Voiko narkkaria auttaa?

Yleinen lätinä jä kitinä
Angita

Voiko narkkaria auttaa?

Viesti Kirjoittaja Angita »

Näin pitkästä aikaa lähes vuoden tauon jälkeen erästä vanhaa ystävääni. Joskus viime syksynä häneltä oli tullut pari sekavalta kuulostavaa soittoa keskellä yötä. Olen sen jälkeen yrittänyt tavoitella häntä useaan otteeseen pitkin vuotta, mutta en ole saanut yhteyttä.

Kun nyt tapasin hänet, järkytyin aika totaalisesti. Hän oli laihtunut luurangoksi - silmät kuopissa, posket lommolla ja käsivarret täynnä mustelmia. Ex-poikaystävältään kuulin, että on alkanut taas vetää kamaa, mikä oli kyllä aikasta ilmeistä ilman tätä infopaukkuakin. Vaihtaa kuulemma puhelinnumeroaan jatkuvasti eikä anna sitä aina edes tyttärelleen. On katkaissut yhteydet lähes kaikkiin muihinki ystäviinsä. Siinä siis syy etten ollut saanut yhteyttä häneen.

Juttelin hänen kanssaan ja sanoin, että vaikka emme ole olleet yhteydessä pitkään aikaan, pidän häntä edelleen hyvänä ystävänäni ja hän voi milloin tahansa ottaa minuun yhteyttä. Yhteydenottoa ei ole ainakaan toistaiseksi kuulunut. Ex-poikaystävänsä sanoi, että jos haluan tavata tätä ystävääni se onnistuu parhaiten jos menen soittamaan ovikelloa.

Olen neuvoton. Mitä voisin tehdä auttaakseni ystävääni? En haluaisi jättää häntä oman onnensa nojaan. Olen äärimmäisen huolissani.
Exsat

Viesti Kirjoittaja Exsat »

Kannattaa katsoa suhteista(?) "Katkera tilitys"-ketju. Addikti kuin addikti, pääpiirteet ovat kuitenkin samat.

Mikäli henkilöllä itsellään ei ole hoitomotivaatiota, niin auttaminen on lähestulkoon mahdotonta. Jos taas kiinnostusta lopettamiseen ja päihdehoitoon löytyy, niin voit auttaa ystävääsi esimerkiksi hoitoon hakeutumisessa.

Varsinkin lyhyiden katkaisuhoitojaksojen jälkeen vaikein osuus riippuvuudesta irrottautumisessa on paluu arkeen ja samoihin kuvioihin, joissa päihteiden ongelmakäyttö on alkanut. Eteenkin tässä raittiiden, tai vähintäänkin ei-ongelmakäyttäjäkavereiden tuki ja huomio on tarpeen. Vuorokauden tunnit ja luppoaika pitää saada käytettyä johonkin muuhun kuin aineiden käyttämiseen, ja sitä aikaa riittää..

Edit. Lähinnä päihdetyön teoriaan ja yhden kaverin vieroitukseen perustuu tämä.
AarneAnkka

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Ikävänlainen tapaus, hrm. :?

Kuten Exsat tuossa ehti jo todetakin, sinun on ensin selvitettävä haluaako ystäväsi tulla autetuksi. Tilanne on hankala, sillä ikävä kyllä Suomen lain mukaan ketään ei saa auttaa "väkisin" joten virkaliljat / hoitajat eivät voi tehdä asialle mitään ellei hän itse hakeudu hoitoon.

Jos ystävälläsi on motivaatiota päästä kuiville, niin sairaala on oikea paikka hänelle, sieltä löytyy niin tarvittava hoito kuin sosiaalivirkailijatkin.
Exsat

Viesti Kirjoittaja Exsat »

AarneAnkka kirjoitti:Tilanne on hankala, sillä ikävä kyllä Suomen lain mukaan ketään ei saa auttaa "väkisin" joten virkaliljat / hoitajat eivät voi tehdä asialle mitään ellei hän itse hakeudu hoitoon.

Paitsi jos on alaikäinen tai holhoutettu.

