Oman kilpailukykysi ylläpitäminen

Vakavia keskusteluja isoista asioista - tiede, talous, politiikka, uskonto, yhteiskunnalliset asiat. Ei onelinereitä/puzznuzzia.
huima

Oman kilpailukykysi ylläpitäminen

Viesti Kirjoittaja huima »

Tämän kirjan hengessä:

http://www.pragmaticprogrammer.com/titl ... index.html

Kuinka sinä ylläpidät kilpailukykyäsi työmarkkinoilla? Mikä estää ettet sinä muutu tulevina vuosina epä-palkattavaksi tai ettei työsi matkusta ulkomaille? Joskus oli aikoja kun puhuttiin elinikäisestä työstä jopa yhden työnantajan palveluksessa ja työtä ajateltiin perusoikeutena. Nykyaikai on tullut monelle yllätyksenä, ja täälläkin on keskusteltu työnlöytämisen vaikeudesta.

Mikä on sinun strategiasi menestymiseen työmarkkinoilla?

Omat avaimeni ovat aika yksinkertaiset, ja pääalana tietotekniikka.

1) olen generalisti

Spesialistin roolin sijaan olen viimevuodet liikkunut enemmän ja enemmän generalistiksi ja moniosaajaksi, joka ymmärtää tekniikan lisäksi liiketoimintaympäristön, johtamisen ja viestinnän päälle. Tällöin tyypilliset työroolini ovat konsultoinnissa, ohjelmistokehityksen johtamisessa, tietohallinnossa tai järjestelmien suunnittelussa.

Pyrin siihen että pystyn puhumaan samaa kieltä niiden ihmisten kanssa, joita tietotekniikan olisi tarkoitus palvella ja vastaavasti että osaan muuttaa asiakastarpeet sellaisiksi ajatuksiksi jotka voimme teknisesti toteuttaa.

2) syvennän ja ylläpidän core-osaamisiani jatkuvasti

Core osaamisiani ovat:

- it-arkkitehtuurit ja teknologiat
- ohjelmistokehitys ( prosessit ja järjestelmät )
- liiketoiminnan tuki- ja johtamisjärjestelmät

Viimeisin noista on parhaillaan työn alla oleva tukijalka, ei suinkaan siis sellainen asia johon jo nojaisin tehokkaasti. En pysty siis kävelemään vielä vakuuttavasti organisaatioon kuin organisaatioon ja ottamaan SAP-projektia vedettäväkseni.

3) teen jatkuvasti tilannearvioita markkinoilta ja yritän ylläpitää realistista näkemystä markkina-arvostani, markkinoiden tilanteesta sekä kilpailusta

Riskianalyysi ja perusolettamuksien tarkastelu muuttuneita tilanteita vasten on terve harjoitus aina silloin tällöin. Katsomalla tarjolla olevia työpaikkoja sekä tietoja siitä kuinka paljon tietyillä profiileilla ihmisiä koulutetaan + miten erilaisiin jobeihin haetaan, saa jo paljon aikaiseksi ymmärrystä oman alansa tilanteesta.



Mites muut?
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

Kamalan pelottavaa aikuisten kieltä.
Puhutko sä oikeasti noilla sanoilla vai onko tuo CV-talkia?

Edit: halusitko jo pienenä systeemin työrukkaseksi?
Et astronautiksi tai Indiana Jonesiksi?
hermine

Viesti Kirjoittaja hermine »

Yritän hakeutua vain joko alipalkattuihin paskahommiin, joita kukaan muu ei halua tehdä tai muutenvaan työvoimapulaiselle alalle. Ei ehkä tee onnelliseksi, mutta totuus on, että minua ei kukaan tule palkkaamaan, mikäli heillä on mitään muita vaihtoehtoja, mulla yksinkertaisesti ei ole juurikaan niitä ominaisuuksia mitä työelämässä pärjääminen vaatisi, joten ammatilliset haaveet voi suoraan heittää roskikseen. Tuntuu että jatkuva itsensätyrkyttäminen, motivoituneen esittäminen, perseennuoleminen ja "kuka on seuraava heikoin lenkki joka saneerataan pihalle" - kilpailu mitä vaadittaisiin ns. kivan työpaikan pitämiseksi voisi olla vielä ahdistavampaa kuin sinällään epämiellyttävä työ, varsinkin kun mulla on muutenkin taipumusta kehittää aivan uskomattomia neurooseja ja riittämättömyydentunteita arkisimpiinkin työkuvioihin liittyen. Veikkaan että valmistuttuani/työllistyttyäni alan hajoilla jo ekan puolen vuoden jälkeen noihin niin pahasti, että pakko jäädä saikulle - tai mun tapauksessani ottaa loparit, koska oikeasti en ikinä kehtaisi tietenkään näyttää olevani niin säälittävä.

