Huomenta, kityläiset / kitisijät. Palasin eilen illalla sopuaikaan (0:40) kaverin 30-vuotisbileistä LUX-yökerhon loosista. Rento meininki ja
erittäin hyvää keskustelua. He olivat kaikki semmoisia, junou, luovemmanpuoleisia tietokonenörttejä, joten yhteisiä keskustelunaiheita ei tarvinnut kauaa hakea. Nolostuksekseni sain osakseni roppakaupalla imartelua, joka tuntui suorastaan kohtuuttomalta siihen verrattuna mitä oikeasti koen saaneeni aikaan / ansainneeni.
Ja niin monilla heistä oli niin kauniit, älykkäät ja viehättävät tyttöystävät, jotka olivat niin samanhenkisiä, sielunkumppaneita miehilleen. Aivan lottovoittajia nuo jätkät. *kade* Tämä todistaa että noita viehättäviä naisia joiden kanssa tulisin toimeen
on olemassa. He ovat vaan kaikki joko jo varattuja, tai piilossa kivien ja kantojen alla, enkä minä heitä löydä nykyisillä lähestymistavoillani. Pitänee keksiä jotain uutta.
Kysyinkin yhdeltä kaverilta kuinka hän ja hänen kaunis ja älykäs tyttönsä olivat tavanneet. Kuulemma baarissa, sattumalta, kun samana päivänä molemmille oli käynyt niin että kaverit olivat vastentahtoisesti raahanneet heidät baariin. Aika hyvä tuuri, ettenkö sanoisi.
Rupesin kotimatkalla miettimään työpaikkaani. Firma on todella hyvässä tilanteessa ja hyvissä rahoissa eli työpaikka on todella turvattu (mikä tällä alalla on lottovoitto), ja palkka on hyvä. Mutta ilmapiiri on hieman ikävä. Ikävä ilmapiiri tuntuu näivettävän luovuuttani ja positiivisuuttani, mutta roikun työsuhteessa koska puitteet ovat niin hyvät. Mikä olisi minulle tärkeintä?