Helsingissä ainakin Kurvin huumepolille pääsee ympäri vuorokauden ja ilman lähetettä.

Muita Helsingin päihdepalveluja:
http://www.hel2.fi/sosv/paihdetyo/ety/apua.htm
nypari

Viesti Kirjoittaja nypari »

Narkkismi(oma sanani, mikä lie oikea?) on astetta vaikeampi ja monimutkaisempi asia/sairaus asianosaisen lähipiirille ja ystäville kuin alkoholismi. Myrkkyjen käyttö kun on kriminalisoitu, puhumattakaan sen myynnistä ja välityksestä. Narkkarin arkeen kuuluu myös työ eli rahan hankkiminen narkkaukseen. Sehän on sitten omaisuus- tai huumejuttuja, naisnarkeilla usein myös ja ikävä kyllä pimpan jakaminen rahasta.

Narkkarin elinpiiri ja oikeastaan kaikki paitsi aivan lähiomaiset ja viranomaiset ovat halustaan tekemisissä myrkkyjen kanssa. Narkkarit eivät juurikaan jaksa pitää yllä suhteita "normaali" kansalaisiin.

Kun olet läheisissä tekemisissä narkkarin kanssa ystävänä, joudut väkisinkin tekemään epämieluisia valintoja. Joudut pakosta tietämään liikaa hänen asioistaan. Samalla huomaat säilyttäväsi hänen (pöllittyjä/huumerekvisiitta)tavaroitaan asunnossasi joutuessasi miettimään annatko tämän asunnottoman nukkua seuraavan kylmän pakkasyön olohuoneesi sohvalla. Viikon päästä tulee `kutsu kuulusteluun´-lomake postissa. Ruokarahalainasi jäävät saamatta - sinisilmäinen kun olit.

Tämä yllä mainittu kuulosti ehkä joistakin dramaattisen yliampuvalta, mutta nämä asiat tulevat yllättävän nopeasti eteen yrittäessäsi auttaa narkkia. Narkkaria toki voi ja pitääkin auttaa, mutta marttyyriksi ei kannata ruveta.

Itse lähestyisin narkkariystävääni ihan vain ystävänä ja jossakin sivulauseessa kannustavasti kehottaisin hakeutumaan sosiaalipalveluiden pariin. Vaikkapa juttelemaan sossutädille paikalliselle huumepisteelle. Pitäisin tarkoituksellista etäisyyttä, mutta samalla yrittäisin kannustaa ja tukea kuiville pääsemiseksi.
Avatar
Haemaeraemies
Kitisijä
Viestit: 3873
Liittynyt: 14.08.2005 18:34

Viesti Kirjoittaja Haemaeraemies »

Hmm,tämä on todella vaikea kysymys.Kun ilmeisesti kyseessä on vielä piikkihuumeet,on addiktio vielä kovempi kuin millään muulla metodillla nautittuna.jos kyseessä on heroiiniriippuvuus,on asia vielä huonomalla tolalla,sen katuhinta on kuiteskin niin töykeissä luvuissa että kunnon nistin on melkein pakko puuhata jotain laitointa pitääkseen olon suunilleen normaalina,ellei sitten turvaudu bentsokoomaan,mihin menee suurin osa opiaattiongelmaisista.

Mutta niin,se mun varsinainen pointti jo sanottu,ketään ei voi auttaa ilman että henkilö itse todella todella tahtoo sitä apua,ja jos lähtee auttamislinjalle niin voi varaa varastoon hermoja ja kärsivällisyyttä sekä paljon kanttia sanoa " ei,en lainaa/et ota sitä yhtä ainoaa korjaavaa" jne.

Toivoa on todellakin jos henkilö on oikeasti motivoitunut lopettamaan ja lopetus olosuhteet on muuten hyvät,kuten rauhallinen ja stressitön ympäristö jossa voi olla rauhassa hyvässä seurassa niin kauan kuin tarvii.Ja alkuvaiheeseen jonkillainen korvaava hoito pitämään suurimmat ja vaikeimmat kivut ja ahdistukset poissa,mutta niin ettei addiktiota kuitenkaan niihin synny.DISCLAIMER; en kannusta omatoimiseen lääkitykseen vaan asiasta luonollisesti pitää puhua lääkärin kanssa.

