MAGA:laisillekaan maistu. Punaisissa osavaltioissa asuvat huomaavat, että esim koulutuksen leikkaukset kohdistuvat myös heidän omaan osavaltioonsa, eivätkä pelkästään Washingtonin herroihin. Pörssiin sijoitetut eläkesäästöt sulavat.

Pidin aika todennäköisenä, että Trump voittaa tämän kulttuurisodan, jos hän hoitaa talouden fiksusti. Nyt näyttää siltä, että hän todella on kiukutteleva impulsiivinen pikkulapsi, joka ei kuuntele ketään. Talous halvaantuu jo sillä, että isoja päätöksiä tehdään ja perutaan päivien horisontilla. Ihan äsken suomessa kanadalaiseen firmaan kuuluva yhtiö kertoi, että nyt ei tehdä oikein mitään, koska pääkonttori ihmettelee mitä tapahtuu. Puolustusteollisuuden kilpailukyky paskottiin parilla päätöksellä (vai peräti tweetillä) ja tuo on sitä vähäistä teollisuustuotantoa, jota usassa on. Taitaa vielä keskittyä punaisiin osavaltioihin.

Todella paljon pitää kuitenkin mielipiteiden muuttua välivaaleihin mennessä. Demokraattien pitää myös saada pakkansa kuntoon ja kyetä kampanjoimaan jollain agendalla. Välivaaleissa demokraateilla on hyvä mahdollisuus voittaa house, mutta senate on ehkä saavuttamattomissa:
https://thehill.com/homenews/campaign/5 ... publicans/
https://thehill.com/homenews/campaign/5 ... is-husted/

[Bluntly]

Kun nyt jenkkien verotussysteemi on mitä on ja puolet IRS:stä aiotaan pistää pellolle niin voi tulla melkoinen itku siitäkin.

[urpiainen]

Ei tässä ole mitän hyvää. Meillä on jo Kiinan kokoinen moderni autoritaarinen valtio. Pidän ihan mahdollisena dystopiaa, jossa Kiinan kaltainen systeemi vallitsisi koko maailmassa. Jos protektionismi ja kaupasodat heikentävät kasvua, niin meidän innovointivoima ei ehkä riitä pitämään Kiinan kaltaista toimijaa kurissa. Ydinaseiden olemassaolo varmaan on ainoita pidäkkeitä Kiinalle.

Uskon, että Yhdysvallat pysyy demokratiana.

Mun mielestä NYT:n tyypillä oli vahva pointti, että vaikka USA kestäisi Trumpin hyökkäyksen liberaalia demokratiaa vastaan ja säilyisi asiallisen demokraattisena länsimaana, USA on osoittautunut aika perustavanlaatuisen epäluotettavaksi kumppaniksi. Eurooppa ei voi luottaa Yhdysvaltoihin pitkään aikaan (mähän sanoin, että olisi pitänyt ostaa ruotsalaisia hävittäjiä). Kuitenkin Eurooppaa varmaan edelleen kiinnostaa kansainvälinen sopimusjärjestelmä. Kiina tullee iskemään tähän saumaan: jos ne tarjoavat Euroopalle kumppanuutta, johon sisältyy Venäjän latistaminen pikkuvaltioksi, voi se olla aika houkuttelevaa.

[sivustahuutaja]

^
Pahinta tässä on, että nyt yhdysvallat on irrationaalisella tavalla epäluotettava. Kyse ei ole vain äkillisistä sopimusten ja toimitatapojen muutoksista, vaan täysin järjettömästä toiminnasta. Esim. nykyistä tullisekoilua on täysin mahdoton selittää millään loogisella tavalla. Puheet ovat puheita, mutta näitä tulleja on oikeasti asetettu voimaan ja saman tien poistettu.

Media on myös missannut erään tärkeän näkökulman. Nyt testataan pressan valtaoikeuksia ja korkein oikeus on asettunut laajojen oikeuksien puolelle. Tämä tulkinta pressan valtaoikeuksista jää voimaan Trumpin kauden jälkeenkin ja tilannetta voi olla vaikea muuttaa. Yhdistettynä heikentyneisiin instituutioihin, tämä tarkoittaa todella epävarmaa tulevaisuutta.