Kunpa voisi vaan opiskella ikuisesti :cry:
Avatar
Impi
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 184
Liittynyt: 18.08.2005 8:46

Viesti Kirjoittaja Impi »

Ammatinvalintakysymys.

Mun ammattini ei karkaa ulkomaille, en mitenkään voi kilpailla kenenkään kanssa, palkka on vakio ja ylenemismahdollisuudet nollassa. Duunin ainut riski on se, että mua pidetään töissä vuodesta toiseen uusimalla määräaikaista työsopimusta, jolloin saatan tuntea hiukan turvattomuutta.
Siveellistä elämää jo vuodesta 2005
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2201
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Impi kirjoitti:Ammatinvalintakysymys.
Tämä, ja sen lisäksi:

- jatkuva kouluttautuminen on tehnyt minusta asiantuntijan kapealla sektorilla, jonka osaajia tullaan tarvitsemaan aina

- kiinnostuksenkohteet ja taidot ovat laajempia kuin tämänhetkinen toimenkuva, mikä lisää mahdollisuuksia vaihtaa halutessani toimipistettä

- osaamisen lisäksi ihmissuhdetaidot ovat taanneet aina positiiviset suositukset

- hyvät edellytykset siirtyä koulutuksen kautta johtotehtäviin tai yhdistää osaaminen toiseen alaan
Elämä kantaa, jos sen antaa
huima

Viesti Kirjoittaja huima »

Gattaca kirjoitti:Kamalan pelottavaa aikuisten kieltä.
Puhutko sä oikeasti noilla sanoilla vai onko tuo CV-talkia?

Edit: halusitko jo pienenä systeemin työrukkaseksi?
Et astronautiksi tai Indiana Jonesiksi?
Puhun kielillä silloin kun liikutaan aikuisten maailmassa. En edes lähde selittämään mikä merkitys sillä on että viestinnän osapuolilla on yhteinen - samansisältöinen sanasto ja kieli käytössään.

Ajatus systeemin työrukkasena toimimisesta on minulle hyvin vieras, sillä minä toimin ja vaikutan järjestelmässä jonka toimintaan ja järjestäytymiseen pystyn vaikuttamaan osaamiseni takia paljonkin. Plus että diggaan hemmetisti jutuista ja ihmisistä joiden parissa saan tehdä duuneja.

Ja skidinä minusta piti tulla joko lääkäri tai sotilas.

Ainoastaan jälkimmäinen oli lähellä.
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Taas huomaan olevani antiikkia. Olen elänyt uskossa, että seuraavat seikat riittävät työelämässä:
- tee työs kunnolla
- älä vittuile pomolle
- älä mulkkuile työkavereille
- opiskele uutta
- pirä ittes kunnossa notta jaksat tehdä töitä

Selittää varmaan sen, etteivät talent-scoutit ja recruitment-managerit soittele kotiin.. *itkee*
nypari

Re: Oman kilpailukykysi ylläpitäminen

Viesti Kirjoittaja nypari »

huima kirjoitti:Tämän kirjan hengessä:

http://www.pragmaticprogrammer.com/titl ... index.html

Kuinka sinä ylläpidät kilpailukykyäsi työmarkkinoilla?
Liikun paljon ja otan tarpeeksi vapaa-aikaa - irtiottoa työelämästä. Edessä kun on pitkä juoksu.
huima kirjoitti: Mikä estää ettet sinä muutu tulevina vuosina epä-palkattavaksi tai ettei työsi matkusta ulkomaille?
Kts. yllä! Mun työ ei matkusta, minä matkustan.
huima kirjoitti: Mikä on sinun strategiasi menestymiseen työmarkkinoilla?
Kts. yllä! Ei sen kummempia.
huima

Viesti Kirjoittaja huima »

Impi kirjoitti:Ammatinvalintakysymys.
Mun ammattini ei karkaa ulkomaille, en mitenkään voi kilpailla kenenkään kanssa, palkka on vakio ja ylenemismahdollisuudet nollassa. Duunin ainut riski on se, että mua pidetään töissä vuodesta toiseen uusimalla määräaikaista työsopimusta, jolloin saatan tuntea hiukan turvattomuutta.
Hetkinen, miten ihmeessä se on ainut riski - eikö riski ole myös että työt sinun kohdallasi loppuvat?