Olen mielenkiintoni takia joutunut todistamaan monta surullista kohtaloa ja epäonnistunutta lopetusyritystä,mutta onneksi olen myös saanut nähdä ja tuntea niitä onnistuneita yksilöitä ja vakavasta addiktiosta parantuneita ihmisiä,sekä onneksi eniten niitä joille ei ole mitään ongelmaa mihinkään tajusteeseen syntynyt.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
Hebuli

Re: Voiko narkkaria auttaa?

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Angita kirjoitti:Olen neuvoton. Mitä voisin tehdä auttaakseni ystävääni? En haluaisi jättää häntä oman onnensa nojaan. Olen äärimmäisen huolissani.
Ensimmäisenä tulee mieleen että tee ainakin tuo hänelle selväksi että välität ja olet huolissasi hänestä, etkä halua menettää ystävääsi. Koska yleensä kannattaa mieluummin puuttua asioiden syihin kuin oireisiin, näetkö mitään syytä hänen itsetuhoiselle käytökselleen?

Itselläni oli vähän samanlainen tilanne kauan sitten, silloinen paras ystäväni alkoi jossain vaiheessa kiinnostua vähän liikaa huumeista (tosin ei käsittääkseni suonensisäisistä ainakaan vielä silloin) muutenkin kuin teoreettisella tasolla. En osannut silloin reippaasti alle parikymppisenä reagoida asiaan oikein mitenkään, en ehkä ottanut asiaa edes tarpeeksi vakavasti, ja hänkin teki katoamistempun useaksi vuodeksi. Kun lopulta jälleen kuulin hänestä, oli hän jotain reittiä päätynyt "mielisairaalaan". Nykyisin avohoidossa ja jonkinlaisessa lääkityksessä.

Arvelen hänen huumekokeiluidensa taustalla olleen yleinen tyytymättömyys elämään (peruskoulu jäi kesken, teki hanttihommia hengenpitimikseen, ei tullut toimeen äitipuolensa kanssa, isä kuoli jossain vaiheessa viinaan jne.). Tuollaisiin syihin ei ystävä paljoa voi, mutta jälkikäteen ajatellen minun olisi silloin aikoinaan pitänyt osata olla huolestuneempi hänestä ja tehdä se selväksi hänelle. Silloin suhtauduin asiaan välinpitämättömämmin, koska ajattelin hänen olevan niin kova jätkä että tietää kyllä itse mitä tekee ja miten pitkälle menee kokeiluissaan.
Avatar
Haemaeraemies
Kitisijä
Viestit: 3873
Liittynyt: 14.08.2005 18:34

Viesti Kirjoittaja Haemaeraemies »

kesseli kirjoitti: todeta ettei pystytty auttamaan. henkilö ei välttämättä ollut valmis vielä silloin ottamaan apua vastaan ... syitä voi olla monia.
Sveitsissä tajusivat tuon ylläolevan pointin ja aloittivat heroiinin ilmaisjakelun piikkinisteille,jotta heidän aikansa ja raha ei juuri menisi tuohon kaman etsimiseen ja sen vetämisen rahoittamiseen.

Fiksusti mietitty,hoidettiin "piikkihuone" joka pitää poissa puistoista notkumasta ne tyypit ja käy paljon halvemmaksi se heroiinin jakaminen kuin se ett' nistit jatkaisi samaa vanhaa rataansa.Tarkkoja annoksia puhdaslaatuista ainetta puhtailla välineillä valvotuissa tilassa.

Huumausaineittein suurin menoerä valtiolle on juuri nistien tekemät rikokset,ja yliannostukset johtuu epätasaisesta aineesta.Sveitsin kokeilu on onnistunut aika hyvin,pitkänlinjan narkkareita on päässy tuon takia ihan oikeiksiin töihin ja heistä on jotain hyötyä.

offtåpic
Rautarouva ritva sontavuori,jolla on aina jotain täysin naurettavaa sanottavaa, tuomitsi tämän koko projektin täysin absurdina ja typeränä,joka kannustaa kansalaisia piikittämään heroiinia.

