ma: juoksua (tästä onkin jo mainittu aikaisemmin)
ti: sali + crosstrainer
ke: -
to: kiipeilyä
pe: sali
la: -
su: Helsinkin City triathlon, alle 56 minuuttia
Minitriathlonista, uinti meni muuten ok, paitsi että jäi uintisumassa taaimmaiseksi, kesti 1,5 altaanmittaa ennen kuin pääsin siitä läpi, pyöräily meni odotettua paremmin ja juoksu pyöräilyn jälkeen oli ehkä hitainta ikinä Toisella kierroksella askel alkoi nousta hyvin, mutta sitten oltiinkin jo maalissa
"Fool me 7 times shame on you, fool me 8 or more times shame on me" -Amy Wong
No vittu, jalkapalloa/potkupalloa pelasin 80min aika pitkän tauon jälkeen. Ei siitä mitään tullut, pallo on liian pyöreä pysyäkseen jaloissa ja mä olen liian pyöreä pysyäkseni muualla kuin toisten jaloissa. Näistä asetelmista lähdetään elämäni syyskauteen.
Ihan jännittää miten koipi kestää illan futispelin. Neljän päivän buranakuuri ei ole poistanut kipua aivan kokonaan. Suomi tarvitsee näitä koipia...kipeästi! Tulikoura, can U hear me!?
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Ylermi Ylihankala kirjoitti:Ihan jännittää miten koipi kestää illan futispelin. Neljän päivän buranakuuri ei ole poistanut kipua aivan kokonaan. Suomi tarvitsee näitä koipia...kipeästi! Tulikoura, can U hear me!?
Kesti...eikä mikään Karoliina Kesti ...nyt voi taas haaveilla ihan eri tavalla kehityksestä urheilun saralla.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Tossa 22.8. pakotettiin juoksutauolle, kun vasen lonkka tulehtui. Sitä ennen tuli vedettyä yksi pitkis 21,5 km / 1.59, kevyt palauttelu 10 km. Sittepä koipi sanoki sopimuksen irti.
Lepotauolla olen polkenut aktiivisesti crossaria, uinut, kävellyt ja käynyt salilla teutaroimassa punttien kimpussa (viikkotunteina treeniä on onneks tullu 6-10, vähän riippuen). Nyt vaan perkeleellistä flunssaa pukkaa ulkomaanreissun jälkilöylynä, että taitaa ainoo reeni vähään aikaan olla möyhintä peiton alla pimeässä..
^Tosi harmillita toi vammautuminen, onneksi olet osannut pitää itsesi muilla tavoin aktiivisena.
Itselläkin tuntuu välillä ihmeellisiä kipuja, ei mitään pysyviä kuitenkaan. Angstaaja kun olen, niin pelkään jatkuvasti sitä, että tulee joku vamma tms enkä pystykään urheilla. Välillä polvet tuntuu hassulta, penikat yrittää tulla uudestaan .. ja lonkka naksuu. Ehkä nää paikat kestäis paremmin, jos saisin vähän painoa alas.
"Fool me 7 times shame on you, fool me 8 or more times shame on me" -Amy Wong
Kolmen viikon lepäilyn jälkeen kyykkääminen sujui kuin kaljanjuonti, hunttia ei edes huomannut olevan selässä paitsi eräässä sarjassa kun onnistuin jättämään tangon leikkausarven päälle.
Tää viikko on mennyt jo nyt puluille. En ole ehtinyt liikkua, koska hyvä perheenisä ja hyvä siippa. Tänäänkin tarjolla olis vain kello yhdeksän lenkki sitten joskus. Ans kattoo. Sunnuntaina on onneksi säbäpeli, johon sain vaimolta lipun.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
huima kirjoitti:Kaksi viikkoa tosi olematonta liikkumista.
Nyt takas ruotuun.
Täällä sama. Tietysti perus koiralenkit ja pari tanssituntia ym. rävellystä per viikko, mutta salitreeni jäänyt täysin. Muutto tosin on pakottanut hyötyliikunnallisiin voimailusuorituksiin, niillä mentäneen myös pari seuraavaa viikkoa.