Onko työsi ja tarjontasi sellaisilla markkinoilla, joilla:
a) ei ole riittävästi tarjontaa tekijöistä nyt eikä huomenna
b) ei ole uhkakuvaa että automaatio tai maailman muuttuminen tekisi työsi tarpeettomaksi
c) ei tule tapahtumaan olemassaolevien resursseien vähentämistä

Ajan siis takaa sitä että eiväthän Stockmannin hissitytötkään ( ne jotka 'ajoivat' hissiä kerroksesta toiseen ) aikoinaan tainneet tietää, että kehitys tekisi heidän työpanoksensa tarpeettomaksi. Samaten usein kuultu ajatus, että 'tämä on aina ollut olemassa' tai 'ei meitä voi lakkauttaa' on varsin lohduttava, kun tuotantotalouden insinööri tulee sulkemaan tehtaan ja siirtää sen Kiinaan.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Suoraan sanottuna, mulla on kaksi niin varmaa työpaikkaa etten ole muita edes miettinyt :shock: Eikä tarvinne miettiä jatkossakaan, olkoonkin että välimatka kodin ja työpaikkojen välillä on surkean pitkä.

No jos molemmista kenkää tulee, ni sitten vaan puskemaan lisää jälkikasvua...No joo vitsi vitsinä. (joku saatanan urpo tarttuu tietty tohonkin :roll: )
Aito_Johanna

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

Ammatinvalintakysymys. Minun työtäni ei voi siirtää ulkomaille. Ainut riski on se, että Suomessa lakataan kokonaan arvostamasta oman äidinkielen taitoja ja koulusysteemissä takaudutaan aikaan, jolloin suomi oli kyökkikieli ja koulut käytiin muilla kielillä. Jos näin käy, pystynen kohtalaisella panostuksella uudelleenkouluttautumaan jonkin vieraan kielen opettajaksi.
Muuten yritän välttää konflikteja, hymyillä pomolle ja näyttää pätevältä. Eiköhän sillä pärjää.
huima

Viesti Kirjoittaja huima »

killkill kirjoitti:Taas huomaan olevani antiikkia. Olen elänyt uskossa, että seuraavat seikat riittävät työelämässä:
- tee työs kunnolla
- älä vittuile pomolle
- älä mulkkuile työkavereille
- opiskele uutta
- pirä ittes kunnossa notta jaksat tehdä töitä

Selittää varmaan sen, etteivät talent-scoutit ja recruitment-managerit soittele kotiin.. *itkee*
Nooh. Kun yritän ihan oikeaa asiakeskustelua virittää...

Eikö kukaan muu joudu/saa pohtia näitä asioita? Ei vaikka edelleenkin tulee ilmoituksia YT-neuvotteluista ( tänään Edita ), henkilöstövähennyksistä ( tänään YLE, viikonloppuna HS kertoi yliopistokentän paineista )...

Tämä tuntuu minusta mielenkiintoiselta ihan jo sen takia, että olen itse joutunut tai minut on opetettu hyvien pomojen avulla katsomaan maailmaa eteenpäin ja suunnittelemaan erilaisia skenaarioita mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Tänäänkin tuli iltapäivää vietettyä ehdottaen uutta organisaatiorakennetta ja järjestäytymistä tuottamaan tiettyjä palveluita paremmin.
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

killkill kirjoitti:Taas huomaan olevani antiikkia. Olen elänyt uskossa, että seuraavat seikat riittävät työelämässä:
- tee työs kunnolla
- älä vittuile pomolle
- älä mulkkuile työkavereille
- opiskele uutta
- pirä ittes kunnossa notta jaksat tehdä töitä

Selittää varmaan sen, etteivät talent-scoutit ja recruitment-managerit soittele kotiin.. *itkee*
Samoilla linjoilla ollaan. Lisäksi luotan suhteisiini..
Kikkelis kokkelis.
millivanilli