GG sontavuori
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
Geetzu

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

Haemaeraemies kirjoitti:Rautarouva ritva sontavuori,jolla on aina jotain täysin naurettavaa sanottavaa, tuomitsi tämän koko projektin täysin absurdina ja typeränä,joka kannustaa kansalaisia piikittämään heroiinia.
Juu ei varmasti kannusta, mutta tuleehan tosta itsellekin ensimmäisenä mieleen, että onpas typerä systeemi. Sitten kun perehtyisi tuloksiin jne niin saattaisi mieli muuttua (ja sähän jo sanoit, että toimiva systeemi joten ensimmäinen "outoa!" mielipiteeni muuttuikin). Kuitenkin vähän hassua, että ihminen joka joutuu näkemään ylimääräistä vaivaa heponsa hommaamiseen ei tavasta halua irti, mutta se jolle tavara tuodaan tarjottimella, yhtäkkiä herääkin?
Avatar
Haemaeraemies
Kitisijä
Viestit: 3873
Liittynyt: 14.08.2005 18:34

Viesti Kirjoittaja Haemaeraemies »

Geetzu kirjoitti:. Kuitenkin vähän hassua, että ihminen joka joutuu näkemään ylimääräistä vaivaa heponsa hommaamiseen ei tavasta halua irti, mutta se jolle tavara tuodaan tarjottimella, yhtäkkiä herääkin?
Se ei ole ylimääräistä vaivaa vaan kokopäiväistä työtä,ja ne tapausket joille sitä annetaan on juurikin niitä rapanistejä jotka ei taivu tasan mihinkään ilman piikkiään.Vähemmän haittaa ne tekee kun pitää ne kunnossa.

Mutta a-klinikkasäätiön tyypin turinoita aiheesta vuodelta 2000,eli vähän vanhaa tieto mutta kertoo jotain aiheesta.

Heroiini hoitokeinona Sveitsissä

Zürichin ja Bernin huumeongelmat erityisine huumepuistoineen ovat herättäneet maailmanlaajuista huomiota. Sveitsissä arvioidaan olevan nyt noin 30 000 suonensisäisten huumeiden käyttäjää, joista Bernin alueella noin 500. Varsinkin saksankielisen Sveitsin alueella on pyritty korjaamaan tilannetta ennakkoluulottomasti haittojen ehkäisyyn liittyvällä politiikalla ja korvaus- ja ylläpitohoidolla. Toimintalinja näyttää saaneen aikaan tuloksia. Esimerkiksi huumeisiin liittyviä kuolemia oli Sveitsissä vuonna 1992 vielä 419, vuonna 1999 enää 179.

Toimintapolitiikan jatkuvuus on vahvistettu mm. kansanäänestyksellä sekä Sveitsin lääkäriliiton ohjeilla. Seuraavaksi suunnitteilla on mm. heroiinin ylläpitohoidon siirtämistä tavallisissa terveyskeskuksissa tehtäväksi. Yleistä ilmapiiriä kuvaa ehkä myös se, että Bernin hoitopaikoissa todettiin kannabista koskeviin kysymyksiini, että kaikkihan sitä polttavat eikä hoidossa kannata hampusta mitään välittää.

Ehkä eniten kansainvälistä mielenkiintoa saanut sveitsiläinen hoitokokeilu on Bernin KODA, joka tarjoaa heroiinin avulla toteutettua ylläpitohoitoa rekisteröidyille huumeongelmaisille. Toiminnasta on meneillään laaja tieteellinen seurantatutkimus. Artikkeli pohjautuu kirjoittajan kesäkuiseen vierailuun KODAssa.

