Tää on hyvä neuvo. Tuon kun olisi itsekin sisäistänyt jo nuorempana, olisi säästynyt muutamalta ikävältä ja kivuliaalta episodilta.Googlebot kirjoitti:Kehoaan pitää kuulkaas kuunnella eikä itsepäisesti lyödä päätään kivimuuria vasten.![]()
Urheiluosasto
Sainpa kuin sainkin potkittua itseni ylös, ulos ja lenkille. Vajaa tunti juoksua ja hölkkää. Oli tihkusadetta ja tuulta, mutta heti ulos päästyäni tuli jotenkin sellainen olo että vihdoin olen elossa. Ihmekös tuo, kun olin veltostunut kotona koko päivän.
Nyt on hyvempi olo. Ei mennyt sentään ihan koko päivä hukkaan.![Iso Hymy :]](./images/smilies/icon_hymy.gif)
Ne syömäni lötkönakit kyllä vähän häiritsivät suoritusta.
Luulin niiden jo laskeutuneen, vaan eipä näköjään. Paskaa einestä, en syä enää noita.
Nyt on hyvempi olo. Ei mennyt sentään ihan koko päivä hukkaan.
![Iso Hymy :]](./images/smilies/icon_hymy.gif)
Ne syömäni lötkönakit kyllä vähän häiritsivät suoritusta.

Taas hurahti koko ilta klo 17-22 (+ajomatkat) kaksissa peräkkäisissä kamppailutreeneissä. Yllättäen kummassakaan ei ole enää vähään aikaan tullut edes hiki koska keskitytään niin paljon tekniikkaan, eli ei ota edes koville kahden lajin harjoittelu vaikka muuta kuvittelinkin.
Treenien välissä olevan 1h45min odotteluajan käytin hyväkseni syömällä kahviossa välipalaa (banaani + tuoremehu + maitoa + kinkkujuustoruisleipä) ja lukemalla työsähköposteja läppäriltä. Ilmeisesti tästä sitten tulee jokasunnuntainen traditioni toistaiseksi.
Huomenna EN mene vielä punttisalille, vasta viikon kuluttua. Katsotaan jos jaksan aloittaa lenkkeilynkin silloin, ellei sitten ensilumi ole pelmahtanut maahan ja pääsisi hiihtämään?
Ps. Maraboun Dajm-suklaalevy on parhautta, söin tänään kokonaisen sellaisen. Muunmerkkistä suklaata en tule koskaan enää tarvitsemaankaan.
Treenien välissä olevan 1h45min odotteluajan käytin hyväkseni syömällä kahviossa välipalaa (banaani + tuoremehu + maitoa + kinkkujuustoruisleipä) ja lukemalla työsähköposteja läppäriltä. Ilmeisesti tästä sitten tulee jokasunnuntainen traditioni toistaiseksi.
Huomenna EN mene vielä punttisalille, vasta viikon kuluttua. Katsotaan jos jaksan aloittaa lenkkeilynkin silloin, ellei sitten ensilumi ole pelmahtanut maahan ja pääsisi hiihtämään?
Ps. Maraboun Dajm-suklaalevy on parhautta, söin tänään kokonaisen sellaisen. Muunmerkkistä suklaata en tule koskaan enää tarvitsemaankaan.
Aamu-uintia 1700 metriä (aikaa 45 minuuttia) Espoonlahden uimahallissa. Sama juttu taas, olis pitäny mennä aikaisemmin eikä känistä netissä aamulla, olis ehtiny uida pidempäänkin.
Kontit eivät vielä pulise kun ranteeseen sattuu, mutta eiköhän uinti pidä kuntoa yllä siihen asti että pääshöö taas nostelemmaa.
Kontit eivät vielä pulise kun ranteeseen sattuu, mutta eiköhän uinti pidä kuntoa yllä siihen asti että pääshöö taas nostelemmaa.
Ostin hyvät munasuojat (ja hammassuojat) kun sellaiset Sellon Stadiumista löysin. Edelliset munasuojat ostin joskus 90-luvulla ja niissä oli ihan ihme lenksusysteemit, olivat turhan vaikeat laittaa ylle eikä ollut varma tunne että ovat koko ajan paikallaan.