[James Potkukelkka]

korkein oikeus on asettunut laajojen oikeuksien puolelle. Tämä tulkinta pressan valtaoikeuksista jää voimaan Trumpin kauden jälkeenkin ja tilannetta voi olla vaikea muuttaa. Yhdistettynä heikentyneisiin instituutioihin, tämä tarkoittaa todella epävarmaa tulevaisuutta.

Onko korkein oikeus jotenkin laajentanut presidentin valtaoikeuksia? Oikeus on linjannut, että virkatoimien suhteen presidentillä on syytesuoja, mutta mielestäni muu ei ole muuttunut.

Tämä päätös vähensi virkamiesten valtaa, mutta se valta siirtyi mielestäni kongressille, ei presidentille:

https://www.scotusblog.com/2024/06/supr ... -agencies/

[sivustahuutaja]

^
Käsittääkseni tulkinta valtaoikeuksista on muuttunut. Tai sitten on kyse vain siitä, että aiemmin valtaoikeuksia ei ole samalla lailla testattu.

[James Potkukelkka]

Kysyin Grokilta

Yes, the Supreme Court of the United States (SCOTUS) has issued decisions in recent years that have effectively increased the power of the President of the United States (POTUS). These rulings have expanded presidential authority in key areas, particularly regarding immunity from prosecution, control over the executive branch, and the ability to act without judicial interference in certain cases. Below are some notable examples from the last few years that illustrate this trend:

1. **Trump v. United States (2024)**
In a landmark decision on July 1, 2024, the Supreme Court ruled that former presidents enjoy absolute immunity from criminal prosecution for actions taken within their "core constitutional powers" and presumptive immunity for other official acts. This arose from a case involving Donald Trump’s efforts to challenge the 2020 election results. The 6-3 ruling, split along ideological lines, significantly shields presidents from legal accountability for actions deemed "official," potentially emboldening future presidents to act with less fear of criminal repercussions. Critics, including the dissenting liberal justices, argued this creates a "law-free zone" around the presidency, markedly enhancing executive power.

2. **Seila Law LLC v. Consumer Financial Protection Bureau (2020)**
In this 5-4 decision, the Court ruled that the structure of the Consumer Financial Protection Bureau (CFPB) was unconstitutional because its director could only be removed by the president "for cause." The majority held that this restriction violated the separation of powers, affirming that the president must have unrestricted authority to remove certain executive officials. This decision reinforced the "unitary executive theory," which posits that the president has broad control over the executive branch, thereby strengthening presidential power over federal agencies.

3. **Expansion of the "Major Questions Doctrine"**
In cases like *West Virginia v. EPA* (2022), the Court curtailed the power of federal agencies by invoking the "major questions doctrine." This principle requires explicit congressional authorization for agencies to regulate significant economic or political issues. While this limits agency power, it indirectly enhances presidential authority by reducing bureaucratic constraints, allowing the president to wield more direct influence over policy implementation when Congress is silent or ambiguous.

4. **Recent Procedural Rulings (2025)**
Early in 2025, the Supreme Court issued orders that avoided immediate substantive checks on Trump’s second-term actions, such as his attempts to fire agency heads or freeze foreign aid. While these were procedural rather than merits-based decisions, they suggest a reluctance to curb presidential actions swiftly, potentially giving the executive more leeway to operate until cases are fully litigated. This hesitation aligns with a broader trend of deference to executive authority in urgent disputes.

These decisions collectively reflect a judicial shift toward empowering the presidency, often at the expense of congressional or judicial oversight. The 2024 immunity ruling, in particular, stands out as a significant expansion, as it provides a legal shield for official acts that prior precedent left more vulnerable to scrutiny. However, the long-term impact depends on how future administrations test these boundaries and whether Congress or lower courts push back.

While some argue these rulings restore a "vigorous and energetic" executive as envisioned by the Constitution’s framers, others contend they erode checks and balances, tipping the scales toward an unchecked presidency. The trend over the last few years, especially since 2020, indicates SCOTUS has indeed increased POTUS power, particularly in the realms of legal accountability and executive branch control.