Frederik Krueger kirjoitti:saimme testata toisiimme "hapetusta" eli kuristetaan niin kauan kunnes meinaa taju lähteä kun aivot eivät saa happea
Toi tekee varmaan kutaa just treenien perään hengästyneenä.
Hapetuksessa ei sinänsä estetä hengittämistä, vaan veren pääsyä aivoihin painamalla henkitorven molemmin puolin olevia valtimoita. Normaali pokejen ja vartijoiden perushallintatekniikka spurguja vastaan. Normaali-ihmiseltä menee tuollaisessa tilanteessa taju jopa muutamassa sekunnissa.
Mutta joo, emme olleet kuitenkaan juuri kyseisessä tilanteessa kovin hengästyneitä.
Lucy kirjoitti: Oletin myös, että yksi välipäivä riittäisi selkälihasten palautumiseen, mutta nyt lihakset tuntuvat todella kipeiltä, joten olin ilmeisestikin väärässä.
Tuskin riittäisi edes vaikka douppaisit rajuilla aineilla, kolme vuorokautta minimissään.
Semmoista huhua olen kuullut, että "no pain, no gain" -vaiheen jälkeen lihakset kuitenkin lopulta tottuvat ja palautuvat nopeammin rääkin jälkeen?
Ravinteita voi tietty kokeilla, riippuen siitä mihin koulukuntaan kuuluu. Siis että onko A) "vain ihmisten ruokaa", B) "peruselintarvikkeet" (hera, kreatiini, tms) vaiko C) "rojua ränneihin, palleista/munasarjoista viis" (anaboliset steroidit).
Teen jo nyt 2-jakoisella ohjelmalla, enkä ala paloitella sitä enempää, ainakaan tässä vaiheessa. Kuulun koulukuntaan B eli kaapistä löytyy lisäravinteita, mutta täytyy nyt katsoa josko olisi vain tottumiskysymys laiskemman kesän jälkeen. Pientä shokkihoitoa elimistölle. Kummallista vain, että selkälihakset ovat ainoat, jotka ovat edelleen kipeät.
Frederik Krueger kirjoitti:Normaali-ihmiseltä menee tuollaisessa tilanteessa taju jopa muutamassa sekunnissa.
Niin, kyllähän tuota hehkutettiin MANswers -tiedeohjelmassa.
Aijjaa? Mä näin vain uusimmassa MAnswerissa (katsoin nyt aamulla ennen töihin lähtöä) kuinka älyttömän paljon silikonitissi kestää. Tunti mikroaaltouunissa tai 157-kiloisen miehen seisominen yhdellä jalalla sen päällä ei ollut mitään? Vasta luoti sai sen rikkoontumaan.
Kyseisessä jaksossa minulla herätti ihmetystä lähinnä se kun puhuttiin kuinka silikonipussukkaa aiotaan ampua .357 Magnumilla, mutta sitten sitä kuitenkin ammuttiin jollain semiautomaattisella pistoolilla. Eivätkö .357 (Magnumit) ole lähinnä revolvereissa käytetty kaliiperi? Pitääpä laittaa kysymys MAnswers-ohjelmalle.
NegaDuck kirjoitti:Semmoista huhua olen kuullut, että "no pain, no gain" -vaiheen jälkeen lihakset kuitenkin lopulta tottuvat ja palautuvat nopeammin rääkin jälkeen?
Totta tuhiset, tottumalla palautuminen vie paljon kauemmin. Alle kolmen päivän ei kuitenkaan natu saa solurakennetta korjattua niin hyvin ettei uusi treeni kumoa edellisen saavutuksia. Ellei satu omaamaan juuri oikeanlaista geenivirhettä.
Yhdessä vanhemmassa jaksossa, missä kerrottiin miten pärjää tappelussa nakkikiskan jonossa tai pimeällä kujalla. (disclaimer: pelkään ihmisiä jotka ottavat tuon ohjelman ohjeet tosissaan)
Frederik Krueger kirjoitti:saimme testata toisiimme "hapetusta" eli kuristetaan niin kauan kunnes meinaa taju lähteä kun aivot eivät saa happea, jotta jokainen oppisi miltä kuristetuksi tuleminen tuntuu
Toi on aika villi kokemus, testattu.
Turhaan ei muistutettu useampaan kertaan, että Älkää Kokeilko Tätä Kotona.
OnTopic: Aerobinen kiertoharjoittelu 90min + ohjattu venyttely.
Illalla menen palauttamaan mieleen kuinka niitä vasta-alkajia opetettiinkaan...
bliss kirjoitti:Toi on aika villi kokemus, testattu.
Turhaan ei muistutettu useampaan kertaan, että Älkää Kokeilko Tätä Kotona.
Tähän liittyen: mä haluaisin päästä kontrolloiduissa olosuhteissa kokeilemaan hypoksiaa, eli mitä tapahtuu kun hengitettävän kaasun happipitoisuus putoaa 16% tai alle. Taju lähtee kuulemma 10 % kohdalla, jonka jälkeen sitten alkaa solukuolema aivoissa.