KODAn toiminta alkoi vuonna 1994 tilanteessa, jossa berniläiseen puistoon alkoi kerääntyä yhä enemmän suonensisäisiä huumeita käyttäviä narkomaaneja. Tämä herätti ymmärrettävästi kaupunkilaisissa pelkoa ja muutosvaatimuksia. Uudella matalan kynnyksen hoitopaikalla haluttiin saada pahimmat tapaukset pois kaduilta hoidon piiriin. Ulkona asuvilla tulehdukset ja muut sairaudet olivat yleisiä. He eivät myöskään yleensä olleet minkään hoidon piirissä.

KODA sijaitsee tavallisessa liiketalossa lähellä Bernin keskustaa. Hoitopaikka on avoinna aamuisin kaksi tuntia kello 7-9, tunnin päivällä (11.45-12.45 ) ja kaksi tuntia illalla klo 16-18. Hoitoon pääsyn vaatimuksena on vähintään 18 vuoden ikä, useita epäonnistuneita hoitosuhteita muun huumehoidon piirissä, vakavia huumeisiin liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia sekä asiakkaan kirjallinen suostumus. Sitoutuessaan heroiinin ylläpito- ohjelmaan asiakkaita ohjataan myös muuhun huumehoitoon.

Hoidon kustannukset ovat noin 40 frangia päivässä. Toiminta rahoitetaan mm. sosiaalivakuutuksesta sekä Sveitsin valtion ja Bernin kantonin avustuksilla. Kustannukset ovat melko alhaisia muuhun huumehoitoon verrattuna.

Tuloksia pidetään hyvinä

KODAn asiakkaat ovat keskimäärin 33-vuotiaita. Kolme neljäsosaa on miehiä. Asiakkailla on takanaan keskimäärin kymmenen epäonnistunutta hoitoyritystä. Puolella on vakavia psyykkisiä ongelmia. Asiakkaista 90 prosentilla on ollut C-hepatiitti- ja 87 prosentilla B-hepatiittitartunta. Monilla on HIV tai AIDS, joiden lääkitys hoidetaan KODAssa, samoin kuin psyykenlääkkeitä käyttävien lääkkeiden jakelu.

Hoitohuoneita on kahdessa kerroksessa. Toiminta on tarkkaan jäsennettyä hankaluuksien välttämiseksi. Varsinaisessa hoitohuoneessa on muutamia pöytiä, joiden ääressä asiakkaat itse piikittävät itseään. Asiakkaat käyvät useammankin kerran päivässä ja niinpä henkilökunta tuntee potilaansa hyvin: jos asiakasta ei näy pariin päivään, häntä yritetään tavoittaa puhelimella tai kotikäynnillä.

Ylilääkäri Christoph Bürki pitää toimintaa yhteiskunnan kannalta taloudellisesti hyvin edullisena. Hänen arvionsa mukaan huumeiden käyttäjät aiheuttavat kriminaali- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia niin paljon, että KODAn asiakkaiden osalta nettohyödyksi jää viitisenkymmentä frangia päivässä.

Hoidon tulokset ovat Bürkin mielestä helposti näkyvissä. Myös muu hoitohenkilökunta on hyvin tyytyväinen saavutuksiinsa. Asiakkaiden terveydentila on kohentunut, mm. tulehdukset ovat vähentyneet oleellisesti, samoin kuin asuntotilanne parantunut.

KODAn seurantatutkimuksen mukaan 385 asiakkaasta oli kuuden kuukauden kuluttua pysynyt hoito-ohjelmassa 89 prosenttia, vuoden kuluttua 76 prosenttia ja puolentoista vuoden jälkeen vielä 69 prosenttia. Kuolleisuus hoidon aika on ollut yksi prosentti verrattuna asiakasryhmän yleiseen noin yhdeksän prosentin kuolleisuuteen. Kokaiinia käytti ennen hoidon alkamista asiakkaista 85 prosenttia, nyt 57 prosenttia.