Viesti Kirjoittaja millivanilli »

huima kirjoitti: Eikö kukaan muu joudu/saa pohtia näitä asioita?
Näitä yllämainittuja asioita tulee pohdittua paljonkin. Tuossa keväällä juuri kirjoitin about seitsemänsivuisen urasuunnitelman (en viitsinyt liittää sitä tähän :))

Valmistuttani vuoden tai puolentoista vuoden päästä tradenomiksi valttinani on jo opiskeluaikana kertynyt alani työkekemus (pk-yrityksen talous- ja henkilöstöhallinnon hoitaminen, erään lasitusliikkeen laskutuksen hoitaminen 1,5 vuoden ajan ja parin pienen asiakkaan kirjanpito). Enpä usko kovinkaan monella juuri valmistuneella olevan yhtä paljon alan työkokemusta.

Suunnitelmissa on perustaa oma laskentapalvelu tai jatkaa äidin yritystä. Aina tarvitaan kirjapitäjiä, palkanlaskijoita jne. Jatkuva kouluttautuminen on tietenkin yksi alalla pysymisen edellytys.
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

huima kirjoitti:Puhun kielillä silloin kun liikutaan aikuisten maailmassa. En edes lähde selittämään mikä merkitys sillä on että viestinnän osapuolilla on yhteinen - samansisältöinen sanasto ja kieli käytössään.
.
:lol:
Kyllä minä sinun sanasi ymmärrän.
Huvittaa vaan tuo ai niinniin aikuismaisuus ja bisneksen trendikieli.
Joko olet laatinut (Nevski?) Prospektit tehdäksesi itsestäsi Brändin? Oletko harkinnut myydä Formaattiasi ulkomaille?

Tulee mieleen se "Isänmaan Toivojen" jakso, jossa sen turhan konsulttitoimiston esittelyvideossa vilahteli esittelytekstejä tyyliin "Chief Management Pre-Sales Consultant" Ja välillä "Anal Director".

No tuo ei vittuilua osaamisellesi, mutta jos teet työsi hyvin, niin takuudella et puhu siitä arkipäivänä tyyliin: "Core-osaaminen" tai "liiketoiminnan tuki- ja johtamisjärjestelmät". Tai jos käytät, niin en usko että sinusta oikeasti niihin hommiin on. Olet vain onnistunut noilla sanoilla kusettamaan itsellesi rahakkaan duunipaikan. Todellisuus ei ole kaavamaisia iskusanoja.
huima kirjoitti: Ajatus systeemin työrukkasena toimimisesta on minulle hyvin vieras, sillä minä toimin ja vaikutan järjestelmässä jonka toimintaan ja järjestäytymiseen pystyn vaikuttamaan osaamiseni takia paljonkin. Plus että diggaan hemmetisti jutuista ja ihmisistä joiden parissa saan tehdä duuneja.
.
HAHAHA!
Mitäs muuta tuo on kuin oman tehokäyttölokerosi löytämistä Systeemissä?

Itse en ole koskaan ymmärtänyt, miten nuoret ihmiset innolla haluavat tehdä töitä jollekin ulkopuolisen maailman koneistolle. Jollakin valmiilla kaupallisella/yhteiskunnallisella nimikkeellä. Useimmiten ei edes väliä mitä juttua se koneiston osa tekee, kunhan itse oppii hyvin ja saa fyrkkaa. Ainutkertainen elämä tässä ihmeellisessä maaailmankaikkeudessa sentään pelissä!

Edit: Ai joo, se on varmaan sitä "aikuismaisuutta". Totta kai koneiston osaajia tarvitaan, eihän mullakaan muuten tätä tietokonetta olisi. Mutta sääli jos ei ole mitään muuta, OMAA alunperinkään intohimona!

Minä taas...
No joo.. elämässä epäonnistumiseni syy on osin tämä, mutta silti olen siitä ylpeä:
Jo muutama vuosi sen jälkeen kun synnyin, aloin ihmetellä että missä vitussä minä olen. Haltioiduin Tampereen planetaariosta ja siitä, että voisin oppia maailmankaikkeudesta.