Munasuojissa on selvästi tapahtunut kehitystä, aivan kuten tamppooneissa ja terveyssiteissä. Kyllä nyt sopii tulla potkimaan munille, ei tunnu missään.
Munasuojissa on selvästi tapahtunut kehitystä, aivan kuten tamppooneissa ja terveyssiteissä. Kyllä nyt sopii tulla potkimaan munille, ei tunnu missään.
Salilla käsiä vääntelemässä. Ei kyllä pitäisi liikkua kotoa yövuorojen jälkeen mihinkään.
Nyt sentään neljä tuntia nukkuneena tiputin heti aulassa huomaamattani lompakosta kasan sekalaisia kortteja lattialle. Tiskiin nojaillut jouden keräsi ne nopsaan ja askelsi minut kiinni korttipinon kanssa hurmaavasti hymyillen. En tunnistanut nippua omakseni ja typeränä väitin etteivät läpykät ole minun, kunnes tajusin että oma nimi pistää esiin jokaisesta lapusta. Kiitos vaan ja katoamus pukuhuoneeseen.
Vipunostoja tehdessä ihmettelin vasemman puolen voimattomuutta ja maalasin mielessäni uhkakuvia aivoinfarktista. Kiukulla ja kivulla pakotin kuitenkin sarjat loppuun ei ihan niin puhtaasti. Palauttaessani painoja telineeseen, hoksasin ottaneeni kaksi eri painoista mötikkää. Täytyy laittaa piilolasit seuraavan kerran etten epähuomiossa treenaa vaikka vaahtosammuttimella.
Loppuaika menikin hyvin, mitä nyt kävelin paikasta poistuessani kumeasti suoraan päin lasiovea. Hauskaa kun on harrastus, ensi kerraksi mukaan ne piilarit ja ehkä tekoviikset naamiointia varten.
Nyt sentään neljä tuntia nukkuneena tiputin heti aulassa huomaamattani lompakosta kasan sekalaisia kortteja lattialle. Tiskiin nojaillut jouden keräsi ne nopsaan ja askelsi minut kiinni korttipinon kanssa hurmaavasti hymyillen. En tunnistanut nippua omakseni ja typeränä väitin etteivät läpykät ole minun, kunnes tajusin että oma nimi pistää esiin jokaisesta lapusta. Kiitos vaan ja katoamus pukuhuoneeseen.
Vipunostoja tehdessä ihmettelin vasemman puolen voimattomuutta ja maalasin mielessäni uhkakuvia aivoinfarktista. Kiukulla ja kivulla pakotin kuitenkin sarjat loppuun ei ihan niin puhtaasti. Palauttaessani painoja telineeseen, hoksasin ottaneeni kaksi eri painoista mötikkää. Täytyy laittaa piilolasit seuraavan kerran etten epähuomiossa treenaa vaikka vaahtosammuttimella.
Loppuaika menikin hyvin, mitä nyt kävelin paikasta poistuessani kumeasti suoraan päin lasiovea. Hauskaa kun on harrastus, ensi kerraksi mukaan ne piilarit ja ehkä tekoviikset naamiointia varten.
Elämä kantaa, jos sen antaa
Mutta mikä olikaan tarinan opetus? Väsyneenä ei saa tehdä mitään? Vahinkoja ei saa sattua väsyneenäkään? Heikko näkö on rikos, josta tulee tuomita kuolemaan? Jos on kiva harrastus josta tykkää, pitää se silti mieluiten lopettaa, jos on olemassa riski että asiat menevät pieleen? Vaahtosammuttimista ei ole mihinkään?Melnais kirjoitti:Näppärä tarina.
No joo, sarjassamme ihmettelyä neljän jälkeen aamuyöstä...
Jos etsitään opetusta, henkilökohtaisesti se taitaa olla oppiminen sietämään omia typeryyksiä ja vajavaisuuksia. Tässä helpottaa maksavan asiakkaan status, jolla saan itselleni lietsottua tarpeeksi pokkaa hyöriä Tosikuntoilijoiden ja aerobicanorektikkojen seurassa vähemmän tyylikkäänä ja asiantuntevana.prosessi kirjoitti:Mutta mikä olikaan tarinan opetus?Melnais kirjoitti:Näppärä tarina.
