Elämisen sietämätön epätäydellisyys

[Elukka]

Studio Julmahuvia seuranneet muistanevat, miten Touko-Pouko askarteli-paskarteli sielun mustasta muovailuvahasta, rautanauloista ja piikkilangasta.
No, tässäpä yksi niitä isompia rautanauloja:

Hei, minä olen Elukka ja olen perfektionisti.
Minua ahdistaa tavattomasti kaikki, mikä ei ole täydellistä. Sikäli kiusallinen vaiva, ettei täydellisyyttä esiinny missään tunnetun maailmankaikkeuden kolkassa. Miksen osaa olla onnellinen juuri nyt ja tässä, vaan vasta "sitten joskus kun kaikki on täydellistä"

"All his life has he looked away... to the future, to the horizon. Never his mind on where he was."
-Yoda

Mitäkö järkeä tässä on? Ei minun nähdäkseni mitään. Se vaan tekee elämästä pirullisen vaikeaa. Todellisessa elämässä kun mikään ei koskaan ole valmista: Pyykkikori ei koskaan ole täysin tyhjä, lattialla ajelehtii aina vähän pölyä, koirankarvaa ja tyhjiä limsapulloja, töissä kaikki olisi mahdollista tehdä aina vähän paremmin tai nopeammin tai tyylikkäämmin... jos vain olisi loputtomasti aikaa ja voimia.
(Meillä on tapana kutsua tuollaista kuvitteellista aamusta iltaan ja illasta aamuun väsymättä uurastavaa ihmeotusta "Maierjugendiksi" niuhon ex-naapurin mukaan, jonka mukaan me kyllä "jaksamme ahertaa aamusta iltaan kun olemme niin nuoria".)

Koska kuitenkin (valitettavasti) olen H. Sapiens -lajin edustaja ja tarvitsen välillä ruokaa ja lepoa, tunnen koko ajan syyllisyyttä tekemättömistä töistä jotka voisi tehdä sillä ajalla kun "laiskottelen" esimerkiksi TV:n tai tietokoneen ääressä. (Mistä muistuikin mieleeni, että verannan jätesäkillä korvattu ikkuna pitäisi korjata ja tallin vintti siivota ja pihatie laittaa ja hevoslaitumen aita korjailla ja ja ja...)
[edit]Ai niin ja tietenkin tunnen syyllisyyttä myös sairaslomalla olosta... Työnantaja ei tykkää ja sitten henkilökohtainen arvio huononee ja bonukset laskee ja maailmanloppu tulee.[/edit]

Ahistaa.
Miten oppii hyväksymään sen tosiasian, että aina on joku työ tekemättä vaikka olisi kuinka ahkera?

Samiksia? Vertaistukea? Hyviä neuvoja?

[AarneAnkka]

Ihan samoja ongelmia mulla. Joskus vaan loppuu paukut kesken ja langat karkaavat käsistä.

Miten oppii hyväksymään sen tosiasian, että aina on joku työ tekemättä vaikka olisi kuinka ahkera?

Oppii hyväksymään että yhden päivän aikana pystyy tekemään vain niin ja niin paljon. Ja oppii hyvällä omallatunnolla sanomaan nämä hommat tehtyään, että on tehnyt tarpeeksi yhdelle päivälle.

Keskittyy yhteen asiaan kerrallaan ja unohtaa siksi aikaa ne muut asiat.

Jättää itkemättä kaatunutta maitoa, ja heittää vähänkin turhemmat murheet surutta roskiin.

On ylpeä siitä että tiedostaa täydellisyyden olemuksen, ja siten omaa suunnan mitä kohti pyrkiä. Kaikki eivät siihen pysty.

[EveryWoman]

Olen joskus kärsinyt samasta vaivasta. Aina olisi se tai tämä juttu voinut olla paremmin ja täydellisemmin, ja jos sen sai järjestettyä, löytyi heti tilalle jokin muu täydellistämistä kaipaava kohde. Kiinnostuin ilmiön oravanpyörämäisyydestä ja aloin konstruoida sitä mentaalisesti sen sijaan että olisin pyrkinyt konkreettisesti saamaan aikaan kaiken mitä mieleen juolahti.

Mietin, miten korjaisin minua häiritsevän epäkohdan A, ja mitä ajattelisin kun se olisi korjattu. Mieleen tuli heti kohta B, sen jälkeen C ja niin edelleen. Ajatusleikin aikana mm. tiskasin astioita, sisustin asuntoani, tanssin, seurustelin, kouluttauduin pari kertaa uuteen ammattiin, matkustelin, tein paljon käsilläni, kirjoitin, luennoin, tutkin, otin selvää mitä erilaisimmista asioista, kohtasin erilaisia ihmisiä jne. Oletin, että kaikki mihin ryhtyisin, onnistuisi haluamallani tavalla, eikä samoja epäkohtia joutuisi korjaamaan enää uudelleen. Lopulta päädyin tilanteeseen, jossa olin tyytyväinen aivan kaikkeen. Ei ollut nälkä eikä jano, ei kylmä eikä kuuma, en tuntenut maailmantuskaa enkä vihaa, ja rakkauteni oli levittäytynyt tasaisesti koko maailman ylle, jokaiselle ihmiselle, eläimelle, kasville, bakteerille, maailmankaikkeuden osaselle, niin että koin tulevani sen kanssa yhdeksi.