Myöhemmin heräsi sosiaalinen velvollisuudentunto. Ei niinkään kaikkien hyväksymiin ihmisoikeusasioihin, vaan eläinten huonoon kohteluun ja tietämättömyydestä ja asenteista johtuvaan suoranaiseen halveksuntaan. Sekä yleisemmin luonnonsuojeluun. Mietin, että JOS niillä aloilla on juttuja, jotka minä tajuan parhaiten, niin eikö minun velvollisuuteni ja tärkein työni olisi kertoa siitä???

Saadakseni sillä alalla tietoa ja arvovaltaa, menin opiskelemaan biologiaa. Kun en selvinnyt kasvintunnistustenteistä, lopetin biologian opinnot. Mitä vieläkin pidän suurimpana epäonnistumisenani ja petturuutena.

Menin sitten opiskelemaan historiaa, koska se on sentään jonkun verran mielenkiintoista luettavaa. Ammattiosaamista en siinä tietenkään saanut. Humanistipelleopintoihin sisältyi filosofiaa. Ja olin (oikein tai väärin) huomaavinani, että minä saattaisin olla vahvin elossa oleva ihminen murskaamaan joitakin länsimaisen filosofian näennäisongelmia.

Se saattaisi olla toinen velvollisuuteni eläinasian ohella, molempia yhdistellen. Mutta kun en ole ollut kirjoilla Filosofian laitoksella enkä ole sitä paskaa ensin kiltisti virallisesti tenttinyt!

Nämä kaksi asiaa olisivat minun oikea TYÖNI ja ELÄMÄNTEHTÄVÄNI. Suurin luuseriuteni on siinä, etten ole jaksanut hoitaa kumpaakaan, paitsi netissä liian äksysti metelöimällä. Ihmisten latteuskin masentaa yrittämästä. Liikaa depressiota minulla vuosia ja vuosia. Siispä en ole yhtään mitään kuin muuta kuin luuseri.

Minun oikea työni EI OLE, että hankkisin fyrkkaa tekemällä jotain duunia, jonka tavoite on minulle yhdentekevä, kuten viimeksi neljä vuotta nettisivuja joillekin vitun urheiluseuroille!!

Nuorempana mietin, pitäisikö minun tehdä velvollisuuteni (niinkuin sen itse koen) maailmaa kohtaan vai pitäisikö koettaa, miten tällainen olento voisi hyvin pärjätä maailmassa.
En tehnyt kumpaakaan. Hapuilin ja kipuilin siinä välillä.
Liian myöhään huomasin, että ne ovatkin SAMA ASIA!

"Humming all day, that´s for the Drones. And I´ve got things to do!"
-Transvision Vamp

"Wasted Youth is better by far than a wise and productive old age."
-Meat Loaf
huima kirjoitti: Ja skidinä minusta piti tulla joko lääkäri tai sotilas.
Ainoastaan jälkimmäinen oli lähellä.
Sotilas olis joskus oikeasti pikkupoikien jännää. Lääkäri harvemmin.

Krmhhh.. edellisestä idealistisesta vuodatuksestani huolimatta pentuna halusin vain ja ainoastaan lentäjäksi tai astronautiksi. Likinäköisyys ja arvaten muu motoriikan puute esti. Vieläkään en ymmärrä, mikseivät kaikki, joilla on varaa ja hyvä näkö, hanki lentäjän papereita. Tylsyyden huippu se ihminen, jota ei yhtään innosta että ihminen lentää tai lentää peräti Kuuhun! :D
Mulli75

Viesti Kirjoittaja Mulli75 »

Avarakatseinen suhtautuminen asioihin, suurien kokonaisuuksien hallinta, erikoistuminen johonkin yhteen sektoriin, paineensietokykyinen, kehittymiskykyinen, analysointi- ja ennakointikykyinen, koulutus, kokemus, näytöt tehtävien ja kellontarkkojen projektien läpivienneistä.

Kehityskeskustelut sekä oma kartoitus mahdollisuuksista säännöllisin välajoin. Tärkeintä unohtamatta ihmissuhdetaidot.

Vanhan ja uuden (SAP) tulleen järjestelmän yhtäaikainen hallinta sekä luopuminen vanhasta.