Tänään ei kuntoilua ellei bändikamojen kantelua lasketa.
Elämä kantaa, jos sen antaa
oitprosessi kirjoitti:Mutta mikä olikaan tarinan opetus? Väsyneenä ei saa tehdä mitään? Vahinkoja ei saa sattua väsyneenäkään? Heikko näkö on rikos, josta tulee tuomita kuolemaan? Jos on kiva harrastus josta tykkää, pitää se silti mieluiten lopettaa, jos on olemassa riski että asiat menevät pieleen? Vaahtosammuttimista ei ole mihinkään?Melnais kirjoitti:Näppärä tarina.
No joo, sarjassamme ihmettelyä neljän jälkeen aamuyöstä...
Oikeastaan pelottavaa, että kokenut kolmivuoromangusti on noin tumpelo.
p.s. itsekin olen kyllä lasiovea päin kävellyt. Ja joskus väsyneenä tuntuu olevan melkein mahdoton tehtävä kaivaa kolikoita lompakosta. Tuntuu, että se viimeinen viisisenttinen pakenee sormia aina johonkin mustaan aukkoon.
Nyt penikseni on fantastinen!
Tänään vaihdan talvirenkaat. Alkulämmittelynä kannan talvikumit varastosta (kaksi kerrallaan) auton luokse ja irroitan kesärenkaiden pultit.
Sitten nostelen jokaista rengasta ilmaan suorin käsin kymmenen kertaa. Tämän jälkeen vapaavalintaisessa järjestyksessä talvirenkaiden kiinnitykseen liittyvää kyykkyharjoittelua. Lopuksi kesärenkaiden vienti vajaan, jälleen kaksi kerrallaan, yksi molemmissa käsissä.
Tuo ylläoleva sarja toistetaan vähintään kolme kertaa, kuitenkin pariton määrä että talvirenkaat jäävät lopulta kiinni autoon.
Lopuksi venyttelyä ja haukottelua.
Sitten nostelen jokaista rengasta ilmaan suorin käsin kymmenen kertaa. Tämän jälkeen vapaavalintaisessa järjestyksessä talvirenkaiden kiinnitykseen liittyvää kyykkyharjoittelua. Lopuksi kesärenkaiden vienti vajaan, jälleen kaksi kerrallaan, yksi molemmissa käsissä.
Tuo ylläoleva sarja toistetaan vähintään kolme kertaa, kuitenkin pariton määrä että talvirenkaat jäävät lopulta kiinni autoon.
Lopuksi venyttelyä ja haukottelua.
- Stadinarska
- Kitisijä
- Viestit: 9034
- Liittynyt: 30.10.2006 19:18
- Paikkakunta: Aina Stadi
Voi mun pikku joggaaja-Mussukkani! Olet niin kamalan monisanainen. Nyt sinun pitäisi opetella TIIVISTÄMÄÄN kertomuksiasi. Katsos täällä Kitinässä pitää asiat sanoa kompaktissa muodossa. Kuka ihme jaksaa lukea noin pitkää selostusta?Suvinen kirjoitti:Hölkkäsin kanavuorelle, kiipesin ylös, teputtelin alas ja hölkkäsin kotiin. Matkaa kertyi kuutisen kilometriä plus vuoren päälle kiipeäminen. "Vuori" on tosin melko mahtipontinen nimitys tuolle nyppylälle; korkeusero on ehkä vähän alle 200 metriä, mutta maasto suht vaikeakulkuista. Aikaa reissuun meni reilu tunti.
Kohta alkaa olla jo niin pimeää ja kylmää, että lenkit täytyy heittää vain viikonloppuisin ja silloinkin aikaisin; nytkin ehdin kotiin juuri ennen hämärää.
Muotoilin juttusi uuteen uskoon!
Reippailin maastossa tunnin valoisana aikana. Omistan kodin.
Mitä sanot Musupusu!? Iltahalit sulle näin Kitinän välityksellä! Ja muut naiset nyt pitäkää mölyt mahassanne. Mustasukkaisuus ei ole hyve!
SA
Stadinarska. Kussakin kuussa eriniminen.