ninnithequeen kirjoitti:Isi.
Moon aina ollu isin tyttö.
Mie myös.
Äidin kanssa en ole juurikaan pakollisia ihmeemmin tekemisissä.
Pari viikkoa sitten kävi tuomassa jotain papereita, sitä edellisen kerran näin 7 vuotta sitten....
Isin tyttö olin aika laila aina vaahtosammuttimen kokoisesta siihen kunnes minun rintani kasvoivat meidän väliimme, sen jälkeen on iskä ottanut vähän etäisyyttä. Aina on kuitenkin paikalla ja käytettävissä jos niin mikään tarve ilmenee, ihan huippu iskä! Äipän kaa ollaan käyty läpi kaikki toisen alimpaan helvettiin manaamisesta äidin ja tyttären suhteen muuttumisesta molempiin suuntiin kulkevaksi ystävyydeksi, enemmän arjessani hänen kanssaan takemisissä nykyään. Molemmat olen sellaiset saanut, että parempia en olisi kyennyt toivomaan. Paljosta olen kiitollinen. Rakastan!
En suostu edes yrittämään valintaa heidän välillään.
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)
molemmat. erilaiset välit kumpaankin, äiteen kanssa jutellaan syvemmin ja välillä huudetaan naama punaisena, isän kanssa annetaan toisillemme lyhyitä tiedonantoja. (faija nyt tosin ei puhu kenenkään kanssa)
Ukko kai. Snadina pentuna jattelin, etten tahdo tulla samalaiseksi kuin hän, mutta kappas vain kuinka kävikään. Enää pieni fyysinen juttuja ja samanlaisia ollaan.
Mutsi on kiva tyyppi pieninä annoksina, touhottaa liikaa.
Paha sanoa, molemmat ovat tosi rakkaita. Tosin luultavasti se on äitini, sillä hän on ollut aina läheisempi. Niin, ja ei jättänyt meitä ja muuttanut Ranualle ja sieltä vielä Rovaniemelle.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...