Siinä joitain omasta urastani ja nälkä kasvaa syödessä.
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

Kyllä olette yli-ihmisiä! :lol:
Ihan surrealistista tekstiä, kuin juppeja parodioivista 80-luvun Pahkasioista! Ilmankos Parentskoi lopetti Pahkasian sanoen, ettei maailmaa voi enää parodioida, maailma on jo muuttunut kokonaan parodiaksi.

Kun huima ja mulli ovat rykäisseet aamupaskan ja selvinneet työpaikalle, mitähän he oikeasti tekevät nettiin kirjoittelun ohella? Siis ihan käytännössä? Eihän tuollainen kapulakieli voi olla koodinväännössä käytössä eikä tuotteiden ideoinnissa eikä myöskään asiakkaiden kanssa sitä "asiakkaiden omaa kieltä". Tai jos on, niin sitten vankkurit ovat härän edessä ja varsinaiset tavoitteet sivuseikka tuolle patsastelulle. CV-mongerrusta tuo on. Tai jotain samantapaista, jota elämästä vieraantuneet poliitikot ja byrokraatit käyttävät hyödyttömissä raporteissaan.

Tekemänne sovellukset (?) ovat varmaan hyödyllisiä, mahdollisuuksien rajoilla että joku olisi minuakin vastaan tullut. Mutta entäs työnne lopputuloksen merkitys itsellenne? Koko lahjakkuus ja elämäntyö sellaisiin asioihin, joiden lopullinen tarkoitus tai käyttöympäristö ei ehkä sittenkään merkitse teille paljon mitään?

Hyi en syö! :perse:
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

huima kirjoitti:[Nooh. Kun yritän ihan oikeaa asiakeskustelua virittää...
Ilmaisin itseni ehkä tapani mukaan hieman epäselvästi. Sinulla on ihan oikeaa ja hyvää ajatusta tuossa takana - tänä massairtisanomisten aikana.
Aamukahvit lensivät seinälle sen vuoksi, MITEN sen sanoit.
En voi mitään sille, että biz-jargon ja hevonpaskabingo-sanojen käyttäminen saavat minut aina hysteerisen hihityskohtauksen partaalle. Kun kuulen jonkun kravattikaulan piipittävän päätöntä läppää, jossa joka toinen sana on kopupeistattu jostain johtamistaidon oppaasta ja joka toinen Kauppalehdestä, ei voi välttyä muistelemasta sananlaskua tyhjistä tynnyreistä.

Disc: edelleenkään tämä ei ollut henkilökohtaista. Firman palavereissa kuulee paljon pahempaa tuubaa samasta aiheesta ;)
Tix

Viesti Kirjoittaja Tix »

Strategiani:

1) Kohtelen kollegoitani kohteliaasti ja rakennan verkostoja (ennen muinoin näitä sanottiin tutuiksi ja ystäviksi), tiedostaen kaiken aikaa että jonain päivänä joku heistä voi olla se henkilö joka päättää palkataanko minut.

2) Teen työni niin hyvin ettei sitä hävetä koskaan päästää käsistä ja jonkun kollegan luettavaksi.

3) Ylläpidän ammattitaitoani oppimalla koko ajan uutta - työn kautta, kursseilla, kollegoilta, ammattikirjallisuudesta ja -lehdistä.

Suuresti ihmettelen jos joskus työttömän päivän näen muusta kuin omasta tahdostani.
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

Tix osasi puhua ihan ihmisten kielellä ja konkreettisesti työstään ja taitojensa kehittämisestä! Vain tuo "verkosto"-sana lipsahti, onneksi suomennoksella! :lol:
Hebuli

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Tix kirjoitti:Suuresti ihmettelen jos joskus työttömän päivän näen muusta kuin omasta tahdostani.
Luuletko tuon johtuvan pääasiassa alastasi vai valitsemastasi selviytymisstrategiasta? Tapahtuuko yleensäkään niin että alasi ihmisiä lapioitaisiin välillä ulos suhdanteiden takia?

Johtuen alastani ja sen suhdannevaihteluista, en pidä yhtään mahdottomana että joskus saisin kenkää tältä alalta, ja uuden vastaavanlaisen työn löytäminen samalta alalta olisi liki mahdotonta kun muutama sata tai tuhat kollegaa on saanut myös kenkää. Tosin juuri se työ mitä nyt teen lienee sovellettavissa moniin muihinkin aloihin, eli en ole varsinainen spesialisti joka on pureutunut vain yhteen asiaan.

