Äääk!Vaola kirjoitti:Elokuu tuli taottua semmoisilla keskimäärin 11h liikuntaa viikossa. Tuloksena yksi revähtänyt reisi
Otan osaa. Paskamainen juttu, tiedän.Käsitykseni mukaan just noin. Lepoa pitää antaa, mutta jos se pelkästään lepää ilman ajoittaista venytystä, tekee repeämään kehittyvä lihaksen arpikudos kyseisen lihaksen kovinkin jäykäksi koska ilman venytystä kehittynyt arpikudoslihas ei enää veny samalla tavalla kuin vahingoittumaton lihas. Eli lepoa ja ajoittaista varovaista venyttelyä. Tuo tulee vaivaamaan sitten kuukausia tai vuosia, saattaa jopa muistuttaa olemassaolostaan koko loppuelämäsi ajan, mutta tämän varmaan tiesitkin.Nyt on sitten aikaa levätä, mutta tuo reiden vamma kyllä vähän huolettaa. Sattumuksesta on nyt aikaa kaksi viikkoa ja koipi kestää ainakin kävelyä ja portaiden nousua, mutta aristaa esim. jos jotain nostaessa pitää koukistaa jalkoja. Aloin tässä muistoissani kelaamaan, että mitäs sitä nyt pitikään tämmöiselle tehdä. Lepoa se nyt ainakin on (flunssasta johtuen) saanut tähän saakka riittämiin, enkä sitä tietenkään väkisin vääntele asentoihin joissa sattuu. Mutta muistaakseni revähtäneelle lihakselle pitäisi kuitenkin tarjota vastusta ja venytystä myös toipumisen ajan, alken mielellään mahdollisimman aikaisin?
Vaivasta toiseen, nyt jänskättää miten olkapääni kestää huomisen tai siis tämänpäiväisen magailun. Joka päivä hartia ja olkapää tuntuvat hieman paremmilta, mutta silti välillä vihlaisee yllättäen. Aluksi suunnilleen kaikki merkittävä käden liikuttaminen jomotti tai vihlaisi, nyt lähinnä taaksepäin (selkään) kohdistuvat vetävät liikkeet ja vastakkaiseen suuntaan kohdistuvat venytykset, eivät nekään aina. Saas nähdä tuleeko tästä uuden veroinen. Punttailut jätän suosiolla pariksi viikoksi, ja jutsuilutkin kun niissä kyseiseen kohtaan kohdistuisi kuitenkin kaikenlaista vääntelyä. Oikeastaan vaiva tuntuu enemmänkin lihasrevähtymältä jossain hartian seudulla kuin murtumalta tms.
Ope joka oli vähintään osasyyllinen turmaan väitti että kannattaa viimeiseen asti välttää olkapääleikkaukseen menoa vaikka lääkäri niin vaatisikin, koska sitten olkapää ei ainakaan parane koskaan. Mikäs tuo tuollainen taikauskoinen väite on vai onko siinä mitään totuuden häivähdystäkään? Eipä silti, näyttää siltä että paranee ihan ittekseen.
Ihme tyyppi sinänsä, sillä murtui lantio mp-onnettomuudessa joskus lähemmäs vuosi sitten ja lääkärit (kuulemma) sanoivat ettei hän tule välttämättä enää kävelemään, mutta kummasti on parantunut ja potkii ilmaan kuin gaselli keväisellä niityllä. Onneksi en harrasta moottoripyöräilyä, tarpeeksi tapaturmia ilmankin. Tai no, kaaduin mä kesällä skootterilla osuttuani kuoppaan, nahkaa pois maahan kontaktia ottaneesta kämmenestä ja käsi pakettiin. Onneksi ranne ei vaurioitunut, sitten olisi vituttannut.
