Mikä tänään pelottaa, ahdistaa, saa jännityksen hikikarpalot kohoamaan otsalle?
Itselläni jännittää nyt tulevan vkonlopun osalta sellainen, että huomenna mun pitää saatella tuo mun kummityttäreni juna-asemalle ja luovuttaa siellä isälleen koko viikonlopuksi, ensimmäistä kertaa 6 vuoteen. Tämä isä ei ole ihan kaikkein tasapainoisin kaveri mitä maa päällään kantaa ja hoitelee epätasapainoaan niinkin fiksusti kuin vetämällä viinaa

Ei kai tässä muuten mitään mutta edellinen kerta silloin 6 vuotta sitten päätyi siihen, että silloin 6 vuotias tyttö jäi täysin huolehtijaa vaille yli vuorokauden ajaksi kun iskä ratkesi ja katosi, ei osannut tyttö soittaa apua itselleen. Nyt toki tyttö on jo 12 ja huomattavasti paljon reippaampi nuori neiti, osaisi varmasti hädän tullen toimia.. niin, paitsi jos hätä on sen laatuinen ettei toimintakykyä enää ole. Entisestään tilannetta vaikeuttaa nimittäin se, että tytöllä on diabetes (ei ollut vielä silloin 6 vuotiaana tätä sentään, puhkesi vuotta myöhemmin) ja "mukava" jos vaikka jää yksin tuntemattomaan paikkaan ja tulee joku hätä tämän asian kanssa /tähän liittyen.
Ollaan kyllä käyty kaikki keksimäni ongelmatilanteet läpi ja mietitty etukäteen niihin ratkaisut jos jotain ikävää sattuu. Tokikaan emme sellaista kumpikaan toivo tapahtuvaksi, tyttökin haluaisi taas vuosien jälkeen alkaa vierailla isänsä luona, viime vuodet kun ovat vain parin tunnin vierailuilla tavanneet. Varustan lapsen taksi- ja junarahalla, aikatauluilla, mahdollisesti tarvittavilla puhelinnumeroilla, lääkkeillä ja hätävaraeväillä.
Toivon totisesti, että kaiki sujuisi tällä kertaa hyvin, silti pelko yrittää hiipiä takavasemalta mieleen.
Nyt poksahti muuten luullakseni KisSandran Shrinkkineitsyys!