Ehkä suurin "vahvuuteni" on että voisin kyllä kuvitella tekeväni aivan eri hommia jollain ihan muullakin alalla. Tämä tosin karsii ne alat joille pitää kouluttautua pitkän koulutusputken läpi, esim. en voisi vaihtaa lääkärin hommiin vaikka haluisinkin. Monille tapaamilleni ihmisille kuitenkin tuntuu olevan jokseenkin mahdoton ajatus että he tekisivät jonkun muun alan töitä kuin juuri sen mihin he kouluttautuivat, ilmeisesti näkevät että koulutus menee hukkaan jos eksyy tekemään muuta.
AarneAnkka

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Pyrin pitämään - omalla alallani - taitoni monipuolisina jotta voin paitsi firman sisällä vaihtaa tarvittaessa tehtävää, myös pahan paikan tullessa siirtyä jonkun toisen firman leipiin tällä alalla.

"Tämä ala" taitaa vain olla hieman konstikas juttu, sillä kyseessä on vielä varsin nuori teollisuuden ala Suomessa, eikä silloin, kun alalle tulin, siihen ollut minkäänlaista koulutusta vaan kaikki piti oppia kentällä. Joutuisin siis potkut s--- siis työmarkkinoille vapautuneena kilpailemaan kunnon koulutuksen saaneiden nuorten lahjakkuuksien kanssa.
Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 21657
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Viesti Kirjoittaja Bluntly »

Olen onnistuneesti omilla valinnoillani tehnyt markkina-arvoni kyseenalaiseksi esimerkiksi erikoistumalla pitkälle tekniikkaan, joka katosi käytöstä. Olen myös opiskellut alalle, joka on melkein kokonaan ulkoistettu Euroopan ulkopuolelle ja kotimaassa alan ammattilaisia on saatavilla huomattavasti vapailla markkinoilla. Olen käynyt jonkin verran laajoja kursseja, mutta ilman selkeää suunnitelmaa.

Olen valmis kuitenkin tekemään melkein mitä tahansa. Tässä auttanee myös, etten omaa kunnianhimoa juuri yhtään.
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
HoundDog

Viesti Kirjoittaja HoundDog »

Tix kirjoitti:Strategiani:
Tixin vastaus on toki oikea. Noin se pääpiirteittäin toimii itsellänikin. Ja kun on riittävä kontaktipiiri, jopa sen oman alan ulkopuolelle, voi suhteellisen huoletta olettaa että aina sitä jostain töitä saa. Ja tiettyä turvallisuuden tunnetta tuo myös pitkä irtisanomisaika.

Toisaalta asiaan vaikuttaa olennaisesti myös elämäntilanteet. Voipi olla että se miten tulevaisuudessa menestyy työmarkkinoilla ei ole lainkaan niin kiinnostava asia kuin vaikka se miten narrata kalaa viikonloppuna suomenlahdelta. Siihen vaikuttaa tietenkin esimerkiksi henkilökohtaisen talouden vakaus, tai tapauskohtaisesti huushollin talouden vakaus. Siis ajatuksella, että kyllähän ton sähkölaskun ja ruuat maksaa vaikka hanttihommia tehden. Tärkein asia ei olekkaan pyöriä mukana oravanpyörässä vaan pyrkiä irtautumaan siitä. Keskittyä elämisessä muihin asioihin senkin riskin uhalla että jää jossain kohtaa työttömäksi.
Tix

Viesti Kirjoittaja Tix »

Hebuli kirjoitti:
Tix kirjoitti:Suuresti ihmettelen jos joskus työttömän päivän näen muusta kuin omasta tahdostani.
Luuletko tuon johtuvan pääasiassa alastasi vai valitsemastasi selviytymisstrategiasta? Tapahtuuko yleensäkään niin että alasi ihmisiä lapioitaisiin välillä ulos suhdanteiden takia?
Molemmista. Minulla on ystäviä jotka ovat työttöminä/määräaikaisuuksien kierteessä. Minulla on osaamista mitä voin myydä ja sille on kysyntää useassa eri paikassa/alalla sekä melko vahvat kontaktiverkot. Toisenlaisia valintoja samalla pohjakoulutuksella tehneet eivät ole kaikki lainkaan samanlaisessa tilanteessa.
Vastaa Viestiin