Suomessa ylläpitohoidosta ei ole kovin paljon keskusteltu ja mm. Hanasaaren konsensuskokouksessa keväällä 2000 aihepiiri ei ollut esillä. Ylilääkäri Terhi Hermanson sosiaali- ja terveysministeriöstä arvioi, että asia ei ole vielä Suomessa ajankohtainen, vaan nyt olisi parasta keskittyä kesäkuussa annetun heroinistien vieroitus- ja korvaushoidon asetuksen toimeenpanoon. Hän arvioi myös, että heroiininjako-ohjelmien tulokset ovat vielä alustavia eikä niiden perusteella voida vetää johtopäätöksiä Suomen toimintapolitiikan arvioimiseen.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
Avatar
alja
Kitinän uhri
Viestit: 521
Liittynyt: 17.08.2005 8:08
Paikkakunta: saunan taka
Viesti:

Viesti Kirjoittaja alja »

nypari kirjoitti:Narkkismi(oma sanani, mikä lie oikea?) on astetta vaikeampi ja monimutkaisempi asia/sairaus asianosaisen lähipiirille ja ystäville kuin alkoholismi. Myrkkyjen käyttö kun on kriminalisoitu, puhumattakaan sen myynnistä ja välityksestä. Narkkarin arkeen kuuluu myös työ eli rahan hankkiminen narkkaukseen. Sehän on sitten omaisuus- tai huumejuttuja, naisnarkeilla usein myös ja ikävä kyllä pimpan jakaminen rahasta.

Narkkarin elinpiiri ja oikeastaan kaikki paitsi aivan lähiomaiset ja viranomaiset ovat halustaan tekemisissä myrkkyjen kanssa. Narkkarit eivät juurikaan jaksa pitää yllä suhteita "normaali" kansalaisiin.

Itse lähestyisin narkkariystävääni ihan vain ystävänä ja jossakin sivulauseessa kannustavasti kehottaisin hakeutumaan sosiaalipalveluiden pariin. Vaikkapa juttelemaan sossutädille paikalliselle huumepisteelle. Pitäisin tarkoituksellista etäisyyttä, mutta samalla yrittäisin kannustaa ja tukea kuiville pääsemiseksi.
alkoholismi on täysin rinnastettavissa sairautena huumeriippuvuuteen.
yhteiskunnallisesti ja laillisesti jälkimmäinen on monimutkaisempi, ei päihderiippuvuutena... itse kehtaan jopa väittää että alkoholista on vielä vaikeampi vierottua, sillä sitä on saatavilla joka paikasta - narkkari voi vältellä entistä diileriään ja kamakavereita, mutta koitapa elää ilman että näet kaljapulloja kaupassa jne.

angitalle tsemppiä, joo lue sitä aikasempaa tilitys-ketjua. kaveria ei jätetä, mutta jos hänelle kama on tärkeempi kuin sinä, elämä ja hän itse, niin valitettavasti tällä hetkellä et voi paljoa tehdä. muuta kuin kertoa että tuet häntä raittiina täysillä ja muutenkin kannustaa näkemään elämä kannattavana ilman päihteitä.
Ulkona paistaa aurinko,
mutta sisällä sataa.
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Ei voi "auttaa".
Jos kaverisi ei hurahda uskoon tai hakeudu itse, vapaaehtoisesti, pysyvälle katkolle, sinä et voi tehdä mitään. Jos hän itse ottaa tuon ensimmäisen askeleen, voit olla tukena, mutta se eka askel hänen on otettava itse.
Patz

Viesti Kirjoittaja Patz »

killkill kirjoitti:Ei voi "auttaa".
Jos kaverisi ei hurahda uskoon tai hakeudu itse, vapaaehtoisesti, pysyvälle katkolle, sinä et voi tehdä mitään. Jos hän itse ottaa tuon ensimmäisen askeleen, voit olla tukena, mutta se eka askel hänen on otettava itse.
Tähän yhdyn 100%

Itsellä yli 20-vuotta käyttänyt isoveli, joka oli liki vuoden vierotuksessa omasta halustaan mutta tykittää jälleen... Kuivilla ollessaan autoin häntä kaikin tavoin, tarjoamalla mm. asuntoni hänen käyttöönsä, mutta heti kun huomasin alamäen jatkuvan, tennaria perseelle. Näissä asioissa on vaan pysyttävä kovana.
Vastaa Viestiin