Helsingin Juhlaviikot päättyivät eilen ja kulttuuririentojen huipentumaksi järjestettiin Huvilateltassa päätöskonsertti, johon yleisöllä oli ilmainen pääsy. Tilaisuus alkoi klo 15 ja olin toki paikalla heti alkumetreillä. Muutamia havaintoja tarjonnasta.
Kauko Röyhkä ja Riku Mattila, feat. Janne Lastumäki -triokokoonpano esittivät ainakin allekirjoittaneelle tuntematonta materiaalia. En ehtinyt kuulemaan alkuspiikkiä, ehkä kyseessä oli uusi materiaali. Mutta tämä oli vahva aloitus iltapäivälle.
Seuraavaksi esiinmarssivat Timo Rautiainen ja Petteri Engberg -duo. Kuulemma eka keikka tällä kokoonpanolla. Yllätyksellinen oli settikin: Ensimmäisenä soitettiin Maarit -cover Uutisten jälkeen, jossa allekirjoittaneelle lopullisesti paljastui se, että Rautiainen on todella hyvä laulaja. Miehellä on varmasti mahdollisuuksia muuallakin kuin Niskalaukaus-musan parissa, jos niin tahtoo. Seuraavaksi esitettiin totutumpaa Timppa -kamaa, nimittäinen Elegia, jota seurasivat Göstan mainio "Jouluaattona kännissä" sekä Marja Mattlarin herkistely Lintu.
Ennen Peitsamoa lavalla piipahti Ville Leinonen, jonka esityksestä jäi mieleeni ainoastaan hänen esittämänsä Juhamatti -cover, kappaleen nimeä en muista. Tämän jälkeen olikin jäi Kari Peitsamon karismaattisen lavaesiintymisen vuoro. Kari otti valokuvia yleisöstä (eikös se yleensä ole toisinpäin) ja esitti trubaduurimaisesti lauluja ajankohtaisista aiheista, kuten Salarakkaan valssi sekä Danny Go Home. Välillä spiikattiin suomeksi, välillä englanniksi ja hommassa oli 110 % meno päällä. Suorastaan harmittaa, etten ole aikaisemmin Karin keikoilla käynyt. Karin setin päätti huikea Hey Jude sekä huikeiden aplodien säestyksellä kumoon potkaistu esiintymistuoli. Rok.
Tommi Liimatta esitti pääasiassa Absoluuttisen Nollapisteen kappaleita kitaran säestyksellä. Paremmin ne bändin kanssa toimivat. Mutta herkistelyä jälleen, esitetyksi tuli Jonna Tervomaa -cover vuodelta 1983, "Vielä kerran kaikki muuttuu", jota Tommi nimitti hienoimmaksi suomalaiseksi koskaan levytetyksi balladiksi ja on lähellä totuutta. En ollut tätä kappaletta aikaisemmin kuullutkaan, eikä sitä taida olla cd-formaatissa saatavillakaan. Jos jolta kulta löytyy alkuperäisversio ämpeekolmosena, pliis...
Tuomari Nurmio esitti rämisevää rokkiaan kitaran ja sähkörummun säestyksellä. Tästä ei sen enempää. “Rapatessa roiskuu kun rappari rappaa, mutta kun Dumari tulee niin Dumari tappaa.”
Ismo Alangon jälkeen lähdin kotiin, joten Jonna Tervomaa Trio jäi tällä kertaa näkemättä. Ismo esitti alkuun pari kappaletta ilman soittimia, jonka jälkeen joku fiksu yleisöstä huusi "Soittakaa Paranoid". En ollut minä. Tämän jälkeen Ismo istuutui flyygelin taakse, jota seurasi vielä yksi kappale ilman soittimia. Ismo oli muuten ainoa, jolta saimme encoren. Ismo esitti ainakin kappaleet Kun Suomi Putos Puusta ja Siekkareiden Laulun.
Summa summarum: Loistokonsertti. Hyviä artisteja ja paljon perusseteistä poikkeavaa materiaalia.