Exsat kirjoitti:Sikamikan kaksoisveli oli pitämässä meille Bailatino-tuntia viime viikolla. Valtaosa tunnista kului hihitellessä, kun SM ketkuttaa lantiota akkaporukan edessä huutaen "yks, kaks, kol ja nel ja yks, kaks, kol, ja nel ja..".
Liike ja kohdeyleisö kuulostavat tutulta kauralta, mutta kaksoisveljestä en ole kuullutkaan! Mikähän siinä mahtaa olla, että juuri täsmälleen minun näköiseni kaverit saavat aina naiset nauramaan...
Olin eilen tunnilla meidän ponin kanssa ja se oli hirveen hieno! Kenttä jäässä joten mentiin aika rauhallisesti, opeteltiin takaosakäännöksiä kun neiti ei vielä niitä osaa. Pari ekaa askelta meni jo ihan hyvin. Mä olen hirveän ylpeä meidän ponista koska molemmat valkut on kehunut sitä hienoks ja sanoneet et sillä on hyvä tasapaino nuoreksi hevoseksi. Nyt pähkäilen että uskaltaisinko ilmottautua yksiin heB-seurakisoihin..
puntti ylävartalolle tehty. ei siitä sen enempää. mutta arvatkaas mitä!
se mies joka on MUN mielestä salin hottis (vähän niinq silleen ala-asteella ku koulussa oli kiva käydä ku siellä on joku ihq jäbä) ja jota olen silmäkulmasta katsellut koko urheilu-urani ajan PUHUI MULLE! voi jeesus. se tuli mun luokse, hymyili ja puhui!
ja minä urpo menin niin tsokkiin että en saanut juuri mitään sanottua, jäin vain suu auki toljottamaan. hän toisti kysymyksensä ja minä vastasin. kliinisesti, hymyilemättä.
hän vakavoitui, hämmästyi kun olin niin tylsä. ja käveli pois.
KGrilli kirjoitti:ja minä urpo menin niin tsokkiin että en saanut juuri mitään sanottua, jäin vain suu auki toljottamaan. hän toisti kysymyksensä ja minä vastasin. kliinisesti, hymyilemättä.
Hmmmmmm. Ehkäpä sitten joskus baareissa kohtaamani valahtavat hymyt ja poiskääntyvät katseet ovatkin olleet muuta kuin inhoa / kiinnostuksen puutetta. *toiveajattelee*
KGrilli kirjoitti:ja minä urpo menin niin tsokkiin että en saanut juuri mitään sanottua, jäin vain suu auki toljottamaan. hän toisti kysymyksensä ja minä vastasin. kliinisesti, hymyilemättä.
Hmmmmmm. Ehkäpä sitten joskus baareissa kohtaamani valahtavat hymyt ja poiskääntyvät katseet ovatkin olleet muuta kuin inhoa / kiinnostuksen puutetta. *toiveajattelee*
hyvin paljon mahdollista. ei mulle kyllä usein käy noin, mutta sillon kun itseä kiinnostaa niin menee kyllä näköjään aivan sekaisin kaikki pasmat.
Minunkin salilla käyskenteli tänään sellainen hottis, johon olen iskenyt silmäni jo aikapäiviä sitten. Se meni sitten pyytämään yhtä karvaista äijää varmistamaan penkkisuoritteensa. Äijä ei mennyt yhtään puihin vaan tuli muitta mutkitta varmistamaan mun nostoni. Hyvä niin, nousematta olisi jäänyt. Siis painot!
Tissit ja hauikset treenasin. Polkaisin siinä sivussa 20km fillarilla. Raskasta puuhaa tuo sotkeminen näin viileässä säässä, tai sitten mun kuntoni on vain rapistunut. Oli miten oli, huomenna uudelle lenkille.
Kävin tänään vetäsemässä kunnon koreografiasetin jumpassa. Teki hyvää kipeentyneille lihaksille. Kurkkasin myös vaasta tilannetta...hii nyt ollaan samassa tilanteessa kuin silloin 18 v. hyvältä näyttää...ja vielä parempi, omalta tuntuu!
tänään tein elämäni parhaan juoksusuorituksen. muistanette että aloitin juoksun opettelemisen heinäkuussa, jolloin 1 min hölkkä aiheutti oksennuksen kurkkuun ja pistoksia sydämeen. lisäksi jalat olivat niin hapoilla, että tuntui kuin sääret olisivat olleet tulessa.
noh, tänään juoksin 51 min. jouduin koko ajan lisäämään matkaa, sillä juoksu rullasi niin hyvin että en halunnut lainkaan lopettaa. pidensin ja pidensin matkaa ja lopulta se oli varmasti pari kilsaa pidempi kuin aiempi tuttu lenkkini.
reidet tuntuivat todella vahvoilta. ihan kuin ne olisivat jaksaneet juosta loputtomiin. liikennavaloissa kun jouduin kävelemään muutaman askeleen reidet sykkivät ja tuntuivat pinkeiltä. ihan kuin pumppi olisi ollut päällä.
hiilihydraatiton ruokavalio, tauriini, tällä viikolla pudonneet 2 kg tai kaikki yhdessä tekivät juoksemisesta nautinnon. oikeastaan se oli ensimmäinen kerta kun voidaan puhua oikeasta nautinnosta!
Reippaalla vauhdilla vedetty iltalenkki 1/2 h, nyt on ihan voittajaolo! Kummasti juoksu sujuu kolmen kuukauden tauosta huolimatta. Eli kyllä noi heppailutkin sitä kuntoa pitää yllä!
On tod. vaikeisin paikkoihin saanu repiä rullakoita (10-200kg) ja lavat painaa hieman enemmän. Urhelua on ainakin tullut tarpeeksi, kunhan nukkumaan ehtisi ja pystyisi päivällä, niin olisi aika jees elää yö elämää.
Pitäis vissiin koittaa. Vaan kun olen laitoksissa käynyt tutustumassa, niin vempeleet ovat sen oloiset, että ei tiedä miten päin niihin pitäisi asettua ja mitä ylipäätään tehdä. Kuntopyörään olen joutunut tyytymään. Koiralle opaskoira! Maksetaan vähän, jos kohta ollenkaan.
Raportoidaan akti. Tänään (niin siis eilen) säpänderiä. Tiukka reeni, takareidet jumissa. Olin huomaavani samaa oiretta jo eilen (niin siis toissapäivänä) uidessa. Mistä lie jäykkyyttä noukkineet.
Vastoin lääkärin määräyksiä kävin keskiviikkona pelaamassa vielä yhden sählymatsin. Ajattelin pitää loppuvuoden taukoa ja parannella polvien tulehtuneita ankkajänteitä ja limapusseja. Aikaa jää sopivasti vesikilpurin näpertelyyn. Kävin ruuvaamassa penkin irti ja nyt se on vallannut leijonaosan kylppäristä.