Nokitan seitsemällä viikolla liikkumattomuutta, alkaa kohta pää poksahtaa. Ja kun vihdoin pääsin kipsistä eroon, pukkasi flunssan ja ensi viikollahan operoidaan taas. Eli veikkaisin kokonaissaldoksi sellaista yhdeksää viikkoa. Phuuuuh.
Viimeksi muokannut Vesper, 19.09.2011 10:02. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
Dumiz kirjoitti:Tunti salilla heilumista. Ei polvi oikein vieläkään kestä rasitusta noilla kevyillä painoilla, kipua on. Ehkäpä se joku viikko loppuu kun lihakset ovat tarpeeksi voimistuneet, sitä ennen ei kyllä uskalla painaa rajoilla.
Vajaa parisen kuukautta siihen meni. Perjantaina painoin jo "täysillä", eli niin paljon kuin jaksoi, kuitenkaan riskeeraamatta. Tänään taas salia, täytynee painottaa fillariin, jalkalihakset kun ovat mulle tärkeimmät.
Tiistaina treeni salilla, meni vähän yli tunnin. Painot eivät olleet raskaita, mutta toistot olivat nihkeitä. Hapenottokyky kuosiin ja kunnon tankkaus ennen reeniä, niin kyllä nuo sarjatkin lähtee luistaa.
Treenaaminen on taas kivaa kun ei tartte kituutella minipainoilla.
Salilla sätkin, irtosi. Muutaman viikon puolivaloilla eteneminen (flunssa+kiire) on tuottanut tulosta: levon jälkeen rauta taas nousee. Penkissä saattaisi olla paukkuja päästä oikeille satalukemille jo tämän vuoden puolella. Tämä olisikin vasta neljäs tuhoa edeltävä nousu satkun kerhoon, tähän asti homma aina karannut laiskotteluksi juuri rajan mentyä rikki. Mutta nythän taas kaikki on toisin.
Kyykkyä ei pääse kokeilemaan ennen keskiviikkoa, kun pitäisi olla tiistaina hierottavassa kunnossa ja huomennakin on pakollinen huilipäivä. Mavetsuk toimi eilen ihan mukavasti, vaikka pienehköillä painoilla vielä heiluinkin. Siinäkin pitäisi olla varaa paukutella satasia joskus kevään puolella, jos ei hajoille paikat. Kyykky voipi olla proplemaattisempi laji; haluaisin puhkaista siinäkin 200kg rajan ennen kuin/samalla kun laskeudun hautaan, mutta se ei ole ihan näköpiirissä ja kun funktioon lisää mukaan mm. polvien alttiuden alkaa vittuilemaan, voipi olla tekemättömissä ylipäätään. Taidan varmuuden vuoksi lisätä testamenttiini klausuulin, jonka mukaan mut pitää laskea monttuun salivermeisiin puettuna, pystyasennossa ja se parin satkun tanko seljässä.
ma: tunnin säbä
ti: futispeli (lämmöt + 1h peliä)
ke: lepo
to: lenkki (8km)
pe: tunnin säbä
la: sali (puolen tunnin kuntopiiri)
su: kohta futispeliin Mänttään (lämmöt + 2 x 45min)
Oikein hyvä viikko. Jalat olleet hyvässä kunnossa, kiitos viime viikon lepoilun. Tuo ainut lenkki oli eka sitten kuukauden päivät. Vaikka jalat toimivat, sykkeet huiteli liian korkealla.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Hävittiin sitten vielä kauden vikakin matsi ja tiputaan kutoseen. Kuulin, ettei seuraa todnäk ensi vuonna ole, koska miespula. Täytyy siis ilmottautua futiskortistoon ja etsiä uusi seura. Kuulkaas, se ei ole helppoa tällaiselle ensi kaudella jo ikämiesikäiselle.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Toisella kierroksella askel alkoi nousta hyvin, mutta sitten oltiinkin jo maalissa
...nyt voi taas haaveilla ihan eri tavalla kehityksestä urheilun saralla.