Kiinnostuksen syy on se, että hypoksia on hiilidioksidimyrkytyksen lisäksi ihan realistinen uhkakuva suljetulla kierrolla sukellettaessa ja ne vaaran merkit oppisi tunnistamaan mielellään muutenkin kuin lukemalla kirjasta.
Sen verran kuitenkin tervettä itsesuojeluvaistoa, ettei tee mieli omin päin näitä kokeilla - kuivallakaan maalla.
Huh. Kävin ekan kerran ties kuinka moneen vuosikymmeneen leikkimässä saliäijää. Kokeilin huvikseni penkkipunnerrusta vähän reilummilla painoilla kun olen pitänyt sitä aina heikkona lajinani. Aloitin jostain neljästäkympistä joka tuntui ihan hirmeen painavalta. Lopulta taisin kuitenkin tehdä 83,5 kg:lla 5 toistoa, joka ei tuntunut vielä ihan murhaavan pahalta. En kuitenkaan alkanut repimään enempää. Enpä tiedä olisiko satasella enää saanut yhtäkään menemään, mutta ei kai toi nyt ihan huonosti ole, jos ottaa huomioon etten ole tehnyt puoleentoista vuoteen yhtään mitään? Oisin kuvitellut hyytyväni johonkin kuuden-seitsemänkympin paikkeille, mutta tuntuikin siltä että 90 kiloa olisi vielä aikas kakunsyöntiä.
Monsieur Manala kirjoitti:mutta ei kai toi nyt ihan huonosti ole, jos ottaa huomioon etten ole tehnyt puoleentoista vuoteen yhtään mitään?
No siirsithän sä esmes joku työpäivä 1000 kg tavaraa paikasta A paikkaan B, mikäli oikein muistan. Ja olet "nostanut selällä lukuisia kertoja". Eipä siis kannattane aliarvioida hyötyliikunnan etuja, wiiiii.
Powerii eilen. Ranne kipeenä, en tosin tiedä johtuuko tuosta, muistaakseni en ole sitä erityisesti rasittanut missään.. Kuinka alas teette maastavedot? Muistaakseni joskus kehotettiin(vuosia sitten) ettei kuin juuri polven alapuolelle tarvisi, nyt huomasin että eihän se edes tunnu ellei kunnolla vedä polvea alemmas jonnekin puolisääreen. Kumpi on oikea tapa? Vai onko väliä? Tätä en tietenkään muistanut eilen kysyä treenin jälkeen ohjaajalta.
Jotenkin tuo syksyinen ilma houkuttelee juoksemaan iltaisin, en vaan uskalla tonne hiekkateille kun ovat pirun pimeitä/huonosti valaistuja, asfaltilla on vähän nuivaa.. Ja aina tulee laitettua liikaa vaatetta tähän aikaan vuodesta.
Vioitin lihaksiani eilen salilla tunnin ajan, onneksi lihakset vahvistuvat vahinkojen korjaamisen takia. Öö 80 kiloa ei oikein mennyt ekalla kerralla penkissä. 70 meni ja 50 sarjaa.. Nöösi.. No tasoa pitää testata, mutta liikkuvuus säilyttää!
Et voi tehdä uutta viestiä heti edellisen jälkeen, ole hyvä ja yritä 1 sekunnin kuluttua uudelleen
Täytyy jälkeenpäin todeta, näin fiilispohjalta, että noi kyykyt ja maastavedot ovat olleet ihan parasta lääkettä mulle ja mun istumatyön veltostuttamille alaselälle ja takareisille. Tuntuu jotenkin askel pontevammalta ja alaselän mystiset kipupisteet (joista Crowbar mulle vinoili) ovat kadonneet.
Tehosi paljon paremmin kuin jalkaprässi. Jalkaprässi ei taida tehdä selälle ja takareisillä paljoakaan sitten.
NegaDuck kirjoitti:Jalkaprässi ei taida tehdä selälle ja takareisillä paljoakaan sitten.
Tekee se. Siinä on vaan hiton helppo vähän fuskata.
Millä tavalla? Otin kyllä tavaksi päästää prässin ihan alas persiiseen asti. Paljon syvemmälle kuin olen uskaltanut tehdä kyykkyjä (vielä). Silti kyykyt tuntuvat jotenkin menevän paremmin kohteeseen.
Vai meinasitko että sitten kun on tottunut, sitä vaan rääkkää itseään enemmän jolloin palautuminen vie entistäkin kauemmin?
Lopulta taisin kuitenkin tehdä 83,5 kg:lla 5 toistoa, joka ei tuntunut vielä ihan murhaavan pahalta. En kuitenkaan alkanut repimään enempää. Enpä tiedä olisiko satasella enää saanut yhtäkään menemään, mutta ei kai toi nyt ihan huonosti ole, jos ottaa huomioon etten ole tehnyt puoleentoista vuoteen yhtään mitään? Oisin kuvitellut hyytyväni johonkin kuuden-seitsemänkympin paikkeille, mutta tuntuikin siltä että 90 kiloa olisi vielä aikas kakunsyöntiä. 