Silloin tajusin, miltä toivon itsestäni tuntuvan sillä hetkellä kun kuolen. Mitään tehtävää ei enää ollut. Liike ja eteneminen olivat absoluuttisen turhia. Jopa hengittäminen ja sydämen lyöminen tuntuivat tarpeettomilta kaiken sen täydellisyyden keskellä. Oli aika poistua paikalta.

*

Nautinnollista on elämä, toiminta, aikaansaaminen, prosessi (sinun kohdallasi tuo viimeinen lienee erityisen nautinnollista!!). Tavoitteeseen pääseminenkin voi olla tyydyttävää, mutta siitä tuleva tyydytys on hyvin nopeasti haihtuvaa laatua. Prosessista taas voi nauttia niin kauan kuin se jatkuu - ja sen loputtua aloittaa taas uuden. Yhdyn Aarnen näkemykseen siitä, että on onnekasta tietää mihin pyrkiä. Jos sitä ei tiedä, ei pääse nauttimaan prosessista.

Ota aikaa - miksi kiiruhtaisit kieli vyön alla kohti omaa kuolemaasi?

[Elukka]

Erittäin huolellisesti pohditun kuuloisia vastauksia molemmat.
Oman rajallisuutensa hyväksyminen, nykyhetkestä nauttiminen ja yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan... Kuulostaa toimivilta ratkaisuilta. Kokeillaan näillä. Omien tekemisten suunnittelu tuntuu myös toimivalta apuvälineeltä: Kun päättää, että "Nyt syön aamupalan ihan rauhassa, sitten ruokin elikot ja ripustan pyykin ja sen jälkeen palkitsen itseni pelaamalla vaikka tietokoneella tunnin verran ja sitten ryhdyn pänttäämään" (tämän päivän suunnitelma) niin ei tule turhaan hötkyilleeksi muiden tehtävien asioiden perään.

P.S. EW, olet ihan oikeassa siinä, että nimenomaan prosessi (:h:) on päätekijä suurimmassa osassa elämäni nautinnollisia ja onnellisia hetkiä.

[HotPants]

Mutta, mieti jos sulla olisi jokin kunnon griisi - kyllä silloin yhtäkkiä kaikki asiat asettuisvat uomiinsa.
"Silloin kun ongelmia ei ole, niitähän tehdään" tollein mun äiti sanoo, kun kelailen että olisin liian cool sille postimerkkeilijälle. Olen siis alkanut ajatteleen, että ehken olekaan liian cool sille ja sillai toikin onkelma on ratkaistu. Välillä mutsilla on hyviä pointteja.

Joka tapauksessa, sun kandeis vaan olla ihan coolisti noitten asioitten kanssa ja aatella, että loppupeleissä berfegtionismi ei ole "parhaimmaksi" koettu saletti tapa kuiteskaan - se pistää sua tekeen asioita liian tulos-ja pistehaguisesti verrattuna siihen, kun aattelisi miten epätäydellisistä, jopa kaoottisista asioista voi tullakin paljon "parempaa" jälkeä.

Kerran kokeilin meikkausta pimeässä enkä katsonut peiliin sillon yhtään. Tein fiilispohjalta ja onnistuin aica mageasti. Kannustava seikka!

[jouden-za]

Kerran kokeilin meikkausta pimeässä enkä katsonut peiliin sillon yhtään. Tein fiilispohjalta ja onnistuin aica mageasti. Kannustava seikka!

ootko ikinä zilleen ihan niinqu fiilispohjal runkannu pimees junou ja vaix saanu mielettömän orgunkin, ootko, kerro siitä? Ja muutenki ni, onko sul yleensä hotpantsit leegois vaiko rinkit ja jos on, tai mitään vidun jossia vaa laita joku zemmonen foto kehii!

[HotPants]

Pöh. Vastaa aloittajan kysymyksiin, JoudenXa.

Jos haluut puhua stringeistä, sun pitää avata sille oma ketjunsa. Nih.

[ninnithequeen]

Elukka, tuo on niin tuttua.
Joinain päivinä olen ihan totaalinen perfektionisti - kaiken on oltava järjestyksessä, ei pölyä missään, ei pyykkiä missään, ei leluja missään, ei tiskiä missään, ei mitään sotkua missään.
Ja kuten hyvin tiedät, lapsi ja eläinperheessä tuo on mahdoton yhtälö, ja mamma kiehuu.

Toisina päivinä taas en ota niin paineita, ja ajattelen, että ainakin täällä on sen näköistä, että täällä eletään, eikä kämppä voikaan aina olla mikään sisustuslehden kansikuva.

Tässä asiassa olen hyvinkin jakautuva persoona, riippuu niin päivästä. Tällä hetkellä on "hyvä" päivä. Tiedän, että kaapit pitäisi raivata ja siivota, mutta ehdin sen myöhemminkin, pikkuhiljaa. Viihdyn tässä ja juuri nyt näin. Mutta jo huomenna saatan apinanraivolla alkaa siivoamaan komeroita kun "ei niitä vittuperkele kukaan muukaan osaa pistää järjestykseen tässä huushollissa, kele!"

[jouden-za]

Pöh. Vastaa aloittajan kysymyksiin, JoudenXa.

Jos haluut puhua stringeistä, sun pitää avata sille oma ketjunsa. Nih.

Ja höpö höpö, mut tehdään poikkeus, vastaus elukalle

"sisäänrakennettuominaisuus"!!!

[Yönmustaritari]

Miten oppii hyväksymään sen tosiasian, että aina on joku työ tekemättä vaikka olisi kuinka ahkera?

Niin eipä sitä kyllä tähän päivään mennessä ole vielä työtä, tekemällä saatu loppumaan.